sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Halipäivä

Ihanaista sunnuntaita ystävät! Pidetään tänään halauspäivä ja halitaan kaikkia juuri nyt lähellä olevia ihmisiä. Olet sitten töissä tai kotona! Annetaan ilon ja onnellisuuden pulputa sydämestä, halauksen avulla ne siirtyy myös muihin <3
Mukavan leppoisa päivä. Ronjan kanssa tehtiin inventaario kenkäkaappiin, katottiin kaikki pienet, vanhat kengät pussiin, ne lähtee taas eteenpäin, vanhimman tyttären tyttärelle ja siitä sitten toiseksi vanhimman tyttäreni tyttärelle, heillä on aina vuosi ikäeroa, joten kengät kiertää hienosti. Samaten muutkin Ronjan vaatteet, niillä aina joku osoite sen jälkeen kun käyvät pieniksi. Pojan kengille tai vaatteille ei sitten olekaan aina seuraavaa käyttäjää, kun vanhin lapsenlapseni on vasta 11v ja muutenkin ikäisekseen aikas pieni. Oma poika on reilu 170cm pitkä ja jalan koko on 44-45, tyttärenpojalle taas menee vielä koko 140 ja jalka on 37, joten vuosia menisi ennenkuin kaikki sopisi. Olenkin antanut niitä kaikkein parempia naapuriin, siellä on kaksi poikaa. Ovat kyllä ihan hyvin toimeentulevia, mutta koska omalta pojaltani jäävät kengät ovat erittäin hyväkuntoisia, nahkaisia tennareita tai lenkkareita, niin ottavat ne mielellään. Omista kengistäni tyttäreni katsovat ensin josko heille löytyisi jotain, yleensä on löytynyt, meillä kun aika samankokoiset jalat. Muutenkin he joskus juhliin käyvät mun kenkiä lainaamassa, niitä kun on! Roskiin en heitä mitään, sitten kirpparille jos kelleen ei sovi tai kelpaa.

Olen muuten etsinyt valkoista yöpöytää Ronjan huoneeseen. Mahtaisiko sinulta löytyä, tai oletko nähnyt jossain kirpparilla? Samaten etsin pojan huoneeseen mustaa ns.mekanismituolia, jos sellainen löytyy nurkista, voit ottaa minuun yhteyttä fb:n kautta tai sähköpostilla. Ehjiä ja siistejä mielellään, kiitos.
Oma olokin on tänään parempi, ei enää niin uupunut kuin juhlien jälkeen tai muutamana päivänä ennen niitä. Vanha stressi nosti päätään siellä ja siitäkin tiedän etten pystyisi vielä kokopäivä- tai edes osapäivätyöhön, en ole tarpeeksi vahva. Terapeuttinikin sanoi että menee varmasti vielä muutama vuosi ennenkuin saadaan kaikki vaikeat, lukossa olevat asiat avattua. Ensi viikolla tulee onneksi taas "suuri" osa-aika eläkkeeni, joten ruoassa sentään pysytään. Onhan tää sellaista kädestä suuhun elämistä, mutta vapaus ja rentous vie kuitenkin voiton.
Mielestäni masennusta voi jossain määrin rinnastaa sairautena johonkin muuhun vakavaan sairauteen esim. syöpään. Molemmat ovat vakavia sairauksia ja kummassakin tarvitaan runsain määrin elämänhalua eikä luovuttaa saisi. Tosin syöpä on useimmin tappava tauti kuin masennus, se on erona, mutta masennuksessakin voi ihminen kuihtua ja tulla todella hengenvaaralliseen kuntoon, jos ei hoida itseään kunnolla tai jää yksikseen ajatustensa kanssa vain neljän seinän sisälle. Joskus masennus on niin paha että tarvitsee mennä sairaalaan hetkeksi jotta pääsee hoidon alkuun. Ymmärrän toki sen että jos/kun syöpä on niin pitkällä ettei siihen enää ole mitään parannuskeinoa, joskus luovutetaan jo oman elämänlaadun parantamiseksi, hoidot ovat kuitenkin rankkoja. Masennuksessakin jotkut luovuttaa, jos ei ole läheisiä ympärillä tai itsellä tarpeeksi halua eikä voimaa parantua, siksi on tärkeää, kummassakin sairaudessa, että se diagnosoitaisiin mahdollisimman alkuvaiheessa. Mutta masennus, niinkuin syöpäkin, on niin piilevä ja salakavala tauti, ettei sitä aina huomaa, ennenkuin on jo niin pitkällä että muutkin huomaa. Minun sairauteni huomasi mies, en vaan yhtenä aamuna jaksanut nousta ylös sängystä. Onneksi on rakkaita ihmisiä lähellä jotka halusivat auttaa ja patistivat lääkäriin. 
Joku lukijani kommentissaan toivoi että auttamishaluni muita kohtaan ei olisi vain jokin idea, vaan tulisi aidosti sydämestä. No ihan varmasti, en muuten siitä olisi täällä edes puhunut. Ei ole ajatustakaan hyötyä siitä muuten kuin että itsekin saan apua ja vertaistukea. Koska olen itse kokenut ja läpikäynyt niin monenlaisia asioita ja tunteita, luulisin että voisin kokemuksen pohjalta auttaa toisiakin. Osaan kuunnella ja sekin on tärkeää, että on joku jolle voi avautua. Nyt kun itsellä elämä pikkuhiljaa voittaa jälleen, huomaa mitä oikeasti haluaisi tehdä, kaikella näyttää loppuviimen olevan jokin tarkoitus, myös sairastumisella.
Ronja halusi että otan kuvan hänen uudesta lookistaan, uudet kengät sopii asuun :)
Voi että kun mulle jäi mieleen ne punaiset Citymarketin korkkarit. Hinta oli jotain 29egee. Sopisi niin hienosti mun mustaan tyyliini..punaisen huivini, kirkkaanpunaisen huulipunan ja kynsilakan kanssa. Huulipuna ja kynsilakka muuten upeesti samanvärisiä kuin huivini ja maksoivat vaan 2€/kpl. Pieni toive tietty että jospa "joku" ostaisi kengät mulle äitienpäivälahjaksi tai synttärilahjaksi. Sama "joku" kyllä autuaasti unohtaa mun synttärit jotka on viikon äitienpäivän jälkeen. Se ei nyt niin iso asia ole, olen tottunut ja muistutan kyllä aina, kertomalla mitä lahjaksi haluaisin saada. 
Tai jospa saan Kirpukassa myytyä hyvin noita vanhoja kenkiä ja vaatteita pois, niin ehkä siitä liikenisi tuo summa. Joku voi ajatella että onpa pinnallista ja typerää, mutta ei voi mitään. Mä vaan rakastan tätä kaikkee naisellista hömppää ja kotkotuksia..pieniä iloja elämään..niitä pitää olla! Pilkettä silmäkulmassa, eiks niin ;)
Haaveena, ei juuri nämä, mun haluamissa paksumpi ja hiukan matalampi korko (8cm), mutta väri aivan sama!

Tähän on hyvä lopetella tämän sunnuntain postaus.

Olen taas kiitollinen siitä, että jaksoit lukea loppuun asti ajatuksiani :)

Aurinkokin on hiukan välillä näyttäytynyt joten aurinkoista tai ainakin valoisaa illan jatkoa sinulle lukijani.

Kommentteja saa jättää!

1 kommentti:

  1. Nainenhan saa nauttia kaikesta naisellisesta "hömpästä". Minä myös nautin kaikesta kivasta ja naisellisesta, kengistä, hajuvesistä .... aika harvoin kuitenkin mitään laitan. Tyttäriltäni saan lahjaksi tuollaisia kivoja juttuja.
    Mainitsit myös, että kaikella on tarkoitus ja olen samaa mieltä. Aina ei vaan vaikeiden asioiden keskellä huomaa, eikä jaksa ajatella niin, mutta joskus sen ymmärtää. Omassa elämässäni olen sitä huomannut myös.
    Kauniiden aurinkopäivien jälkeen sää muuttuikin nyt sateiseksi ja pilviseksi, mutta kevättähän se tekee.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)