perjantai 31. toukokuuta 2013

Haikeaa

No nyt se on loppu, koulu nimittäin! Huomenna on kevätjuhla, meitä kaikkia jännittää se suvivirren laulaminen. Siitä tulee niin liikuttunut mieliala aina. Kaunis virsi.
Kävin terapiassa aamulla ja hän sanoi että minun pitäisi ehdottomasti ottaa silti se oma rentoutumisaika, vaikka lapset ovatkin kotosalla. Nyt olen aamupäivät saanut olla itsekseni, rauhassa. Ovathan he jo sen verran isoja että voin sanoa kun menen aamukaffille terassille, että antavat olla sen hetken rauhassa ja tekevät omia juttujaan. Tai voin lähteä yksin ranta- tai metsäkävelylle ja jättää lapset hetkeksi kotiin. Sen verran pitää olla itsekäs ja hoitaa itseään edelleen!

Eilinen postaus jäi väliin kun tuntui että on niin paljon muuta, koko ajan ajelin edestakaisin ja olin illalla ihan loppu. Vein lapset kouluun, menin ripsihuoltoon ja Ronjan opettaja oli lähettänyt viestin että tyttö oli kaatunut luokassa, joku vahingossa tönäissyt ja hän oli lyönyt kipeän jalkansa polven maahan, piti hänet viedä lääkäriin. Mentiin akuutille ja hyvä lääkäri olikin, mutta se jonottaminen, puolitoista tuntia odotettiin. Tyttö kysyi jo monta kertaa eikö voitais lähteä kotiin. Mutta eihän me sitten lähdetty, kun todellisen kivun takia menimme sinne, sitkeästi vain istuttiin, niinkuin suomalaiset yleensäkin.

Tämä jalkajuttu siis samaa joka alkoi jo pojan rippiäisten aikaan huhtikuun alussa. Se tulee aivan yhtäkkiä ja kipu on Ronjan mukaan, todella sietämätöntä. On enimmäkseen polven kohdilla, tyttö ei pysty astumaan jalalla eikä taittamaan tai suoristamaan ihan suoraksi, kun kipu on pahin. Se kestää noin pari päivää ja sitten itsekseen menee ohi, muutama päivä väliä ja taas se tulee, yhtäkkiä. Tiedän että siihen todella sattuu, Ronja ei pienestä itke ja tämä kipu on sellainen joka saa hänet itkemään tuskasta. Akuutti lääkäri kirjoitti hänelle lähetteet röntgeniin ja ultraan. Tänään tehtiin jo röntgen ja keskiviikkona ultra, silloin on aika myös omalääkärille. Katsotaan mitä löytyy, tai löytyykö mitään. Jostainhan sen kivun täytyy kuitenkin johtua. Kurjaa kun loma alkaa näin, mutta sitten on helpompi olla kun jotain saa tietää. Kesäloma silti!
Näin koulujen loppumisten aikoihin tulee aina haikea mieli, kun oma pieni Kostulan koulumme loppui kolme vuotta sitten. Ihana pikkukoulu, pienet luokat, oma keittäjä, kolme opettajaa. Pihassa kasvaa marjapensaita joista lapset keräsivät marjat keittäjälle, samaten he kävivät syksyisin metsässä keräämässä marjoja ja keittäjä teki niistä kiisseliä ja  puuroa, yms. yhteistä kivaa tekemistä. 

Asumme ihan koulun vieressä, noin 100 metriä on matkaa. Poika ehti käydä siinä viisi luokkaa. Lopetus tehtiin silloin kun meillä oli julkkis, Häkämies, kunnanjohtajana. Eihän yksi mies asioista päätä, ja siksi moni on ihmetellyt miten kunnan päättäjät, täällä maalla ikänsä asuneet, tekivät tällaisen päätöksen. Tähän päivään mennessä ei mitään tietoa säästöistä ole tullut. 

Lapsia koulussa olisi aloittanut noin viisikymmentä seuraavana syksynä ja lisää olisi ollut tulossa, koska lähelle kaavoitettiin uusi asuinalue johon nuoret perheet rakensivat taloja. Lopetusuhan alla oli muitakin kouluja, mutta vain tämä lopetettiin joka oli oppilasmäärältään isoin uhan olla olleista. Aika pettymys koulun loppuminen oli monelle. Nyt lapsia kuljetetaan Kyröskosken kouluun takseilla tai busseilla, eikä kolmea opettajaakaan sanottu irti vaan heidät siirretiin muihin kouluihin. Rakennus on tyhjillään, eikä se ole sellainen vanha puinen koulu joita muualla on myyty asuintaloiksi. Tämä on yksikerroksinen, tasakattoinen tiilirakennus jota ei kukaan asunnokseen osta. Ainoastaan koulu tai laitostarkoitukseen. Rakennuksessa pidetty nämä vuodet tietenkin lämmöt päällä joten siitäkin on ihan koko ajan kuluja kunnalle, välituntikellotkin soi melkein puoli vuotta sulkemisen jälkeen. Siksi moni on ihmetellyt mikä mahtoi olla se lopullinen säästöosuus joka tästä kunnalle jää. Mitä tästä muuta voi ajatella kuin että hölmöläisten hommaa!

Kun koulu kolme vuotta sitten keväällä lopetti toimintansa, antoi kyläyhdistys kaikille koululaisille puuntaimet muistoksi, se on meilläkin pihassa kasvamassa. Teetettiin myös t-paitoja, tässä kuva pojan paidasta, jonka jokainen sai tilata itselleen muistoksi, jos halusi. Minä otin molemmille lapsille, ja vaikka ovat jo kummallekkin kooltaan pieniä, niitä ei hävitetä minnekkään. Selkäpuolella tämä kuva.
Haikeaa, haikeaa..syksyllä alkaa pojalla sitten viimeinen luokka yläkoulua ja Ronja siirtyy kolmannelle. Tosin hän on nyt hiukan miettinyt että mahtaakohan päästä siirtymään sille luokalle...en tiedä mistä hänelle on tuollaiset mietteet tulleet, pärjää koulussa erittäin hyvin..opettajakin on kehunut. Voi olla että sen takia, kun heidän luokalleen tuli viime syksynä kaksi uutta oppilasta, tyttöä, joista kumpikin oli jäänyt luokalleen. Olen yrittänyt selittää ettei se nyt niin vaan käy, vaan varmasti tyttöjäkin on yritetty tukiopettaa ensin jne. ja ihan viimeisenä keinona on päätetty, että käyvät saman luokan uudelleen, on heidän itsensä parhaaksi. Luulen että nyt ei enää asiaa ajattele, kun siitä syvällisesti keskusteltiin. 
Tähän lopettelen ja alamme kohta syömään. Niinkuin olen kertonut, meillä on perjantaisin herkuttelupäivä. Lapset saavat päättää mitä syödään. Tänään poika halusi kebabia ja me sitten pizzaa Ronjan kanssa, mies varmaan tuo itselleen myös kebabia. Ihanaa kun on yksi päivä viikossa ettei tarvitse laittaa ruokaa!

Oikein mukavaa perjantai-iltaa sinulle ja ihania valmistujais- tai ylioppilasjuhlia jos sellaisiin olet menossa tai järjestät itse mahdollisesti. Meillä ei ole tänä vuonna yksiäkään juhlia. Ensi vuonna sitten on.

Kiitos kun taas piipahdit :)


keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Värejä

Aurinkoiset säät vaan jatkuu! Mun mies sanoi että keskiviikolle luvattiin sadetta ja aamulla siltä hiukan näyttikin, mutta sitten pilvet katosivat ja aurinko on paistanut lämpimästi siitä asti. Upeeeta! Onneksi ei ollut tänään mitään tärkeämpää menoa, aamulla vein lapset kouluun ja kävin samalla kaupasta hakemassa perusjuttuja, leipää ja maitoa ja sitten äkkiä kotiin aamukaffille. Päivän paras hetki on aamuhetki, yksin, rauhassa, aamukaffi ja lintujen laulu. Voiko enempää toivoa!

Viime yökin meni jo paremmin, kerran heräsin johonkin uneen, oli taas painajainen, mutta nyt en muista siitä mitään, vain sen että heräsin. Mutta se ei ole haitannut päivääni. Tykkään kovasti tällaisista päivistä kun ei ole mitään aikataulua, eikä pakollista menoa, silloin mielikin on aina pirteämpi ja tietysti tuo aurinkokin vaikuttaa.
Laitoin tänään takapihan terassille vanhat korituolit ja pöydän. Ovat talven aina kuistilla ja kesäksi nostan terassille. Talviaikana takapihalla ei oleskella, mutta taas kesällä ollaan enimmäkseen siellä. Kävin Tiimarista hakemassa uudet tekstiilit, terassista tuli aika pirteän näköinen, pastellivihreää,-pinkkiä ja valkoista. Eikä olleet kalliita! Tänä kesänä tarvitsen jotenkin enemmän värejä kuin esim. pari kesää sitten, silloin laitoin terassin musta-valkoiseksi, nyt ne näyttivät nukkavieruilta ja pliisuilta. Ehkä lisävärien haluaminen elämään on hyvä asia masennuksen kannalta. 
Toisessa kuvassa on takapihakuva kauempaa. Pation ympärillä olevien pensaiden kukat eivät vielä ole ihan täydellisiä, muita kukkia ei siellä sitten olekaan. Paitsi tuolla kaari-ikkunalla on korissa tekoruusubegonioita..:)
                                 

Olen jutellut facebookissa tässä muutamana päivänä parin kaverin kanssa. Kummallakin on vaikeita asioita läpikäytävänä. On hienoa jos voi olla avuksi ja vertaistukena heille. Vaikka en osaa oikein neuvoakaan, on tärkeää että on joku joka kuuntelee ja ymmärtää mistä on kyse. Viestillä on lisäksi helppo puhua, helpompi kuin ihan silmätysten. Eri asia on tietysti ammattitaitoisen terapeutin tai psykologin luona. Itellekkin tulee aina niin hyvä mieli, kun voi toista auttaa, vaikka vaan kuuntelemallakin.
Olen lukenut näinä päivinä paljon uusia runoja ja itsellekkin tullut hetkiä kun runosuoni kukkii. Jostain saattaa tulla eteen lause tai kaunis sana josta runoa alkaa tulla. Yritän tehdä aina loppusoinnuilla, niin on mielestäni kauniimpi, mutta joskus saattaa tulla vain ns. "tarina" jossa ei sointuja. Riippuen aiheestakin. Tykkään vitsikuvistakin, mutta en itselle sellaista sivustoa tekisi, minulle sopii paremmin kauniit runot. Vitsisivustoja on facebookissa jo yllinkyllin. Vaikka Elämän kiehtova taika sivustolla ei olekaan niin paljon tykkääjiä kuin näillä ns. "vitsikuvasivustoilla", en silti muuta tyyliäni, ei kaikkien tarvitsekaan tykätä, kaikkia ei voi miellyttää. Rakastan itse kaikkea kaunista, oli kyse sitten vaatteista, sisustuksesta tai runoista.
Kaksi päivää koulua ja lauantaina kevätjuhla! Niin juhlallisen tuntuista jo tässä vaiheessa.
Ronja oli opetellut tänään koulussa suvivirttä ja jotain muita lauluja joita lauletaan yhteislauluna koululla. Menen Ronjan eli alakoulun juhlaan. Poika ei halua juhlaansa vanhempia, eikä yläkoulun puolella ole oikein tapanakaan, ellei oma lapsi nyt sitten esitä siellä jotain.

Ihanaa illanjatkoa sinulle ja kiitos kun taas käväisit blogissani.


tiistai 28. toukokuuta 2013

Painajaisia


                     

Pari yötä olen saanut hiukan pätkittäisesti nukuttua, mutta sitten tulee taas ne painajaiset..kaikkia kummallisia unia. Joitain pätkiä niistä muistan, mutta suurimmaksi osaksi en. Herään jossain kohtia ja silloin muistan kirkkaasti mitä näin, mutta aamulla en enää. Yhdessä unessa mun mies oli löytänyt jonkun toisen, jonkun parikymppisen naisen ja sitä itkin kamalasti, heräsin siihen itkuun. En tiedä mistä tuollainen tuli alitajuntaani, kun on niin hyvä mies, parempaa ei voisi toivoa. Vai onko se menettämisen pelkoa?

Toisessa olin jossain luolassa ja siellä paljon käärmeitä, muuta en muista. Joskus aiemminkin olen nähnyt käärmeunia. Yksi on sellainen jonka muistan kokonaan. Siinä oli yksi iso, siis ISO käärme sängyn alla ja se alkoi kiivetä sängynjalkaa pitkin, sitten kattoon tuli aukkoja josta alkoi tulla pieniä, limaisia käärmeitä. Avasin silmät ja olin ihan hikinen. En tiennyt heti oliko uni totta vai ei, pimeässä näytti kuin katosta roikkuisi jotain ja heitin peiton lattialle, tarkistin ettei ole käärmettä, sydän hakkasi varmaan kahtasataa ja tärisin. Sitten vilkaisin vielä sängyn alle, varmuuden vuoksi. Herätin mun miehen ja kerroin hänelle mitä olin nähnyt. Puhuminen helpotti ja tuntui itsestäkin jo aika naurettavalta kun kuuli itsensä siitä kertovan. Pelkään käärmeitä ihan kamalasti, en tiedä mistä ne uniin tulevat, kun en ole koskaan elävää käärmettä nähnyt kuin jossain terraariossa. Toinen mitä pelkään on koirat. Jostain luin että käärme tarkoittaa seksuaalisuutta, en tiedä mitä se voisi minulle merkitä. Toinen oli sitä mieltä että käärme tarkoittaa kieroa naista lähipiirissä. Tiedätkö sinä unien merkityksestä?
Välillä mua facessa ihmetyttää miten jotkut voi aina olla niin onnellisia, vaan hyviä päiviä. Mulla ei ainakaan ole semmonen elämä, kerron rehellisesti jos on huono päivä mutta kerron myös jos on hyväkin. Aikas monella ei ole juuri koskaan mitään huonoja päivityksiä, vai jättääkö ne sit silloin päivitykset tekemättä kun ei ole hyvä päivä. Mun mielestä se olisi aika yksitoikkoista elämää jos ei koskaan olisi mitään minkä takia joutuu raivoomaan, huutamaan, itkemään. Sama kuin ei olisi eri vuodenaikoja. Aina vaan kesä ja kuuma..pitkän päälle se ei olisi kivaa..on mukavaa kun välillä sataa ja on pimeää, pakkasta ja lunta. Sitten se kesä tuntuu taas niiiiin ihanalta. Ja se kesän odotus, kevään ensimmäiset merkit, aivan mahtavaa.
Kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä ollut tänäänkin. Järven rannassa istuskelin hetken kun Ronja kävi uimassa kaverien kanssa. Siinä on ihana istua ilta-auringossa ja miettiä asioita, katsella nauravia, leikkiviä lapsia ja kaunista järvenselkää. Niin upeeta ja pystyy rauhoittumaan. Joskus otin lehdenkin mukaan, mutta en enää, olen vaan ja kuuntelen, aistin kesän kauneutta. Istun penkillä ja hengittelen rauhallisesti. Yritän rentouttaa myös jännittyneitä lihaksia, esim hartiat ja suljen silmät hetkeksi. Aivan ihania hetkiä!
Tässä tämän päivän ajatuksiani. Kiitos kun kävit taas lukemassa. On niin hienoa saada palautetta teiltä tänne. Jonkinverran on tullut palautetta myös sähköpostiini, sinnekkin voi kirjoitella jos haluat jostain asiasta puhua tai et halua asioistasi näin julkisesti kirjoitella.


maanantai 27. toukokuuta 2013

Täydellisiä hetkiä

Viimeinen lasten kouluviikko..ja viimeinen mun "lomaviikko"..sitten alkaa taas hälinä ja hulina. Pitää ottaa nyt levon kannalta, että jaksaa sitten kun koulu päättyy. Vaikka onhan lapset jo sen verran isoja että voin päivälläkin levätä jos siltä tuntuu. Toisaalta se on ihanaa että nyt voidaan olla 2½kk ilman aikatauluja.

Upeaa viimeistä toukokuun viikkoa kaikille, KESÄ alkaa virallisesti tällä viikolla!
Löysin uuden kirpparin facebookista - Isosisko - koot L/42 -> ylöspäin, "naisille jotka vielä syövät". Sieltä tilasin jo iiiihanan punaisen juhlamekon, ihan uusi, tuotelaputkin vielä kiinni ja vain 20euroa posteineen sekä mustan puseron jossa kivat röyhelöt edessä, postikuluineen 10euroa. Tulossa vielä farkkushortsit, nekin 10eur. Halvalla saa isompiakin kokoja!


Siellä oli viikonloppuna huutokauppa, kaksi päivää. Yritin kytätä yhtä liivisettiä ja yhtä valkoista löysää puseroa, mutta sitten hinta kohosi niissä sen verran, etten viitsinyt enää huutaa.

Se on muuten jännä tilanne. Myyjä saa päättää koska huutoaika loppuu, se oli merkitty ilmoitukseen. Samaten kertakorotussumma ja lähtöhinta. Yleensä päättyvät siinä klo 21-23.
Paidan huutoaika päättyi klo 22 ja katsoin että joku oli tarjonnut siitä 16eur, odottelin minuuttia vaille kymmeneen ja tarjosin 17, mutta ilmeisesti edellinenkin tarjoaja paidan halusi ja siinä sitten pommittelimme euron korotuksia muutamat, sekunnin välein. Lopetin siihen kun toinen osapuoli tarjosi 22, sen enempää en käytetystä maksa, kun oli kuitenkin ihan tavallinen puuvillapaita, tosin kaunis malli. 
Kävelin tänään taas kameran kanssa ja joitain kivoja otoksia tuli. Naapurin omenapuussa on mahtavasti kukkia ja voi sitä huumaavaa tuoksua! Kyselin heiltä saanko ottaa kuvan, kun meidän omat puut ovat vielä niin pieniä. Kyllä rouva lupasi. Kohta siihen tuleekin uusi asukas, yksinäinen mies. Asuu jo tämän saman tien varrella, mutta osti nyt neljältä naispuoliselta (sisaruksia) heidän äitinsä vanhan talon, ovat olleet siellä lähinnä kesäisin. Ihan mukava naapuri saadaan. Ja hyvä niin, kun meidän tontin sivusta menee heille pihatie, on siis meillä rasitteena. Muutama kuvista joita otin, laitan ajatelmia kuvien väliin.
                   Tämä ensimmäinen on otettu jo eilen illalla, muut tänään päivällä.
                                         Suurin osa ihmisistä on 
                                         juuri niin iloisia, kuin he päättävät olla.
                                         - Abraham Lincoln -
                                          Kunnioita itse itseäsi, 
                                          jos haluat että 
                                          myös muut kunnioittavat sinua.
                                          - Baltasar Gracián -
                                           Se, mitä ajattelet itsestäsi,
                                           on paljon tärkeämpää kuin se,
                                           mitä toiset sinusta ajattelevat.
                                           - Seneca -
                                          Useimpia meistä opetetaan 
                                          lapsesta asti kiinnittämään
                                          enemmän huomiota 
                                          toisten ihmisten viesteihin
                                          kuin oman sisimpämme ääniin. 
                                          Meitä rohkaistaan
                                          unohtamaan omat tarpeemme ja halumme  
                                          ja keskittymään elämiseen 
                                          toisten odotusten mukaisesti.
                                          - Nathaniel Brandon -
                                          Miten turhaa on istua alas ja kirjoittaa,
                                          jos ei ole noussut seisomaan ja elänyt.
                                          - Victor Hugo -

                                    "pieni vesikirppu vain uiskenteli veessä.."
Näillä mennään tämä maanantai. Huomenna uusia juttuja. 
Kuullaan silloin.

Hymy ja halaus teille kaikille!

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

"Hyvyys tekee ihmisestä hyvän"


Yhteisymmärrystä voi olla jonkun kanssa, vaikka ei olla edes koskaan tavattu, mutta on silti samanlaisia kokemuksia niin silloin ymmärtää toista paljon paremmin kuin joku joka on ollut tuttavasi vuosia. Hiukan ehkä epäselvästi sanottu, mutta selvennän asiaa. Minulle itselle on käynyt niin. Facebookin kautta, kun siellä jokin aika sitten avauduin omasta sairastumisestani, aloin tehdä kuvasivustoa ja kirjoittaa tätä blogia. Viimeisin PuNainen sivustolla oleva elämäntarinani. Niiden kautta tuli paljon yhteydenottoja joissa kerrottiin että on joko kokenut ihan samanlaisia asioita, jotkut sanoi että on "kuin minun elämästäni kirjoittaisit". Monella on ollut masennusta tai rankka lapsuus tms. Ihan kaikenlaista, mutta eivät ole asiasta julkisesti puhuneet. Mikä hienointa he rohkenivat tehdä aloitteen ja kertoa itsestään minulle, se tuntuu niin hyvältä omassa sydämessä! Sitten muutama laittoi kaveripyynnön fb:n kautta ja sitä kautta on vaihdettu ajatuksia, puolin ja toisin ja tuntuu että olisi tunnettu jo vaikka kuinka kauan, vaikka ei olla koskaan tavattukaan. Niin upeeta ja miten mahtavaa vertaistukea meille kaikille!
Erään Hämeenkyröläisen naisen tapasin myös fb:ssa, hänelläkin ollut rankka elämä, nyt jo tosin paljon paremmin kaikki asiat. Hänet olin joskus nähnyt, mutta en tuntenut sen paremmin. Nyt on paljon juteltu ja tänään nähtiin ensimmäisen kerran, kun ostin häneltä kolme runokirjaa fb kirpparin kautta. 

Näiden henkilöiden kanssa on ihanaa vaihtaa tunteita ja jutella omista asioistaan. Voi kirjoitella viestiä fb:n kautta ja siten purkaa omaa pahaa tai hyvää oloaan. Tietää että toinen ymmärtää jo puolesta sanasta, ei tarvitse selitellä mitään. 
Tässä uusia runokirjojani, 3kpl:
Upea ilma ollut taas täällä. 
Aurinko paistaa ja on lämmintä! Millainen ilma teilläpäin? 
Tässä kuva meidän takapihalta, ihkun vihreää. En ole mikään puutarhuri, enkä varsinkaan "kukkapenkki-ihminen" joten meillä on vaan pensaita, puita ja amppeleissa mansikoita ja tomaatteja.
Ja etupihalta, koivun takana häämöttää hiukan meidän pihalampi, joka siis vielä keskeneräinen kasvillisuuden suhteen. Nyt mies lupasi väsätä siihen pienen kaarisillankin, kun olen siitä "vihjaillut" pari kesää. Ei varmaan jaksanut enää kuunnella...mut sitten pitää vielä saada se vanhan kaivon muotoinen suihkulähde..onko kenelläkään tietoa mistä sellaisen saisi halvalla?
Eilen kerroin, että tytölle tuli kaveri yöksi. Ihan hyvin meni kaikki, hyvin nukkuivat ja melkein sinne kahteentoista jaksoivat valvoakin. Kikatusta kyllä oli jo aamusta ja huone olikin sitten tämän näköinen kun lähtivät ulos trampoliinille. Kun siitä hiukan huomautin, Ronja katsoi silmiin ja kysyi "Voitkos sä mummi petata?" No, ei voi vastustaa noin kaunista pyyntöä, mummi siivoaa. Mitä? Lellin liikaa vai..ei kait..
Ja meikkailtukin oli taas..siihen on nyt niin kova vimma..kotona saa meikkailla ja leikkiä, mutta muualle en anna mennä. Joskus tyttö kysyikin, kun asiasta hiukan väännettiin kotona että "Miks sä saat meikata, mut en mää?" Vastasin että "Ihan yksinkertaisesti siksi et mä oon 54 vuotias ja sä kahdeksan, sen kummempaa syytä ei tarvita" Silloin tuhahtaen meni omaan huoneeseensa. Joskus sitten kyseli minkä ikäisenä hän saa alkaa meikkamaan, siihen sanoin että sitten kun menet yläkouluun, jos silloin vielä haluat niin tehdä, katsotaan sitten. Tähän vastaukseen oli tyytyväinen..
Sissin ja Sirun häkki siivottiin myös. 
Neidit sai mennä siivouksen ajaksi yläkerran parvekkeelle ulkoilemaan, on ne nyt jo muutaman kerran siellä olleetkin, pihaan heti kun saadaan häkki valmiiksi. Siitä tuleekin paljon isompi kuin tämä sisähäkki. Pohjaa ei laiteta niin saa siirtää aina paikasta toiseen ja saavat mussuttaa ruohoa.
Yläkerrassa on kylppäri jonka ammeessa häkin muovinen pohja on helppo aina pestä, fairylla ja tiskiharjalla jynssään puhtaaksi, kerran viikossa. Samalla putsataan ja harjataan marsujen turkit ja niiden korvat sekä rasvataan jalkojen pohjat ja noin kerran-pari kuukaudessa leikataan kynnet. 
Siinä sitten taas siivottu häkki, mökki ja muut kamat sisään ja neidit pääsee puhtaille puruille.
Nyt menen vielä hetkeksi ulkoilemaan ja keräämään kuivat, tuoksuvat lakanat pyykkinaruilta. On siellä muutakin pyykkiä. Näin on hyvä pestä esim. pojan collegevaatteita, huppareita ja housuja, kuivuvat tuulessa ihan hetkessä, eikä tarvii silitellä. 

Tässä vielä päivän ajatus:
"Ilman ystävyyttä ei elämä ole mitään."
- Cicero -

Kiitos kovasti kun kävit taas lukemassa. Kuullaan huomenissa!
Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja mukavaa alkavaa viikkoa.





lauantai 25. toukokuuta 2013

Kiitä itseäsi..

Voi miten lämmin päivä on ollut! Oikein hellettä. Ulkoiltu todella paljon, toivottavasti unimatti löytäisi ensi yönä minutkin. Ainakin nyt tuntuu aikas väsyneeltä, siis ihan fyysisestikin. Kyykin lammen reunalla ja istutin loput vuorenkilvet sen ympäri. Olen niiiin tyytyväinen itseeni ja palkitsinkin työn appelsiinijätskillä jossa päällä kermavaahtovuori ja mansikoita (anopin pakastamia). Namskis..hyvää oli..harmi kun en huomannut ottaa teille kuvaa..mutta löysin netistä herkullisen annoksen kuvan..
Joskus 30 vuotta sitten olin kesän töissä Linkosuon kahviossa Tampereella. Siellä tehtiin silloin jäätelöannoksia. Valikoimassa oli muistaakseni noin 10 erilaista annosta. Se oli mukavaa työtä.
Kukkientaimia oli yhteensä 40, istuttamiseen meni neljä päivää, kun kaikki päivät eivät ole samanlaisia. Välillä on niin uupunut ettei jaksa ulos lähteä ja toisina päivinä jaksaa hiukan enemmän. Selässä ja takapuolessa kyllä tuntee tehneensä. Mutta onpas pihalammen ympärys nyt aikas kiva. Otan teille kuvan kun ne vähän tuosta kasvaa, ja saan sen etsimäni kaivon mallisen suihkulähteen lammen toiseen päähän. Pienistä asioistakin pitää itseään kiittää ja olla onnellinen, se on tärkeää. 
Satu (esittelijä) toi tänään Linnateräs kutsujen tuotteet. Hänellä oli mallituotteet vaaleina, mutta minä halusin omani mustina. Ja olivat juuri niin kauniita kuin ajattelinkin. Tämän minä tilasin, maksoi 32 euroa. Nuo lasikipot eivät kuuluneet hintaan, ovat omia jälkiruokakippojani, yhden halkaisija 10cm, tähän voisi tietty laittaa myös kukkaruukkuja tai vaikka karkkia noihin kippoihin, tai mitä nyt keksii. Nuo kipot eivät ihan tähän malliin sovi, ajattelinkin että kun kiertelen kirppareilla, pitää katsella josko löytyisi jotkut sopivammat, vaikkapa valkoiset!
Tämän kukkatelineen sain emännän lahjaksi. Laitoin tulitikkuaskin alle kuvaan, siitä voit suunnilleen arvailla kokoa, aikas iso on. Mulla ei ollut tähän sopivia ruukkuja, tarvitsee sellaiset joissa on reunus, että pysyvät. Niitäkin löytää kirppiksiltä.
Tuo kakkoskuva on sitten "emännän yllätyslahja", sain sen lisäksi, kun myynti oli niin hyvä.
On seinäänkiinnitettävä kynttilä- tai kukkateline.
Ronja kävi kavereineen tänäänkin uimassa. Vein heidät läheiselle uimarannalle ja voi sitä väkimäärää! Tytöt jäivät sinne ja mieheni haki heidät pois n. tunnin kuluttua. Huulet sinisenä kummatkin tuli sieltä ja suoraan lämpimään suihkuun, mutta siitä huolimatta oli ollut "tosi hienoa!" Kaveri meni kotiin, olivat sopineet että hän tulee meille yöksi. Me käväisimme anopin synttärikaffeilla. Oli tehnyt aivan ihanaa rahkapiirakkaa jossa vadelmia. 
Tyttö ei olisi millään malttanut olla siellä, kun tiesi että kaveri tulee yöksi. Kun päästiin kotiin, hän juoksi suoraan naapuriin ja haki kaverinsa meille. Nyt juuri kuuntelevat jotain musiikkia yläkerrassa, Ronjan huoneessa, ja tanssivat niin että alakerran katto ryskyy. Hauskaa kuuluu olevan. Meikattukin taas oli, mutta antaa heidän nyt leikkiä, discoaan.
Äsken kysyivät että saavatko valvoa kahteentoista, lupasin, katsotaan jaksavatkohan.

Nyt kello onkin jo niin paljon, että voi sanoa : Hyvää Yötä ja Kauniita Unia
Toivotaan huomiseksi kaikille meille oikein ihanaa sunnuntaita ja aurinkoa koko päivään.


perjantai 24. toukokuuta 2013

Sydämen ajatuksia

Perjantaita ystävät!
Tänään ollut hiukan masentava olotila..yö meni valvoessa, en tiedä mikä nyt ahdistaa. Kävin terapiassa ja juttelin tästä. Terapeutti arveli että voisi olla tunneryöppyä asioista joita olemme käyneet tässä kolmen viikon aikana läpi, lapsuuttani ja aikuisiän suhteita vanhempiin sekä sisaruksiin. Ilmeisesti en ole niistä vielä jutellut tarpeeksi, terapian yksi tarkoitushan on se, että samasta asiasta puhutaan niin kauan että se alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, eikä nosta enää niin helposti ahdistusta ja surua pintaan. 
Asia jota ei kaikki ymmärrä on se, että todella 45 vuotta luulin että olen syyllinen jotenkin kummallisella tavalla siihen, etten kelvannut vanhemmilleni ja voi sitä kaikkea miten yritin miellyttää. Tein vaikka mitä sen eteen, mutta aina olin se huonoin, mustalammas. Enkä itse tajunnut oikein että miksi!?
Nyt vasta kun olen terapeuttini kanssa asioista jutellut, ymmärsin että minua on kohdeltu todella väärin. "Älä nyt ole kateellinen", sitä minulle aina sanottiin, kun kysyin miksi nuorin sisareni saa kaiken mitä hän haluaa. Siis ihan todella kaiken, uudet polkupyörät (minä ajoin äidin vanhalla niin kauan kuin ostin oman ekoista kesätienisteistä), moottoripyörän ja siihen kortin, ajokortin, matkoja, kibbutsin yms. mitä hänelle nyt mieleen juolahti.  Kun kysyin vanhemmilta, miksi minulta otettiin kotona asuessani maksua "elatukseen", kaikista kesätienisteistäni (11 vee alkaen) ja myöhemmin myös palkastani (menin 14 vuotiaana töihin), mutta sisareni ei ole joutunut maksamaan mitään, päinvastoin! "Aika oli toinen, ei ollut varaa maksaa kaikkea", oli vastaus. 

Terapeutti oli sitä mieltä että kateellinen ja vihainen saakin olla, se on tervettä jos ei kohdella tasapuolisesti. Hän vertasi siihen että jospa työpaikalla yksi saa kaikki edut, lomat, parempaa palkkaa, parhaat työt, niin ei sitä kukaan sulata, varmasti nousisi äläkkä. Hänen mielestään minun olisi kuulunut saada korvaus niistä kaikista vuosista nyt kun vanhemmilla oli rahaa, mutta eipä tietenkään. En ole osannut olla aiemmin vihainen näistä, surullinen ja ahdistunut kylläkin, vihaamaan olen oppinut vasta kun asioita on purettu! Enkä ole siitä onneton, päinvastoin, antaa tunteiden tulla ulos, en enää patoa niitä sisälleni. Miksi niin tekisin? Terapiassa voin itkeä, nauraa, suuttua, purkaa patoutunutta vihaa sisältäni ja kaiken sen teen puhumalla..elämäni parhaita asioita että pääsin sinne! Pystyin aloittamaan uuden, erilaisen elämän, ilman ahdistavaa miellyttämistä ja tunteiden pois sulkemista, saan olla vapaa!
Kuulin eräänä päivänä, ihan ohimennen, kahden nuoren naisen keskustelun. Toinen valitti kuinka hän on ihan uupunut kun on täytynyt pestä ikkunat, täytynyt tehdä puutarhatöitä, täytynyt leipoa, täytynyt sitä ja tätä...hei, en ymmärrä miksi? Miksi täytyy tehdä jotain jos on uupunut. Ei täydy. Vain syntyä ja kuolla täytyy, kaikki muu on vapaaehtoista! Miksi me naiset rasitamme itsemme uuvuksiin ruuhkavuosina, pienet lapset joiden kanssa pitäisi ehtiä olla, se on kaikkein tärkein asia. Ei se, että koti täytyy olla aina tiptop kunnossa, ei ikkunoita täydy pestä monta kertaa vuodessa, ei ruoan täydy olla aina alusta asti valmistettua, ei pyykkien täydy olla heti silitettynä kaapissa yms., jos ei jaksa, niin jätä ne koti- ja puutarhahommelit väliin ja nauti elämästä lasten kanssa, ne ovat pieniä suloisia mussukoita niin vähän aikaa!!
Ronja oli tänään luokkaretkellä Porissa, oli nähty museoita ja käyty syömässä sekä otettu muutamia kuvia. Oli niin väsynyt, että meni päikkäreille hetkeksi, retken päätteeksi. Olivat siellä 8.30-n.15.
Kivaa oli ollut. Eilinen ilta meni siihen kun tyhjensimme koko vaatekaapin, neiti valitsi vaatteita retkelle. Otti mustat trikoiset haaremihousut ja turkoosin t-paidan jossa paljaat olkapäät ja jotain tekstiä edessä. Collegetakin "pakotin" ottamaan kuitenkin aamulla mukaan, kun silloin satoi ja asteita oli vaan +11, iltapäivään sitten lämpenikin. Huomenna, jos jaksan, istuttelen loput vuorenkilpialut piha-altaan ympärille. 

Mukavaa illan jatkoa, muistathan että voit kommentoida tuohon alapuolelle. Klikkaa auki "kommentit" ja sieltä löytyy linkki "lähetä kommentti", avaa se ja kirjoittele. Tai jos ei ole vielä yhtään kommenttia, tässä alla lukee "ei kommentteja", valitse se ja kirjoita. Jos et halua kommentoida nimellä, valitse anonyymi. Kiitos etukäteen kaikille!

Ja nyt saunaan!

Huomiseen!


torstai 23. toukokuuta 2013

Lohtua ja iloa

Eilinen päivä jäi nyt ilman postausta. 
Aamulla oli vielä ihan ok olotila, mutta iltapäivällä näin henkilöitä joiden takia päivä meni pilalle, olen aina ihmetellyt miksi ei anneta asioiden olla, miksi pitää kysyä asioista jotka satuttaa. Olen kertonut teille etten pysty käymään äitiäni katsomassa tai isäni haudalla, en vaan pysty! Ja sitten niitä kysellään ja paheksutaan kun en tee niin "kuinka minun kuuluisi", "enkö kunnioita vanhempiani". Kun ei ihmiset tiedä...tapaamisen jälkeen istuin autoon ja itkin, olin taas se syyllinen pikkutyttö. Ajoin kotiin ja käperryin kuoreeni. Lepäsin hetken, ennenkuin lapset tuli koulusta. Sitten oli pakko alkaa ruoan laittoon. Tunteet oli niin pinnassa, että yö meni huonosti, mutta onneksi tänään uusi aamu oli jo parempi. Oli vielä kyllä jotenkin outo tunne ja niinkuin olisi ollut "hiukan sekaisin", johtui varmaan yön valvomisesta. Piti oikein hetki istahtaa ja miettiä että mitäs tässä nyt pitäisi tehdä seuraavaksi, aamurutiinit ei oikein onnistuneet. Mutta pikkuhiljaa kun sain lapset vietyä kouluun ja join rauhassa aamukaffit, samalla runoja lukien, alkoi päivä taas paistaa.
Mutta tämän takia en eilen siis jaksanut kirjoitella! 
Yksi vanha ystäväni, olemme tunteneet jo 10-11 vuotiaasta, hän on myös facebook kaverini, hän oli huolissaan kun olin niin allapäin. Kertoi että oli etsinyt 1.5 tuntia tänään jotain minua piristävää. Oli sitten löytänyt youtubesta Irwinin biisin jonka jakoi minun seinälleni.
Ihan liikutuin, kiitos vielä kerran Kaijalle! Aivan ihanat sanat tässä..klikkaa nimestä niin pääset kuuntelemaan Maailma on kaunis
Niinkuin jo kerroin aiemmin, ihana naapurini toi lauantaina meille kukanalkuja, olikohan vuorenkilpi nimeltään, että saan istuttaa niitä pihalammen ympäri. No, en jaksanut itse kaivaa sen ympäri kuoppaa johon taimet voisi laittaa, miehelläkin oli niin kiireitä että ehti tehdä sen vasta eilen. Tänään vihdoin sain ne istutettua. Loppuivat vaan kesken, mutta ei se mitään, naapuri oli jo etukäteen sanonut että hänellä alkuja riittää ja voisin tulla hakemaan jos tarvitsen lisää. Minä siis menin ämpäri kädessä kerjuulle, hän lupasi tuoda niitä lisää. Parikymmentä jo istutin, samanverran vielä tarvitaan. Tulee varmaan ihan kiva. Ajattelin ensin laittaa lammen yli kevyen sillan, mutta sitten se ajatus jäi, toistaiseksi. Jos siitä tehtäisiin kevytsilta jossa ei voisi kävellä, niin jospa joku lapsenlapsista siihen kuitenkin menisi, romahtaisi koko hökötys ja lapsi putoaisi lampeen. Siellä on kuitenkin pari metriä vettä, siksi jätin silta ajatuksen. Katselen nyt jos jostain löytyisi joku tummanruskea, esim. vanhan kaivon näköinen koriste josta vesi juoksisi kiviä pitkin lampeen. En ole vielä etsinyt, mutta varmaan niitä netistäkin löytää. 
Löysin muuten kirppikseltä ja torista aivan ihania suomalaisten runoilijoiden teoksia, ostin niitä yhteensä 17 kpl, mutta rahaa meni vain 20 euroa. Siis niin halpoja! Niitä ahmin jo eilenkin sängyssä, niistä saa lohtua tai iloa melkein joka tilanteeseen. Kun en oikein jaksa vielä keskittyä mihinkään romaaniin, nämä ovat kevyttä ja nopeaa luettavaa ja kaikissa on joku ajatus sisällytettynä. Joitain ihanimpia ja koskettavimpia luen moneen, moneen kertaankin. Tänäänkin varailin facebookin kirppikseltä kolme kirjaa, nekin 2-3 euroa/kpl.
Esim. Matti J. Miettisen runoista tykkään. Ne on niin kauniita.
Tänään en ole käynyt missään, on niin kiva olla välillä ihan yksin ja vain kotosalla, rauhoittelin mieltäni ja istuttelin taimia kiireettömästi. Kauppaan on mentävä taas huomenna, mutta välillä täytyy pitää rauhoittumispäiviä, vielä en ole niin kunnossa että jaksaisin joka päivä samanlailla. Väsyttämispäivinä vaan oleskelen ja mietiskelen tai luen/kirjoittelen runoja.

Pitääkin taas laittaa yhden päivän postaus jossa on uusimpia, omia runojani. Nyt olen uskaltanut niitä jo julkaista, kun on tullut positiivistakin palautetta. Ymmärrän ettei kaikki tykkää, eikä tarvitsekaan, mutta jos tulee yksikin kaunis palaute, se lämmittää sydäntä