sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Elämänlaadun parantaminen

Niinkuin olette varmaan huomanneet, rakastan puhua "uudesta elämästäni" kaikille. Olen myös jossain määrin alkanut ajatella ja tuntea mystisiä, henkisiä asioita. 

En ole heräämässä ns."uskoon", niin syvästi en vielä tunne, mutta siihen uskon että jotain suurempaa, mystistä meidän maailmassamme on. Kun ajoin kolarin pari vuotta sitten, siinä olisi voinut käydä pahemminkin, selvisin vain mustelmilla, kuhmulla ja niskojen nitkahduksella. Moni sanoi samaa, että ihme miten vähällä selvisit. Siinä kun autossa istuin kolarin jälkeen ja huomasin että elossa ollaan, rekka joka ajoi samalla kaistalla oli saatu  pysähtymään eikä tullut päälleni. Silloin kohotin katseeni ylöspäin ja kiitin suojelusenkeliäni, uskon että joku varjelus siinä oli, joku ajatteli että minulla on vielä täällä maanpäällä tekemistä, ei ollut aika lähteä. 
Myös kaikki se, että olen pystynyt selviämään monesta vaikeasta koettelemuksesta, vahvistaa käsitystäni suojeluksesta. Joskus olen jollekkin sanonut, vaikean koettelemuksen kohdalla, että kun synnyin, korkeammalta taholta tuli käsky että "Tuota tyttöä ei päästetäkään ihan helpolla tässä elämässä!". Se on pitänyt paikkansa, mutta nyt voin joihinkin asioihin jo itse vaikuttaa, kun uskallan ja olen saanut itseluottamusta, iän ja kokemuksen myötä. En ole enää se kiltti, alistunut tyttö, vaan pikkuhiljaa vahvempi, itseensä luottava aikuinen nainen. Isän kuolemakin jotenkin muutti minua todella paljon.
Ei enää tarvinnut yrittää miellyttää, että saisin hänet pitämään minusta, vaan olin vapaa ja sain elää omaa elämääni. Enää ei tarvitse tehdä mitään vain miellyttämisen takia. Ehkä joskus voin vielä käydä hänen haudallaan, tällä hetkellä en pysty, tulee ahdistava ja paha olo. Olen saanut terapeutiltani vahvistuksen siihen että saan näin toimia, eikä minun tarvitse siitä kokea pahaa omaatuntoa. Tämä on oma elämäni ja elän sitä niin että tunnen oloni, enimmän ajan ainakin, mukavaksi ja turvalliseksi. Oikeastaan minulla ei ole enää mitään tekemistä lapsuudenperheeni kanssa, oma iso ja rakas perheeni riittää minulle ja muutama serkku joiden kanssa pidän yhteyttä, sekä yksi tätini. Muita en tarvitse ja tunnen elämäni nyt melko onnelliseksi.
Minulla on onneksi ihania ystäviä myös joiden kanssa olen voinut jutella näistä henkisistä ajatuksistani. Kerron huomenna asiasta lisää, nyt tuli yllätystekstari!

"Tuhlaajatyttäreni", Ronjan äiti, oli tullut Tampereelle ja haemme hänet sieltä. Ronja tuli aikas iloiseksi ja oli samalla yllättynyt. Ensinhän äidin piti tulla, sitten perui ja tänään tulikin yllättäin. Niinkuin eilen sanoin, ei voi tietää tulosta ennenkuin nenä näkyy pihassa. 

Jatkan kohta...

Veimme hänet äsken takaisin, menee junalla asuinpaikkakunnalleen. Ei voi jäädä yöksi koska on vieroitushoidossa ja lääkkeet pitää hakea joka päivä. Eivät anna kuin yhden pillerin kerralla ja se pitää nielaista siinä hoitajan nähden. 
Aluksi kaikki meni hyvin tapaamisessa, olivat ulkona ja piirtelivät. Mutta sitten meni jotain pieleen, Ronja jostain pahoitti mielensä. Tyttäreni oli kysynyt tytöltä haluaako tämä muuttaa hänen luokseen ja kielsi kertomasta minulle. En tiennyt siitä vielä kun lähdimme Treelle. Ronjahan kertoi asian minulle heti kun palasimme kotiin, ja hyvä olikin. Hän itki kun tulimme ja kysyi että eihän hänen tarvitse kotoa muuttaa pois. Sanoin ettei tietenkään ja sitten hän kertoi mitä äiti oli kysynyt ja kieltänyt meille kertomasta. Soitin heti perään tyttärelleni ja sanoin ettei hän saisi pikkutytön hartioille laittaa noin isoa lastia, tällaiset asiat puhutaan aikuisten kesken. Hän suuttui siitä valtavasti ja alkoi lähetellä Ronjan puhelimeen viestejä, haukkui pikkuvauvaksi kun kertoi minulle yms., siis ihan kaikkea hyvin lapsellista, vaikka on jo melkein 30, jotenkin välillä tuntuu että kiukuttelee kuin murrosikäiset. Jos joku ei mene oman mielen mukaan, tulee se kiukku ja tappelu. Laitoimme Ronjan puhelimen kiinni. Voi että suututti pikkutytön puolesta, viaton lapsi, mutta sitten taas toisaalta kun pitäisi olla omankin tytön tukena, ristiriitaista välillä! Ronja itki vuolaasti ja mieli todella paha. Menemme nyt yhdessä nukkumaan ja luetaan jotain mukavaa jotta saataisiin mielipaha unohtumaan unen ajaksi. Ehkä huomenna jo parempi päivä hänellä. 

Kiitos kun kävit lukemassa! Huomenna lisää tarinaa..

Hyvää yötä ja kauniita unia <3 


1 kommentti:

  1. Harmillista varmaan Jennilläkin on ikävä omaa lastaan ja syyllisyys miksi hän ei voi itse olla tyttärensä kanssa. Ei ymmärrä "aina" niitä syitä miksi tähän on tultu. Ei Sinullakaan helppoa kyllä ole tällaisessa tilanteessa kun pitäisi olla lapsensa tukena ja kuitenkin ottaa ensisijaisesti huomioon pieni tyttären tytär.....Voimia Sinulle toivon kovasti <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)