tiistai 30. huhtikuuta 2013

Vappufiilis



                                 VAPPUFIILISTÄ NÄIN AATTONA, RONJA JA MUMMI!
Vappuaatto, enää se ei tunnu samanlaiselta juhlalta kuin nuorena. Silloin mentiin aina jonnekkin tanssipaikan avajaisiin kaveriporukassa ja "simaa" oli muovisissa retkipulloissa mukana. Nyt ei enää ole moniin vuosiin jaksanut lähteä minnekkään juhlistamaan. Kotona kyllä sen verran että laitetaan jotain vappuhömppää päälle ja lapset ammuskelee paukkuserpentiinejä ulkona, tytöt puhaltelee saippuakuplia ja syödään tietty munkkeja. Ostin simaakin Lidli kaupasta, meillä kun sitä ei oikeastaan kukaan muu juo kuin minä, lapset ei tykkää, siksi en viitsi nähdä vaivaa valmistaa sitä itse. Munkit hain Koiviston kotileipomosta, sieltä saa niitä ihanan makuisia, pieniä munkkeja joissa ei ole mitään hilloa sisällä, olivat juuri niitä paistaneet. Namskis..
Kouluillakin oli vappujuhlia, tai siis sai pukeutua ja viedä vappukrääsää mukanaan. Poikaa ei kiinnostanut laittaa mitään, mutta Ronja kyllä mietti jo muutaman päivän että miten pukeutuisi. Yläkoululla aamulla katselin että tytöt ne sielläkin olivat jotain vappuvaatetta laittaneet, yhtään poikaa en siinä nähnyt joilla olisi jotain karnevaali pukeutumista ollut.
Ostimme Ronjalle Tiimarista kivan pinkin peruukin, isot pinkit lasit olivat jo ennestään. Sitten aamulla kiireessä meikattiin häntä hiukan, pinkkiä luomiväriä, poskipunaa ja huulipunaa. Vaatteiden piti olla myös pinkit, onneksi niitä löytyi kotoa. Hiukset laitettiin lettinutturalle, että saatiin pysymään ne peruukin alla. Sitten hän oli tyytyväinen ja kyllä lopputuloskin oli hyvä. Vappupallokin käytiin täyttämässä Tiimarissa, sieltä ostimme sen jo pari viikkoa sitten, sai samaan hintaan täytön.
Tässä pari kuvaa neidistä aamusella, otettiin hänen huoneessaan.
Sunnuntaina järjestän ihan ensimmäiset kotikutsut tässä talossa, jonkun toisen pitämänä.
Itse pidin niitä joskus kun esittelin Green Housen vaatteita, mutta nyt tulee esittelyä pitämään vanhimman tyttäreni ystävä Satu. Hän esittelee Linnateräs nimisen yrityksen sisustus- ja lahjatuotteita. Olen lähettänyt kutsun noin 50 henkilölle, ja pyysin vastausta tähän päivään mennessä, mutta suurinosa on varmaan unohtanut, muistuttelin fb-viestillä. Voi olla etten taas vähään aikaan mitään järjestä, kun osallistuminen tuntuu aikas laimeelta, ei ole esittelijällekään kivaa. Tiedän itse kun kuusi vuotta kiersin maata, mitä erilaisimmissa paikoissa. Silloin oli jo kiva mennä kun esim. joka vuosi sama emäntä järjesti esittelyn ja siellä oli samat ihmiset jotka odottivat innoissaan uutta mallistoa. Sellaisia paikkoja vuosien aikana tuli jo aikas monta. Yksi epäonnistunut esittelykerta on jäänyt mieleen, kun menin Hervantaan. Siellä emäntä oli kutsunut parikymmentä ja yksi tuli paikalle. Hän asui kuudennessa kerroksessa ja hissi oli tosi pieni, ei rekit kunnolla mahtuneet, sain moneen kertaan täyttää hissin ja viedä tavaraa ylös. Parkkipaikka oli noin 500m päässä joten vein auton vielä sinne. No, sehän ei todellakaan ole emännän vika jos vieraita ei tule, hän on nähnyt saman vaivan, on vieraita paikalla sitten yksi tai kymmenen. Pidin ihan tavallisen esittelyn näille kahdelle. Myin sen illan aikana kahdet farkut! Ja taas sama hissiruljanssi kun lähdin pois. Silloin pisti kyllä miettimään että olisikohan jotain muuta, helpompaa tapaa tienata elanto. Hmm..mutta jottei mene ihan synkäksi valitukseksi tämä aatto, tässä vielä Mummoa piristykseksi..vapun fiiliksissä hänkin :)
Klikkaa kuvaa, niin saat isommaksi!

Nyt ei muuta kuin pitäkäähän mukava Vappu! Mies tuossa juuri totesi että säätiedotuksessa oli lupailtu lämpenevää loppuviikoksi. No, niinhän se yleensä onkin että vappuna räntää ja sitten lämpenee.

Huomiseen!


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ole onnellinen

Eilen kerroin omista kokemuksistani ja suuremmista, mystisistä asioista joita olen alkanut miettimään ja tuntemaan. Sen tiimoilta haluan ehdottomasti kertoa hyvästä ystävästäni Mervistä, olemme tunteneet noin 12 vuoden ajan. Tutustuimme kun teimme töitä samassa yrityksessä. Olemme jutelleet paljon näistä asioista, häneltä sain esim. vinkkejä meditointiin ja hän on lähettänyt minulle parantavaa energiaa kun sairastuin. Sellainen upea ystävä josta postauksessani "Todellinen ystävä" kirjoittelin. Siksi halusin hänestä nyt blogata. Pyysin häneltä luvan että saan tämän päivän postauksessa kertoa teille hänen tarinaansa. Meillä on jotain joka yhdistää, hänelläkään ei ole ollut kaikkein helpoimmat lähtökohdat elämässä.
Ystävälläni on bisnestausta, tällä hetkelläkin hän myy tietokoneohjelmia ja tekee myös silloin tällöin istuntoja. On kotoisin Suomesta, mutta asuu nyt Englannissa, on asunut jo 20 vuotta, perheessä on kolme lasta. Mervin oma äiti kuoli väkivaltaisesti kun tyttö oli vasta 12 vuotias, äidistä jäi muistoksi vain laatikollinen vaatteita, muutama kuva ja oikeuden tuomiokirjat. Siitä noin viiden vuoden kuluttua oli hänellä ensimmäinen kokemuksena henkimaailmaan, äidin hengen kautta. Katkelma artikkelista:

"Viisi vuotta myöhemmin, 17 vuotissyntymäpäiväni aattona, menin nukkumaan kuten tavallista. Oli heinäkuu ja lämmin yö ja olin valveilla aika kauan. Vihdoinkin uni alkoi voittaa ja yhtäkkiä tunsin että huoneessani oli joku. Minulla oli nurkassa, ikkunani alla tuoli, joka oli kuulunut äidilleni. Tunsin että hän istui siinä tuolissa ja minulle tuli hyvä olla, koska hänestä säteili uskomaton määrä, kaunista, rakastavaa energiaa, joka täytti minut ja koko huoneen. Hän katsoi minua rakastavasti, säteillen tätä uskomatonta voimaa ja lämpöä. Nukahdin ajatellen miten ihanaa oli, että hän oli tullut näin hakemaan isoisääni toiselle puolelle. Isoisälläni oli jo pitkään ollut paha sydänvika ja tiesin silloin, että oli hänen aikansa lähteä tuona heinäkuisena yönä. Tunsin vain iloa ja riemua siksi, että kuoleman hetki voi olla noin kaunis. Aamulla, kun isoäitini tuli kertomaan, että isoisä oli kuollut yön aikana, en osannut itkeä, sen takia mitä olin kokenut äitini vierailun aikana."

Ihan hiljattain hän aloitti äitinsä muotokuvan maalaamisen. Vuosia hän sitä mietti, mutta ei pystynyt aloittamaan, vasta nyt on ollut tarpeeksi rohkeutta katsoa äidin valokuvaa silmästä silmään ja maalata tuo nainen joka jäi hänelle mysteerioksi.

Mervin ihanasta tarinasta ja muustakin voit lukea hänen facebook sivultaan, sieltä löytyy englanninkielinen lehtiartikkeli jossa hän kertoo elämästään sekä kokemuksistaan istunnoissa kanavoijana. Saat artikkelista suomennoksen Merviltä, laitat vaan fb-viestiä tai sähköpostia hänelle ja pyydät! 
Voit samalla tykätä sivustosta kun siihen tutustut. Mervillä on jotain uuttakin suunnitteilla, mutta siitä en vielä saa kertoa sen enempää. Tässä linkki sivustolle:
Psychic Medium Mervi Bergström

Kannattaa käydä tutustumassa! Jos haluat kysyä tai kertoa jotain Merville, häneen voi ottaa yhteyttä ihan suomenkielellä, fb-viestillä. Tai jos et ole facebookissa voit laittaa hänelle suoraan sähköpostia: mervi.bergstrom@btconnect.com
Muistathan käydä myös Elämän kiehtova taika- sivustolla tutustumassa ja tykkäämässä, ellet vielä ole sitä tehnyt! Minulle saa laittaa myös sähköpostia elina.vaina@luukku.com.

Onko sinulla joku todella ihana ystävä/ystäviä, joka on ollut apunasi ja tukenasi tai oletko itse ollut jonkun tukena, silloin kun sitä on tarvittu?

Kiva kun taas poikkesit sivustolla, tulethan huomenna uudelleen!

Enkeleitä päivääsi <3 


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Elämänlaadun parantaminen

Niinkuin olette varmaan huomanneet, rakastan puhua "uudesta elämästäni" kaikille. Olen myös jossain määrin alkanut ajatella ja tuntea mystisiä, henkisiä asioita. 

En ole heräämässä ns."uskoon", niin syvästi en vielä tunne, mutta siihen uskon että jotain suurempaa, mystistä meidän maailmassamme on. Kun ajoin kolarin pari vuotta sitten, siinä olisi voinut käydä pahemminkin, selvisin vain mustelmilla, kuhmulla ja niskojen nitkahduksella. Moni sanoi samaa, että ihme miten vähällä selvisit. Siinä kun autossa istuin kolarin jälkeen ja huomasin että elossa ollaan, rekka joka ajoi samalla kaistalla oli saatu  pysähtymään eikä tullut päälleni. Silloin kohotin katseeni ylöspäin ja kiitin suojelusenkeliäni, uskon että joku varjelus siinä oli, joku ajatteli että minulla on vielä täällä maanpäällä tekemistä, ei ollut aika lähteä. 
Myös kaikki se, että olen pystynyt selviämään monesta vaikeasta koettelemuksesta, vahvistaa käsitystäni suojeluksesta. Joskus olen jollekkin sanonut, vaikean koettelemuksen kohdalla, että kun synnyin, korkeammalta taholta tuli käsky että "Tuota tyttöä ei päästetäkään ihan helpolla tässä elämässä!". Se on pitänyt paikkansa, mutta nyt voin joihinkin asioihin jo itse vaikuttaa, kun uskallan ja olen saanut itseluottamusta, iän ja kokemuksen myötä. En ole enää se kiltti, alistunut tyttö, vaan pikkuhiljaa vahvempi, itseensä luottava aikuinen nainen. Isän kuolemakin jotenkin muutti minua todella paljon.
Ei enää tarvinnut yrittää miellyttää, että saisin hänet pitämään minusta, vaan olin vapaa ja sain elää omaa elämääni. Enää ei tarvitse tehdä mitään vain miellyttämisen takia. Ehkä joskus voin vielä käydä hänen haudallaan, tällä hetkellä en pysty, tulee ahdistava ja paha olo. Olen saanut terapeutiltani vahvistuksen siihen että saan näin toimia, eikä minun tarvitse siitä kokea pahaa omaatuntoa. Tämä on oma elämäni ja elän sitä niin että tunnen oloni, enimmän ajan ainakin, mukavaksi ja turvalliseksi. Oikeastaan minulla ei ole enää mitään tekemistä lapsuudenperheeni kanssa, oma iso ja rakas perheeni riittää minulle ja muutama serkku joiden kanssa pidän yhteyttä, sekä yksi tätini. Muita en tarvitse ja tunnen elämäni nyt melko onnelliseksi.
Minulla on onneksi ihania ystäviä myös joiden kanssa olen voinut jutella näistä henkisistä ajatuksistani. Kerron huomenna asiasta lisää, nyt tuli yllätystekstari!

"Tuhlaajatyttäreni", Ronjan äiti, oli tullut Tampereelle ja haemme hänet sieltä. Ronja tuli aikas iloiseksi ja oli samalla yllättynyt. Ensinhän äidin piti tulla, sitten perui ja tänään tulikin yllättäin. Niinkuin eilen sanoin, ei voi tietää tulosta ennenkuin nenä näkyy pihassa. 

Jatkan kohta...

Veimme hänet äsken takaisin, menee junalla asuinpaikkakunnalleen. Ei voi jäädä yöksi koska on vieroitushoidossa ja lääkkeet pitää hakea joka päivä. Eivät anna kuin yhden pillerin kerralla ja se pitää nielaista siinä hoitajan nähden. 
Aluksi kaikki meni hyvin tapaamisessa, olivat ulkona ja piirtelivät. Mutta sitten meni jotain pieleen, Ronja jostain pahoitti mielensä. Tyttäreni oli kysynyt tytöltä haluaako tämä muuttaa hänen luokseen ja kielsi kertomasta minulle. En tiennyt siitä vielä kun lähdimme Treelle. Ronjahan kertoi asian minulle heti kun palasimme kotiin, ja hyvä olikin. Hän itki kun tulimme ja kysyi että eihän hänen tarvitse kotoa muuttaa pois. Sanoin ettei tietenkään ja sitten hän kertoi mitä äiti oli kysynyt ja kieltänyt meille kertomasta. Soitin heti perään tyttärelleni ja sanoin ettei hän saisi pikkutytön hartioille laittaa noin isoa lastia, tällaiset asiat puhutaan aikuisten kesken. Hän suuttui siitä valtavasti ja alkoi lähetellä Ronjan puhelimeen viestejä, haukkui pikkuvauvaksi kun kertoi minulle yms., siis ihan kaikkea hyvin lapsellista, vaikka on jo melkein 30, jotenkin välillä tuntuu että kiukuttelee kuin murrosikäiset. Jos joku ei mene oman mielen mukaan, tulee se kiukku ja tappelu. Laitoimme Ronjan puhelimen kiinni. Voi että suututti pikkutytön puolesta, viaton lapsi, mutta sitten taas toisaalta kun pitäisi olla omankin tytön tukena, ristiriitaista välillä! Ronja itki vuolaasti ja mieli todella paha. Menemme nyt yhdessä nukkumaan ja luetaan jotain mukavaa jotta saataisiin mielipaha unohtumaan unen ajaksi. Ehkä huomenna jo parempi päivä hänellä. 

Kiitos kun kävit lukemassa! Huomenna lisää tarinaa..

Hyvää yötä ja kauniita unia <3 


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Riemua ripsaus

Kansallinen Veteraanipäivä. Muutamia tuhansia enää jäljellä veteraaneja joiden ansiosta saamme elää suhteellisen hyvää ja vapaata elämää. Kuuntelin juuri uutisista että heidän keski-ikänsä on 90 vuotta. Tänään on hyvä kaikkien meistä miettiä ja muistella asioita ja kunnioittaa heitä jotka puolestamme taistelivat! 
Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni! Eilinen postaus sai paljon huomiota, monet kannustivat jaksamaan eteenpäin ja niinhän se on tehtävä, kun eivät nuo pienet osaa eikä pysty itseään puolustamaan, tärkeitä virkamiehiä vastaan. Jokaisella huostaanotetulla lapsella on varmasti omat vaikeutensa mutta usein ne ovat juuri näiden tapaamisten kanssa. Vanhemmat ovat elämässään siinä jamassa etteivät osaa ottaa vastuuta mistään eivätkä ymmärrä miten lapseen koskee kun lupauksia ei pidetä, tai tulevat huonossa kunnossa tapaamiseen ja lapselle jää siitä paha olo ja se taas purkautuu sitten siellä sijaisperheessä.

Onneksi isommissa kaupungeissa, ainakin tyttäreni kohdalla, tehdään huumeseulat ja ne pitää olla puhtaat ennenkuin saa edes luvan tulla tapaamiseen. En tiedä miten kaikilla pienillä paikkakunnilla osataan asiat hoitaa, ei kovin hyviä kokemuksia ole itsellä näistä virkanaisista tai -miehistä. Työntekijöitä on vaihtunut ja jokainen heistä hoitaa asioita omalla tavallaan. Aluksi sijoituspaikkakunnalla oli eri virkanaiset jotka todella osasivat asiansa ja hoitivat kaiken niinkuin pitikin, tehtiin sananmukaisesti yhteistyötä Ronjan hyväksi, mutta kaikki muuttui kun uusi työntekijä astui remmiin.
Kohta pitäisi mennä tyhjentämään kirppispöytä, emme ottaneet enää lisäaikaa, katsotaan syksyllä uudelleen jos tavaroita kovasti jää. Osan laitan myyntiin nettikirppiksiin, mutta enimmät varmasti odottelee laatikossa parempia aikoja. 
Söimme juuri äsken ja nyt laiskottaa tekisi mieli ottaa ruokaperäiset, mutta en viitsi enää mennä lepäämään, tulee vaan entistä väsyneempi olo, eikä jaksaisi lähteä minnekkään.
Tehtiin tänään tortilloja, sisälle hyvin maustettua jauhelihaa, kanasuikaleita, vihanneksia ja majoneesia. Maistui välillä niiiin hyvältä että piti ahmia kaksi ja nyt on ihan ähky tila.
Ronjalla on poikkeuksellisesti tanssiharkat tänään, kun tiistai on vappuaatto. Heillä on esiintyminen vanhemmille ja sukulaisille toukokuun alkupuolella Sampolassa Tampereella.
Joku "kurjat" esitys, vaatetuksena on mustat revityt legginsit, musta toppi ja hiukset pitää tupeerata takkuisen näköisiksi, huuliin kirkkaanpunaista huulipunaa. Odotan innolla miltä se näyttää musiikin kanssa, kotona on jo niin paljon harjoiteltu peilin edessä. 
No, ehkä tästä pitää nyt mennä, tytär odottelee.

Mukavaa lauantai päivän jatkoa, palataan huomenna asiaan!

Voimahalit kaikille <3


perjantai 26. huhtikuuta 2013

Sataa, sataa ropisee..

"Sateen jälkeen on poutasää.."
Näinhän se Kari Tapio muistaakseni lauloi, uskottava kait se on, vaikka ei just nyt siltä näytäkkään. Iltapäivällä alkoi täällä meilläpäin oikein kaatosade. Melko koleaakin on, laitoin äsken takallisen puita palamaan. Tuulikin jäähdyttää..no, saunailta, sieltä tulee lämpöä myöhemmin. Tai ainakin minä palelen niin että piti etsiä neuletakki päälle, lapset kylläkin sanoivat ettei ole kalseaa..ja lämpömittarikin näyttää 22 sisälle..hmmm..toivottavasti en tuu kippeeks.
Hienoa kun on viikonloppu tulossa, saa nukkua aamulla. Mä en tiedä miksi mun unirytmi on niin kummallinen. En meinaa millään saada unta illalla, yöllä valvoskelen tai nukun levottomasti pieniä pätkiä, todella ahdistunut olotila ja välillä on kuuma, välillä kylmä. Kun aamu koittaa ja miehen kello soittaa, noin viiden aikaan, silloin alan olemaan väsynyt. Sitten nukkuisin vaikka miten, mutta arkisin oma kello soittaa seitsemältä, silloin kun olisi juuri se mun paras nukkuma-aika. Sitten kun otan nukahtamislääkkeen, nukun sillä koko yön ja olen aamulla paljon virkeämpi, mutta kun niihin jää niin helposti koukkuun. Viikonloppu on kiva siitä että saan yleensä nukkua rauhassa, ellei ole mitään erikoista menoa. Ronja herää aikaisin myös viikonloppuna, kun on siihen tottunut, mutta puuhastelee yksin tai katselee lastenohjelmia, eikä herätä ketään.
Tyttäreni, Ronjan äidin, piti tulla nyt sunnuntaina käymään, mutta sitten tulikin joku sekaannus jonka takia ei saanut sossusta matkarahoja ajoissa, eivätkä kuulemma laita niitä enää klo kahden jälkeen perjantaina. Hän saa asuinpaikkansa sos.virastosta matkat kun tulee Ronjaa tapaamaan. Voi olla että ei ollut itse ilmoittanut ajoissa, että on tulossa, tai mikä sitten tuli, vaikea tietää. Olisi ollut kiva nähdä, pitkästä aikaa, häntäkin. Hän itse soitti asiasta Ronjalle, mutta ei siitä mitään isompaa härdelliä tullut, vaikka Ronja vähän odottelikin. On jo tottunut että äiti ei aina tule vaikka ensin hiukan lupailisi. Enkä sano koskaan tytölle varmaksi että hän tulee, vaan aina vain ehkä. Tulo on varmaa vasta kun nenä näkyy pihassa.
Mun mielestä se on pahempi kun isä ei ole pitänytkään yhteyttä vaikka sitä itse halusi. Teki aloitteen sossun kautta viime syksynä ja kävimme asioista sopimassa. Olin tosi tyytyväinen kun oli itse sitä halunnut ja Ronjakin oli innoissaan. Sovimme yhteydenpidosta ensin vuoden verran kirjeitse ja tekstareilla, noin kerran kuukaudessa kirjoittelisi, kun Ronja siten toivoi. Sossut kävivät itse tapaamassa Ronjaa ja asiasta kertoivat hänelle, että isä pitää nyt yhteyttä. Marraskuussa tuli sitten yksi kirje jossa lähetti kuvansa ja jouluksi paketti. Sen jälkeen ei mitään, ei nimipäiväkorttia, ystävänpäiväkorttia tms., tosi pettymys pienelle tytölle. Mun mielestä tekivät väärin kun heti piti Ronjalle niin varmaksi kaikesta kertoa, olisi pitänyt katsella ensin hetki, mutta tämä täti joka siellä nyt on, on muutenkin kaikessa aina erimieltä mun kanssa, virkaintoinen jota ei kukaan saa neuvoa. Emme saaneet asioita toimimaan yhdessä ennen kuin otin yhteyden sos.asiamieheen, vasta sen jälkeen alkoi kuuntelemaan mitä minulla on sanottavaa, kun asiamies oli samaa mieltä kuin minä, mutta ei ole koskaan hiiskahtanutkaan että asiamies olisi hänelle soittanut, vaikka minä tiedänkin sen. Että näin ihania ihmisiä hoitamassa muka lasten etuja! On kyllä ollut todella raskasta tehdä yhteistyötä tämän henkilön kanssa, varsinkin kun itsekään ei ole ihan kunnossa.
Olen ilmoitellut tälle henkilölle asiasta ja kysynyt monesti ovatko ottaneet yhteyttä isään ja tiedustelevatko miksi hän ei kirjoita. Sain vaan vastaukseksi suurinpiirtein että voivoi, eivät voi tehdä mitään ja että onpa nyt kurjaa kun ei sitten pidäkään yhteyttä ja että katsellaan nyt vielä..ihme suhtautuminen. Lähetän ilmoitukset aina tekstarilla, siksi että voin ne tallentaa puhelimen muistiin ja näyttää sieltä todistaakseni ne. En luota että tämä henkilö kirjaa ne aina muistiin, vaikka niin pitäisikin tehdä.
Ensi kesänä pitäisi olla tapaaminen johon Ronjakin osallistuisi, sen jälkeen kun on ensin tutustunut isäänsä kirjeitse ja silloin sovittaisiin tapaamisten alkamisesta, mutta en kyllä suostu mihinkään palaveriin menemään ennenkuin isä on ottanut edes jotain yhteyttä, näyttääkseen että on edelleen halukas tutustumaan tyttäreensä. Ei ihan siltä nyt tunnu. Hän on Ronjan siis viimeksi nähnyt parivuotiaana. No, ei auta kuin odotella mitä taisteluja tästäkin vielä tulee eteen! Mutta siihen asti eletään mahdollisimman normaalia, tavallista perhe-elämää. 
No, nyt meni postaus taas purnauksen puolelle, mutta nämä asiat vaivaavat ja pyörivät mielessä. En halua mitään muuta kuin Ronjalle tavallista ja turvallista elämää, eikä koko ajan jotain pettymyksiä biologisten vanhempien taholta. Niitä pikkuisella on ollut jo tarpeeksi.

Kiitos kun jaksoit lukea, huomenna jotain kevyempää asiaa..
Ihanaa perjantai-iltaa ja muistetaan pitää läheisistämme huolta!

Voimahalit!

torstai 25. huhtikuuta 2013

Krääsän kerääjä

Pitää teille myöntää että olen oikea tilpehöörin kerääjä! Kun käyn kirppareilla, aina tarttuu jotain kivaa koristetta tai kippoa mukaan, siis niitä ilman ei voi olla ja kun saa halvalla. Kun olin vuosina 94-03 Tiimarilla myymälänhoitajana, sieltä tuli hankittua paljon kaikenlaista, niitä on vieläkin jäljellä, osa on rikkunut. Aina pölyjen pyyhkimisen aikaan niitä kiroaa, mutta kummiskin uuttakin ostan, omasta mielestä niin ihania. Mies aluksi sanoi jotain, että onkohan toi nyt ihan tarpeellinen, mutta kun huomasi sen turhaksi, ei ole enää sanonut mitään.
Kulmahyllyn alaosassa on lastenlapsille kirjoja, että jättävät mun krääsät rauhaan ;) 
Kaapit ovat täynnä lasitavaraa, ostan välillä vaikka vaan yhdenkin pikarin jos se on ihana. Jossain vaiheessa keräsin vain punaista ja vihreää lasia, joten niitäkin on...
Kirjahyllyyn sain sentään mahtumaan kuviakin, vaikka paljon sielläkin on muuta..
Makuuhuoneen lasivitriinien päällä on pari korutelinettä jotka ostin joskus liikkeeseen, nyt
niissä roikkuu osa lyhyistä kaulakoruista ja rannekoruja. Harmaa "pariskunta"-patsas on kirpparilöytö. Istuva posliininainen Tiimari-ajoilta.
Tämä metallihylly on oikeasti Ikean kylppärimallistoa. Hankin sen nettikirppiksestä 20 eurolla, omistaja ei ollut sitä koskaan seinään asti saanut, oli vielä paketissa. Siis ihan heräteostos. Kun näin kuvan siellä, tiesin heti mihin sen laittaisin. Ja siinä se nyt nököttää, olkkarissa seinällä, kuvissa on omia lapsia ja lapsenlapsia. Sivussa roikkuu pojan rippiruusuja kuivumassa. Seinäenkelit ovat paikallisesta lahjatavaraliikkeestä, olleet seinällä samassa paikassa koko ajan kun asuttu tässä, eli 13 vuotta. 
Joskus aikaisemmassa postauksessa kerroin että ostan myös huonekaluja kirppikseltä ja tori.fi:stä. Sohvapöytä on torista, 10€. Valkoinen kangassohva, ihana kun irrotettavat ja koneessa pestävät päälliset, maksoi 60€ ja kaksi mustaa keinonahkatuolia jossa toisessa oli mukana jalkarahikin, kaikki yhteensä 70€. Haettiin tuolit Lahdesta, mutta samalla vein sinne yhden vaaterekin, oli mulla liikkeessä, myin sen 90€:lla ja se asiakas maksoi bensakulut, kun ei halunnut että lähetän matkahuollon kautta tai postitse, olisi tullut niin kalliiksi. Lupasin että tuodaan se hänelle. Että hyvin siinä sitten kävi, vielä jäi pikkasen voittoa. Puna-valkoinen nahkarahi on miehen vanha, tuotu hänen lapsuuden kodistaan. On käytössä meillä koko ajan. Musta-valkoiset tyynyn päälliset ja samanlaiset verhot, naapurin rouva ompeli mulle vanhoista sovituskopin verhoista, pöydän kaksi liinaa on Löytötavaratalon poistolaatikosta, 1.50/kpl. 
Kynttilät ja kyntteliköt ovat kanssa sellaisia joita hankin "silloin tällöin". Kynttilät palavat meillä läpi vuoden, eniten kuitenkin pimeään aikaan, mutta kesällä myös ulkona. Muutamia kynttelikköjä olen ostanut Party Litelta, ovat vaan niin helkkarin kalliita vaikka kyllä hienoja, sitten osan hankkinu taas kirpparilta ja tietty Tiimarista niitä aina tarttuu mukaan, varsinkin joulun jälkeen alennusmyynnistä. 
Tämän kattokynttelikön ostin paikallisesta halpakaupan alennusmyynnistä, noin 13 vuotta sitten, ja tykkään siitä edelleen. Lasikipot hankin erikseen, mutta en nyt muista heti mistä..Laitoin koristeeksi Tiimarista ostettua lasipallo-nauhaa ja lasisen kuusenkoristeen, joka ei kyllä näytä siltä, mutta sopi tähän. 
Valkoisia lampetteja on kaksi, erkkerin kummallakin reunalla, sen jossa "työskentelen", myös kirpparilöytöjä...

Sipulilamppu joskus tarttui hihaan kirpparikäynnillä ja valaisee yläkerrassa, kaksi elefanttilamppua on meillä yöpöydillä makkarissa. Ne ovat sellaiset joihin en kyllästy, hiukan erilaiset, on hankittu kymmenisen vuotta sitten yhden lamppuliikkeen lopetuksen yhteydessä, 10€/kpl. Ovat aikas painavat, eivät helposti kaadu, vaikka pituutta onkin.
Vielä olisi muutama muukin tavara jotka kirpparilöytöjä tai torista, mutta ehkä jo kyllästyt lukemaan niistä, kun taas itse innostuin niin kovasti että tekstiä tulisi loputtomiin! 
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kirppareita kantsii koluta ja myös hyödyntää alennusmyynnit, vaikka esim. juuri kynttilät ja kyntteliköt ostaa keväällä, saa paljon halvemmalla kuin sitten taas syksyllä. Joulukoristeitakin hankin aina niin, esim. Tokmanni aloittaa -50% myynnin aina aatonaattona..

Tästä vielä pitää kertoa..kirahvin sain lahjaksi, sitä itse toivoin! Korkea lasivaasi, hiekat ja tekokukat Tiimarista, rottinkialusta kirpparilta. Ruskeat oksat sain yhdestä kukkiksesta ilmaiseksi, niitä oli oven pielessä iso kasa ja kun kysyin mitä ne maksaa, kauppias sanoi ettei mitään, ovat menossa roskiin. Minähän nappasin heti muutaman, harmitti jälkeenpäin kun en ottanut enempää..
No nyt se on loppu, tämä postaus nimittäin! Hyvää illan jatkoa.

Kiitos kun taas kävit sivustolla, tulehan huomenna uudelleen!


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Todellinen ystävä

Kaunista keskiviikkoa! Aurinko paistaa, ihanaa, tämä sitä kesää tekee, kun välillä sataa rankasti ja sit taas aurinko lämmittää.

Jostain syystä en eilen päässyt tänne kirjoittelu sivustolle kirjautumaan, kumma juttu, mut onneks tänään se onnistu. Ollut itelläkin vähän parempi aamu kuin eilen, kun ma-ti välisenä yönä jouduin turvautumaan Litalginiin, sapen takia. Tuli yöllä kipukohtaus ja manailin sitä eilen aamun facebook päivityksessäkin kavereille, mut mikä ihan ihmeellistä, tiistaina päivällä tuli postitse kutsu leikkaukseen. Voitteks kuvitella, juuri kun asiaa äksyilin julkisesti, leikkausaika saapui. Se on kesäkuulle. Kyllä nyt jännittää..ei pitäs olla iso juttu..ihan päiväkirurgisesti tehään..pitää olla optimisti ja miettiä et kaikki menee hyvin. Vai mitä?
Täytyy nyt heti vähän kehasta itteensä, mun elämäni ekat ite istuttamat persiljat kasvavat hienosti purkeissa kuistin ikkunalla. Tässä teille kuvia niistä! Pitäsköhän niitä tukee jotenkin vai kasvaako ne tosta vaan ylöspäin? Huhuu, tietääkö joku viisaampi?
 Tuossa yksi fb kaverini oli päivitellyt sivulleen, jonkun itselleen tapahtuneen takia, että on kumma kun ihmisen arvoa mitataan tittelin ja rahan perusteella, tai käänteisesti ei titteliä, ei rahaa..Siitä taas aloin ajatteleen tätä omaakin tilannettani. Laitoin ajatuksiani kyllä kommenttiinkin..et olen itse kokenut juuri tämän tilanteen. Silloin kun olin yrittäjä ja mulla oli vielä liike, asiat näytti ulospäin hyvältä, oli paljon "ystäviä".  

Nyt parin vuoden aikana näitä "ystäviä" on jättäytynyt kelkasta ja jotkut heistä ovat kylillä hyvin vaivaantuneen näköisiä jos vaikka kävellään vastaan, äkkiä vaan "Hei!" ja ohi, ettei tarvii jutella mitään, eivätkä ainakaan halua kuulla mistään ikävistä asioista. Kerran yhdelle tällaiselle naiselle, jonka luulin olevan ystäväni, aloin kertoa mitä oikeasti kuuluu, hänelle tuli yhtäkkiä todella kiire jonnekkin jonka vasta muisti...Osa on niin olevinaan etteivät halua enää kaveerata tällaisen epäonnistujan kanssa jolla ei ole, heidän mielestään, enää mitään. Ihan hiljattain omakohtaista kokemusta, henkilö joka oli aiemmin ihan duunari, alkanut muutama vuosi sitten yrittäjäksi ja päässyt eteenpäin. Olen vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan, mutta hän ei ole enää huomaavinaankaan maanmatosia. Juuri tällaiset ihmiset ovat niitä joille siis tittelit ja rahat ovat elämän tärkeimpiä asioita! Mutta onneksi on niitä todellisia ystäviäkin jotka jaksavat kannustaa ja tukea..heille nostan hattua ja olen ikuisesti kiitollinen siitä että pitivät/pitävät ahkerasti yhteyttä, vaikka itse en sitä jaksanut, varsinkaan sairastumisen alussa, halusin vain jäädä neljän seinän sisälle ja luopua kaikesta..siksi itsekin haluan auttaa muita ahdingossa olevia..enkä koskaan ketään syrji jonkun sairauden, aseman tai rahan takia, se on todella törkeää! Jokainen saa olla sellainen kuin on. Vai mitä olet mieltä?
Päivä paistaa ja linnut laulaa silti! En itse enää koe olevani epäonnistunut ihminen, sairauden alussa tuntui siltä. Jonkinlainen pysähdys vain tuli elämään ja se oli loppujen lopuksi ihan hyvä sellainen. En olisi koskaan aiemmin osannut ajatella että olisin pari vuotta kotona, sairauslomalla, minä, suorittaja! Niin se vaan ajatusmaailma muuttuu! 
Kova tuuli nousee ulkona ja pilviä alkaa kerääntyä taivaalle, tuleekohan sade? Voi vitsi, toivottavasti ei tänään, mulla ois taas pyykkiä koneellinen pyörimässä. Toivotaan oikein kovasti että ne pilvet siitä hajoaisi ja aurinko pääsisi jälleen esiin. Ihan niinkuin elämässäkin! Eikö niin? Tällaisia konsertoijia oli meidän pihakoivussa tänä aamuna.

Ehkäpä lähden nyt kauppareissulle. Mitähän sitä taas keksis ruoaksi, jota lapsetkin söisi. Eilen paistettiin vaan lettuja aikas kasa, kun syövät kuitenkin koulussa päivällä lämpimän ruoan. Ne kyllä meni nopeasti parempiin suihin, mansikka- ja omenahillon kera. Anoppi tekee hilloja ja saadaan aina sieltä. Aivan mahtavan hyviä, ihan sitä itseään, eikä lisäaineita!

Heippatirallaa huomiseen!

Vietä hyvä päivä ja muista ystäviä!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Voimabiisi

Mulle musiikki on myös aina kuulunut vahvana osana elämään. Kuuntelen omien tunteiden mukaan ja imen niistä voimia ja energiaa itselleni.

"On elämä laina", Erinin ihana biisi. Kuuntelin sitä taas youtubesta ja aina se vaan koskettaa niin syvältä sydämestä. Samoin toinen ihana, myös Erinin tekemä, "Vanha sydän", ihan menee kylmänväreet selässä kun sitä kuuntelen ja ihana on myös "Vanha nainen hunningolla". 

Kaija Koon biiseistä tykkään myös, niistä kuuntelen nupit kaakossa "Kaunis rietas  onnellinen" , sanat on niin upeat ja koskettaa juuri mun elämää. Ihan mahtava voimabiisi!!
Mikä/mitkä on sun voimamusiikkia?

Yritän laittaa linkit niihin, katotaan onnistunko, kuuntele ja kerro sitten mitä olet mieltä. Tämän postauksen alaosassa on kommenttiosio, sinne voit kirjoitella myös muuta, mitä päähän pälkähtää, kaikenlaista..Niitä on niin ihana lukea! Jos on hyvä päivä tai huono päivä, kerro millainen fiilis just nyt!

On elämä laina
Vanha sydän
Vanha nainen hunningolla
Kaunis rietas onnellinen

Tänään melko hyvä päivä, olin taas Johannan hellien käsien hemmoteltavana heti aamusta ja kävin samalla Lidl kaupassa. Muuten saankin olla aikas rauhassa tuonne neljään asti kun pitää alkaa laitella ruokaa perheelle. Sitten tulee illalla taas menoa ja meininkiä, jääkiekkoa ja vävykin saapuu meille lasten kanssa. Ei ne lapset metelöi, mutta miehet ja telkkari! 
Silloin kun saa maanantaina rauhoittua kunnolla, viikonlopun hulabaloosta, alkaa viikko hyvin, en jaksaisi heti aamusta kovaa hälinää ja menoa, pitää ensin olla muutama tunti ja levätä sekä kerätä voimia. Siitä tiedän etten ole vielä tarpeeksi terve työelämän aloittamiseen, eikä sitä tietysti vielä tarvitsekaan miettiä, osa-aika eläke on elokuun loppuun asti. Kesäkuussa on lääkäriaika, silloin arvioidaan jatkon tarve. Eli nyt pitää nauttia kaikesta, kun ei tiedä koska päättyy.
Paistaako teilläpäin aurinko? Meillä ei, on pilvistä ja käy aikas kova tuuli. Katselen ikkunasta kun tytöt pomppivat trampalla, niin pitkät hiukset lentävät välillä tuulen mukana ja nenät on hiukan punaiset, ei varmasti ole kovin lämmin, on niin tuulinen paikka. Mutta pomppiminen lämmittää ja hauskaa kuuluu olevan!

Kävi hyvä tuuri äsken, saimme kummallekkin lapselle etsimämme kalusteet. Ronjan yöpöytä saatiin ihan ilmaiseksi, kirjoituspöytä peilillä tuli yllättävältä taholta, tytön viulunopettaja oli lukenut blogiani ja kertoi että hänen lapsuudenkodissaan olisi yksi kappale juuri tuollaista pöytää jota etsimme, sieltähän se sitten haetaan. Pojalle löytyi mekanismituoli ihan tori.fi sivustolta, oli eilen laitettu ilmoitus. On nyt kyllä tummansininen, mutta kävi hänelle. Oikein "laiskanlinnan" näköinen, pehmeä ja hinta vain 40€. Joten sekin haetaan tällä viikolla. Näin ne asiat järjestyy! Nyt kun saatiin Ronjalle isompi pöytä, niin vanha myydään pois. Jos siis tarvitset omalle lapsellesi pienempää valkoista kirjoituspöytää, kannessa jotain kynän jälkiä, toisessa sivussa kaappi, saat sen kympillä. Laitan myyntiin fb-kirpparille.
Olen aiemminkin peräänkuuluttanut kauniita runoja. Jos sinulla on joku runo, ajatelma, aforismi tms. joka on todella koskettanut, saanut sinut onnelliseksi, iloiseksi tai itkemään, niin kirjoita se tähän alapuolelle kommenttiosioon, muidenkin luettavaksi. 

Nyt lopettelen tältä maanantailta. Ihanaa uutta viikkoa sinulle, kuullaan taas huomenna.

Voimahalit!