sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Rakkaus on kuin viini, paranee vanhetessaan..

klo 9.26
Huomenia..

Tykkään sivustosta "Hidasta elämää", siellä on välillä ihan mahtavia blogeja eri asioista.
Tämä kolahti tänä aamuna ja kun siinä puhuttiin vielä tummapaahtoisen kahvin terveysvaikutuksista, alzheimeriin (sukurasite) ja dementiaan, erittäin hyvillä mielin taas tuon mukilliseni mustaa kahvia nautin. Tässä linkki siihen blogiin jos haluat lukea, on melko pitkä, mutta kaikki asiaa: Kahvia kuppiin 

Hei..siis mitä..tähän väliin kuuluu mahtavia riemunkiljahduksia olohuoneesta, mieshän se siellä pomppas tuolista ylös ja hurrasi...Kimi voitti kauden ensimmäisen Formulakisan..Hyvä Kimi! Hyvä Suomi! Päästiin taas kansainvälisesti esiin, kyllä on hienoa kun on tuollaisia henkilöitä viemässä Suomea maailmalle.
Vaikkakin mieheni onkin minulle todella rakas, jatkan vielä sitä eilistä mutinaani hänen remontointi-"innostaan", nämä ovat niin hyviä juttuja, ainakin mun mielestä. 
Hän aina huutelee mulle kun bloggailen että "Älä vaan sit musta kirjota", aina sama vastaus: "En, en.." Nämä näitä pieniä valkoisia valheita jotka aviolitossa suotakoon ;) Silti hän tietää että kirjoitan kuitenkin :)

Ulla-Maija kommentoi Elämän kiehtova taika sivustollani eilistä blogimainostani:
"Meissä naisissa se voima piileekin, kaikissa muodoissa"

Katoltamme tipahti reunatiiliä kolmisen vuotta sitten, hajottivat yhden ikkunankin. Syytä ei tiedetä, ehkä huonosti kiinni, onni onnettomuudessa et putosivat yöllä ja takapihalle, eikä kukaan ollut alla. Vuoden päivät kului ja tiilet edelleen puuttuivat. Pari vuotta sitten, kun olin tarpeeksi asiasta kauniisti muistutellut, otin ohjat ja katoin valmiiksi netistä mistä niitä saa ja laitoin hänet soittamaan sinne. Haettiin tiilet sit kaksistaan Aurasta, sekin oli kiva reissu, ehdittiin jutella kaikenlaista. Toissa kesänä hän aloitti niitä laittamaan, tietysti piti saada nostolava jostain, koska meillä on korkea talo, vihdoin viikon kuluttua, ne oli korjattu. Hän osaa kyllä, mutta aloitus aina vaikeahkoa.

Älä suutu muruseni, vaikka näistä kerronkin..halit ja pusuja, pusuja <3 
Tämän allaolevan kuvan ajatelma juuri sinulle, aviomieheni!
Ulkomaalaus oli työn alla viime kesänä. Siitä tulikin kaunis kertomus! Talon valkoiset reuna-ja peitelaudat vaativat maalausta, asuttu jo kaksitoista vuotta ja hiukan ovat kulahtaneet siitä. Ostin maalit vuosi sitten valmiiksi ja aloitin maalaukset kesällä, mutta kun minulla on erittäin paha korkeanpaikankammo, en siis pysty kiipeämään tikkaille, maalasin vain niitä osia joihin yletyin keittiöjakkaralla. Mieheni tietää sen ja ihan ilman pyyntöäni hän tuli kanssani maalaamaan, tuli vierelleni hanskat ja pensselit kädessä ja sanoi että maalaa sinä nuo ala-osat, hän ottaa korkeammat kohdat. Sitähän oikeastaan jo häneltä odotinkin, oli sellaista sanatonta pyytämistä...hän sai suukon kiitokseksi..
Hän on meidän perheemme ulkoilmaihminen, patistaa aina lapsiakin siihen ja tykkää tehdä puutarhahommia. Hän hoitaa nurmikon leikkaamisen ja pensaat sekä puut, istuttelee välillä uusia ja leikkailee vanhoja. Minä en ole mikään viherpeukalo joten on ihanaa, että mies tekee sen ja mielellään. Jokaisella on niitä mielipuuhia, mutta "pakotan" hänet välillä tekemään sellaistakin mihin en itse pysty ja hän ei tykkää, yhteisymmärryksessä kuitenkin, vaikka joskus pientä sanailua tuleekin. 

Isänä on varmasti parhaimpia ja sydämellisimpiä ihmisiä, yleensä kaikki lapset tykkäävät hänestä kovasti. Lapsenlapsetkin aina ensimmäisenä kysyvät onko mieheni kotona kun tulevat ovesta, hän jaksaa niiden kanssa yleensä touhuta ja pitää sylissä yms. Minä olen se joka asetan rajat ja komennan. Lapsenlapsilla on meillä samat rajat ja säännöt kuin omillanikin.  Miehelläni on myös paljon kavereita, on todella luotettava ystävänä, yleensä hyvällä päällä, kiltti ja kultainen mies. Parempaa en voisi itselleni saada..

Tässä vuosien aikana mun on pitänyt opetella, että mikään ei tapahdu heti, ite olen niin impulsiivinen että kun saan jotain mieleeni, haluan että on just ja nyt valmis! Hän on hyvin rauhallinen ja kiltti nallekarhu, minä taas härkä-luonteinen, äkkipikainen "pippuri".
Erilaisuudet täydentävät toisiaan :) Löysi oikean avaimen sydämeeni heti ensi tapaamisella, oma rakkaani, tukeni ja turvani <3
Voi miten tuo aurinko lämmittää..

Tarttee varmaan etsiä taas se aurinkotuoli ja mennä ottamaan aurinkoa, ainakin nassuun. Joskus nuorempana pidin vielä foliopaperia leuan alla, jotta varmasti kaikki säteet tulevat ja ruskettavat. Pitäsköhän sitä kokeilla??

Mukava kun ehdit käydä näin aurinkoisena ulkoilupäivänäkin lukemassa postaukseni.

Kommentteja aina odottelen ja jos haluat voit kirjautua myös lukijaksi!

Lämmintä sunnuntaipäivää ihanaiset!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)