tiistai 16. huhtikuuta 2013

Ikkunaostoksilla

Kiitos Aila eilisen blogini kommentista! Hauska tuo "lehmä-rakkaus" :))
Iloista päivää kaikille, tänään hiukan erilainen postaus...
...selailin taas nettikauppojen valikoimaa, farkkutakkia lähinnä, on jo sen verran lämmin että sillä tarkenee kauppareissut, kun autolla siellä kuljen. Kaikki vanhat ovat pieniä, vein kirpparille. Zalandolta löytyi kivoja, hiukan erilaisia, laitan tähän teille muutaman linkin. Mutta valikoimaa on paljon enemmän. Vaikka minkä mallisia ja värisiä, erihintaisia! Kannattaa käydä tutustumassa.

koot 36-38, hinta 84.95, tässä ei ollut enää mun kokoa, muuten olisin ehkä halunnut sen

koot 36-40, hinta 99.95, kiva tyköistuva malli ja mikä väri, 

koot S-XL, hinta 139.95, upea ja löytyy mun kokoakin, mutta hinta taas rajoittaa

koot XS-XL, hinta 99.95, todella hieno, kukkakuviot tekee siitä yksilöllisen

koot 34-40, hinta 464.95, kaikkein kallein mutta on hienokin, tuskin kuitenkaan itse ostaisin, hinta rajoittaa!

En ole aiemmin paljon Zalandon vaatteita selannut, mutta nyt kyllä löytyi kivoja. Nahkatakkejakin oli vaikka millaisia, punaisiakin! Jestas, sellainen olisi ihana. 
Sitten löytyi kiilakorkonilkkureita punaiset, tennarimalliset ja valkoiset enemmän nilkkurimalliset, mutta silti rennot. Eikä olleet kalliita..hmmm..niitä harkitsen. Kun ensin haen ne kirkkaanpunaiset korkkarini, sen jälkeen mietin näitä.

Kivaa käydä "näyteikkunaostoksilla", helposti netissä! Vaikkei aina olekaan varaa ostaa mitään, on kiva ihastella uusia tuulia.
Kirjastossa taas piipahdin, vein vanhoja kirjoja pois, olivat päivän myöhässä, mutta eipä niistä isoa sakkoa mennyt, euron. Ronjakin sieltä lainailee välillä. Eilen illalla oli hauska juttu kun hän luki jotain tyttökirjaa, siellä ilmeisesti kerrottiin jostain mummista. Hän sitten tokaisi:"Miks sä et vois olla tollanen tavallinen mummi, jolla on kikkura harmaa tukka?". Hmmmm...mitäs siihen sitten sanomaan. No, vastasin jotain ympäripyöreää, että nykyajan mummit ei kaikki ole enää harmaatukkaisia, vanhoja, ennen oli enemmän niin. Kerroin kuinka oma mummuni oli aina huivi päässä se sillain taakse sidottuna, tukka oli piikkisuora harmaa, esiliina aina edessä, sellaisena hänet muistan. 

Mieleen on jäänyt kuinka hän leipoi, laittoi ruokaa, teki kaikki huushollityöt, hoiti yhdeksän lasta, vaari oli viikot töissä, savotoilla. Kun vaari tuli kotiin, oli raskaan työn jälkeen raskaat huvit ja kun viinaa oli pää täynnä, pitihän sille perheelle uhota ja välillä ajaa kaikki ulos pakkaseen, he sitten värjöttelivät saunalla kunnes vaari nukahti. Voi sitäkin elämää..hän oli äitiniäiti. Isäni äiti olikin enemmän sellainen joka kiharsi hiuksensa jne. Hänkin asui maalla, keittiö ja pirtti, viisi lasta. Mies kuoli sota-aikana, lapset olivat kaikki pieniä. Isäni oli vanhin, 13 vuotias, ja hän elätti perheen metsätöillä, nuorin oli kolmevuotias. Saunalle kannettiin avannosta vesi jota lämmitettiin padassa, sisälle ei tullut vettä, kylmä vesikin kannettiin kaivosta. Pyykit pestiin käsin, huuhdeltiin järvessä tai avannossa. Kovaa elämää sekin! Hän muutti sitten vanhuudenpäiville Tampereelle ja siellä hänestä tuli enemmän ns. kaupunkilaismummo. Ihan pienenä olin hänellä hoidossa kun äiti kävi Sarviksella töissä. Joka aamu kävelimme Paperitehtaankadulta Hämeenpuistoon ja illalla takaisin, kun autoja ei ollut. Sellaista se silloin oli..
Tänään laitoin silakkalaatikon uuniin, tuoreita silakoita supermarketista, perunasiivuja ja joka kerrokseen suolaa+pippuria. Vuorasin päälliosan pekonilla. Annan hautua uunissa kolme tuntia. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan ruoaksi ja Ronja jo tuossa sanoi ettei halua sitä syödä, mutta vähän pitää ainakin maistaa. Se on mun lempiruokaani, niin hyvää! Raikkaan salaatin ja suolakurkun sekä punajuurien kanssa..namskis..mahtavaa ruokaa. Ja miten edullista! Kilo silakoita viisi euroa, perunat kaksi euroa ja pekoni 1.50. Siitä, ainakin minä, syön vielä huomennakin. Mieskään ei tykkää oikein kalasta, mutta jos ei halua itelleen tehdä muuta, niin sitten syö tätä. Kova laki meidän huushollissa, kahta ruokaa ei laiteta ;)

No niin, taas on postaus tehty ja edelleen toivon teiltä kommentteja. Niitä ensirakkaus tarinoitakin voi vielä kirjoitella eilisen blogin kommenttiosioon.

Huomiseen!


1 kommentti:

  1. Hienoa, kun sinä jaksat touhuta ja puuhailla monenmoista - nyt on itsellä aikamoinen alakulo ja synkkyys. Pitäisi olla toisinpäin, kun kevätkin saapuu ja mukavia asioita tiedossa...
    Ei kuitenkaan aina jaksa tsempata, mutta kun päätöksiä pitäisi tehdä - koko loppuelämään vaikuttavia...vaikka toisaalta, päätös tulee omalla ajallaan ja asioilla kun on taipumus järjestyä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)