tiistai 9. huhtikuuta 2013

Uusi minä

Aurinko, ihanainen aurinko! 
Lakanoita, tyynynliinoja ja iso valkoinen pöytäliina ulkona kuivumassa.
Liinasta ei ollut lähtenyt kaikki suklaatahrat, niinkuin ajattelinkin, mutta haittaaks se?
Juhlassa eräs vieraista sanoi että voi harmi kun tuota suklaata on tipahdellut sinne tänne ja kun pienin lapsenlapsista oli syönyt suklaakeksiä niin käsiä oli hiukan pyyhitty liinaan.
Vieras harmitteli asiaa ja kehotti laittamaan tahroihin tahranpoistoainetta.

Entinen "stressiminäni" olisi varmasti sanonut: "Ei se mitään, kyllä ne siitä lähtee" ja kuitenkin mielessä miettinyt että "voi apuva, millä saan nuo lähtemään, perhana niitä kakaroita", mutta nykyinen "boheemiminäni" sanoi: "Tahrat on vain elämää, en edes omista tahranpoistoainetta, jos joku ei seuraavissa juhlissa kestä muutamia jääneitä suklaatahroja liinassa, niin se ei ole mun ongelmani" ja oikeasti tarkoitin sitä, enkä miettinyt mitään muuta. Vieras katsoi vähän oudosti, eikä osannut ensin sanoa oikein mitään, mutta naurahti sitten ja sanoi "No, niinhän se on". Olin todella ylpeä itsestäni, uskalsin sanoa mitä ajattelinkin, silti loukkaamatta toista! Helpottunut olo kun voi olla just sitä mitä on, tavallinen köyhä osa-aika eläkeläinen, eikä esittää jotain parempaa. Eikä tarvitse stressata jostain pienistä asioista, liinatahroista esimerkiksi. On ollut opettelemista, mutta sinnikkäästi vaan ja uskallusta peliin, niin kyllä oppii uuden elämäntavan, iso apu tässä kaikessa on ollut ihana terapeuttini! 
Sama on siivouksen kanssa. Ennen piti olla paikat putiputs kun tiesi että joku on tulossa kyläilemään. Heittelin isompia sotkuja, lehtiä yms. piiloon saunalle tai kodinhoitohuoneeseen. Nyt en siitä niin välitä, jos elämisen jäljet jotain häiritsee, se on voivoi! Tietty eri asia on isompi juhlatilaisuus, joka nyt juuri oli, siisteys on kunnioitusta juhlijoita kohtaan ja myös juhlien sankaria. Siinä meinasi kyllä vanha minäni saada otteen, kun tuli stressitunne kaikista järjestelyistä. Mutta onneksi uusi on vahvempi jo ja sain stressistä ja uupumuksesta niskalenkin, loppujenlopuksi.

Kerroppa omia kokemuksiasi? Olisi kiva kuulla siitä! Voit kirjoitella kommenttiosiossa, postauksen lopussa.
Tänään on kiva päivä, ei mitään velvollisuuksia! Ei mitään pakollista menoa! Ronja edelleen jalkatoipilaana kotona ja siksi pysyttelemme täällä, sopii mulle, niin kiire viikko oli edellinen. Tein uusia runokuvia Elämän kiehtova taika-sivustolleni fb:n ja saan kirjoitella rauhassa blogia. IHANAA!! Rauhoittua!

Kakkua ja kaikkea hyvää jäi juhlista vielä, joten tässä niitä ahmitaan Ronjan kanssa vatsat kipeänä. No, kohta niitä ei enää ole, naatitaan nyt! 

Naatitaan myös kauniista päivästä..moni fb kaveri tuli jo epätoivoiseksi kun pari päivää satoi lunta, monet ajatteli ettei kesää tulekaan. Tulee se, pitää vaan olla optimisti ja ajatella että joskus tuli lunta vielä taivaan täydeltä jopa toukokuun alussa, äitienpäivänä, muistatko sen? Kerro kommenteissa jos muistat ja missä olit silloin, olitko liikkeellä kesärenkaisella autolla tms? Olisi kiva kuulla!
Kommentoi, kirjaudu lukijaksi, kiitos!

Huomiseen ystävät!

5 kommenttia:

  1. Hei!
    Kuulostipas hyvältä, että sinä olet jo päässyt irti turhista touhuista siivousta kohtaan - itse yritän kaikin voimin antaa joskus kaiken olla ja vaan relata...se omatunto kun jatkuvasti kolkuttaa...onhan koko elämä ollut toisten auttamista ja muiden laittamista etusijalle...koska oma vuoro tulee? Onhan se tosiaan itsestä kiinni...Hienoa, kun uskallat kirjoittaa tästäkin asiasta!!!

    VastaaPoista
  2. Olipas mukava kirjoitus, noin asioihin tulisikin suhtautua, mutta kuka osaa ?
    Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle <3

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kiireetöntä ja stressitöntä elämää ... :)
    Kumpa itsekkin voisi heittäytyä tuohon olotilaan,ei minuakaan enää häiritse tahrat tai lehti pinot,ei...
    Mutta on niin monta muuta ikävää asiaa,jotka ovat vaiheesa,ettei kertakaikkiaan tapahdu mitään ja elämä helpottuisi JOS ...
    Ihanaa lukea kirjoituksiasi,näistä tulee hyvälle mielelle,KIITOS SINULLE ! :)

    - Aikuinen nainen

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanista kommenteista!!
    Maija-Liisa: Juuri omatunto pitää saada kuriin ja itsesyytökset taustalle, minä myös palvellut suurinpiirtein koko elämäni muita, olin 19 kun eka lapsi syntyi ja nyt on vielä sitten Ronja 8vee, tässä meillä. On vain otettava itsekkäästi se aika itselleen, kyllä ne villakoirat odottelee ihan rauhassa.
    Hanna: Kiitos ihanasta kakusta! Kyllä suhtautumiseenkin oppii, vaikeata on mutta olen tässä nyt reilun vuoden opetellut, pikkuhiljaa.
    Aikuinen nainen: Ihana kuulla että olet päässyt jo tuohon "häiritsemättömyys" vaiheeseen. Monia asioita on mullakin vielä purkamatta, mutta tuo syyllisyyden tunto, se on mulla se vaikein ja se on ihan kaikesta, kotona olemisesta, kotitöistä jne. Siksi työstän sitä koko ajan ja koettelen rajojani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, pikku hiljaa sitä asia kerrallaan tässä harjoitellaan.Mutta myös itsellä on ahdistava olo, jos paikat on epäjärjestyksessä. Totta on sekin, että reippaan lenkin jälkeen asiat alkavat luistaa kuin itsestään...
      Onneksi huomenna on uusi mahdollisuus!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)