keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Todellinen ystävä

Kaunista keskiviikkoa! Aurinko paistaa, ihanaa, tämä sitä kesää tekee, kun välillä sataa rankasti ja sit taas aurinko lämmittää.

Jostain syystä en eilen päässyt tänne kirjoittelu sivustolle kirjautumaan, kumma juttu, mut onneks tänään se onnistu. Ollut itelläkin vähän parempi aamu kuin eilen, kun ma-ti välisenä yönä jouduin turvautumaan Litalginiin, sapen takia. Tuli yöllä kipukohtaus ja manailin sitä eilen aamun facebook päivityksessäkin kavereille, mut mikä ihan ihmeellistä, tiistaina päivällä tuli postitse kutsu leikkaukseen. Voitteks kuvitella, juuri kun asiaa äksyilin julkisesti, leikkausaika saapui. Se on kesäkuulle. Kyllä nyt jännittää..ei pitäs olla iso juttu..ihan päiväkirurgisesti tehään..pitää olla optimisti ja miettiä et kaikki menee hyvin. Vai mitä?
Täytyy nyt heti vähän kehasta itteensä, mun elämäni ekat ite istuttamat persiljat kasvavat hienosti purkeissa kuistin ikkunalla. Tässä teille kuvia niistä! Pitäsköhän niitä tukee jotenkin vai kasvaako ne tosta vaan ylöspäin? Huhuu, tietääkö joku viisaampi?
 Tuossa yksi fb kaverini oli päivitellyt sivulleen, jonkun itselleen tapahtuneen takia, että on kumma kun ihmisen arvoa mitataan tittelin ja rahan perusteella, tai käänteisesti ei titteliä, ei rahaa..Siitä taas aloin ajatteleen tätä omaakin tilannettani. Laitoin ajatuksiani kyllä kommenttiinkin..et olen itse kokenut juuri tämän tilanteen. Silloin kun olin yrittäjä ja mulla oli vielä liike, asiat näytti ulospäin hyvältä, oli paljon "ystäviä".  

Nyt parin vuoden aikana näitä "ystäviä" on jättäytynyt kelkasta ja jotkut heistä ovat kylillä hyvin vaivaantuneen näköisiä jos vaikka kävellään vastaan, äkkiä vaan "Hei!" ja ohi, ettei tarvii jutella mitään, eivätkä ainakaan halua kuulla mistään ikävistä asioista. Kerran yhdelle tällaiselle naiselle, jonka luulin olevan ystäväni, aloin kertoa mitä oikeasti kuuluu, hänelle tuli yhtäkkiä todella kiire jonnekkin jonka vasta muisti...Osa on niin olevinaan etteivät halua enää kaveerata tällaisen epäonnistujan kanssa jolla ei ole, heidän mielestään, enää mitään. Ihan hiljattain omakohtaista kokemusta, henkilö joka oli aiemmin ihan duunari, alkanut muutama vuosi sitten yrittäjäksi ja päässyt eteenpäin. Olen vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan, mutta hän ei ole enää huomaavinaankaan maanmatosia. Juuri tällaiset ihmiset ovat niitä joille siis tittelit ja rahat ovat elämän tärkeimpiä asioita! Mutta onneksi on niitä todellisia ystäviäkin jotka jaksavat kannustaa ja tukea..heille nostan hattua ja olen ikuisesti kiitollinen siitä että pitivät/pitävät ahkerasti yhteyttä, vaikka itse en sitä jaksanut, varsinkaan sairastumisen alussa, halusin vain jäädä neljän seinän sisälle ja luopua kaikesta..siksi itsekin haluan auttaa muita ahdingossa olevia..enkä koskaan ketään syrji jonkun sairauden, aseman tai rahan takia, se on todella törkeää! Jokainen saa olla sellainen kuin on. Vai mitä olet mieltä?
Päivä paistaa ja linnut laulaa silti! En itse enää koe olevani epäonnistunut ihminen, sairauden alussa tuntui siltä. Jonkinlainen pysähdys vain tuli elämään ja se oli loppujen lopuksi ihan hyvä sellainen. En olisi koskaan aiemmin osannut ajatella että olisin pari vuotta kotona, sairauslomalla, minä, suorittaja! Niin se vaan ajatusmaailma muuttuu! 
Kova tuuli nousee ulkona ja pilviä alkaa kerääntyä taivaalle, tuleekohan sade? Voi vitsi, toivottavasti ei tänään, mulla ois taas pyykkiä koneellinen pyörimässä. Toivotaan oikein kovasti että ne pilvet siitä hajoaisi ja aurinko pääsisi jälleen esiin. Ihan niinkuin elämässäkin! Eikö niin? Tällaisia konsertoijia oli meidän pihakoivussa tänä aamuna.

Ehkäpä lähden nyt kauppareissulle. Mitähän sitä taas keksis ruoaksi, jota lapsetkin söisi. Eilen paistettiin vaan lettuja aikas kasa, kun syövät kuitenkin koulussa päivällä lämpimän ruoan. Ne kyllä meni nopeasti parempiin suihin, mansikka- ja omenahillon kera. Anoppi tekee hilloja ja saadaan aina sieltä. Aivan mahtavan hyviä, ihan sitä itseään, eikä lisäaineita!

Heippatirallaa huomiseen!

Vietä hyvä päivä ja muista ystäviä!

4 kommenttia:

  1. Kauniit kiitokset jakamistasi ajatuksista, niista sain piristysta tahan paivaan. Ja uskoa parempaan... HG

    VastaaPoista
  2. Hyvin se leikkaus tulee menemään!
    Itsellä poistettiin saippikiviä noin 6 vuotta sitten. Leikkauksen jälkeen maitotölkkiä painavempaa ei saanut nostella.. Se oli vaikeaa kun oli pikkukaveri silloin talossa. Toupuminen kuitenkin sujui hyvin ja sen koommin ei ole tarvinnut asiaa murehtia.

    VastaaPoista
  3. Voimia sinullekin ♥ täällä yli 10v jatkuneiden ja laajentuneiden kipujen kanssa elävä ja harvinaisen leukemian kanssa taisteleva. Kiitos kirjoituksistasi ja kuvista. ♥

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Kyllä jokainen ihminen on yhtä arvokas tittelistään huolimatta olkoon "duunari"tai yrittäjä tai ihan mikä vain, kaikilla meillä on oma paikkamme.Jos joku luulee olevansa muiden yläpuolella se on hänen oma ongelmansa.Itse ainakin arvostan kaikkia ihmisiä sellaisena kuin hän on ei tulisi mieleenikään eritellä ihmisiä johonkin tiettyyn lokeroon tai katsoa / vältellä jos kokenut kovia , pitää aina miettiä että voi tulla omalle kohdalle, vaikka nyt asiat onkin hyvin!
    Voimia ja tsemppiä sinulle:)kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)