perjantai 24. toukokuuta 2013

Sydämen ajatuksia

Perjantaita ystävät!
Tänään ollut hiukan masentava olotila..yö meni valvoessa, en tiedä mikä nyt ahdistaa. Kävin terapiassa ja juttelin tästä. Terapeutti arveli että voisi olla tunneryöppyä asioista joita olemme käyneet tässä kolmen viikon aikana läpi, lapsuuttani ja aikuisiän suhteita vanhempiin sekä sisaruksiin. Ilmeisesti en ole niistä vielä jutellut tarpeeksi, terapian yksi tarkoitushan on se, että samasta asiasta puhutaan niin kauan että se alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, eikä nosta enää niin helposti ahdistusta ja surua pintaan. 
Asia jota ei kaikki ymmärrä on se, että todella 45 vuotta luulin että olen syyllinen jotenkin kummallisella tavalla siihen, etten kelvannut vanhemmilleni ja voi sitä kaikkea miten yritin miellyttää. Tein vaikka mitä sen eteen, mutta aina olin se huonoin, mustalammas. Enkä itse tajunnut oikein että miksi!?
Nyt vasta kun olen terapeuttini kanssa asioista jutellut, ymmärsin että minua on kohdeltu todella väärin. "Älä nyt ole kateellinen", sitä minulle aina sanottiin, kun kysyin miksi nuorin sisareni saa kaiken mitä hän haluaa. Siis ihan todella kaiken, uudet polkupyörät (minä ajoin äidin vanhalla niin kauan kuin ostin oman ekoista kesätienisteistä), moottoripyörän ja siihen kortin, ajokortin, matkoja, kibbutsin yms. mitä hänelle nyt mieleen juolahti.  Kun kysyin vanhemmilta, miksi minulta otettiin kotona asuessani maksua "elatukseen", kaikista kesätienisteistäni (11 vee alkaen) ja myöhemmin myös palkastani (menin 14 vuotiaana töihin), mutta sisareni ei ole joutunut maksamaan mitään, päinvastoin! "Aika oli toinen, ei ollut varaa maksaa kaikkea", oli vastaus. 

Terapeutti oli sitä mieltä että kateellinen ja vihainen saakin olla, se on tervettä jos ei kohdella tasapuolisesti. Hän vertasi siihen että jospa työpaikalla yksi saa kaikki edut, lomat, parempaa palkkaa, parhaat työt, niin ei sitä kukaan sulata, varmasti nousisi äläkkä. Hänen mielestään minun olisi kuulunut saada korvaus niistä kaikista vuosista nyt kun vanhemmilla oli rahaa, mutta eipä tietenkään. En ole osannut olla aiemmin vihainen näistä, surullinen ja ahdistunut kylläkin, vihaamaan olen oppinut vasta kun asioita on purettu! Enkä ole siitä onneton, päinvastoin, antaa tunteiden tulla ulos, en enää patoa niitä sisälleni. Miksi niin tekisin? Terapiassa voin itkeä, nauraa, suuttua, purkaa patoutunutta vihaa sisältäni ja kaiken sen teen puhumalla..elämäni parhaita asioita että pääsin sinne! Pystyin aloittamaan uuden, erilaisen elämän, ilman ahdistavaa miellyttämistä ja tunteiden pois sulkemista, saan olla vapaa!
Kuulin eräänä päivänä, ihan ohimennen, kahden nuoren naisen keskustelun. Toinen valitti kuinka hän on ihan uupunut kun on täytynyt pestä ikkunat, täytynyt tehdä puutarhatöitä, täytynyt leipoa, täytynyt sitä ja tätä...hei, en ymmärrä miksi? Miksi täytyy tehdä jotain jos on uupunut. Ei täydy. Vain syntyä ja kuolla täytyy, kaikki muu on vapaaehtoista! Miksi me naiset rasitamme itsemme uuvuksiin ruuhkavuosina, pienet lapset joiden kanssa pitäisi ehtiä olla, se on kaikkein tärkein asia. Ei se, että koti täytyy olla aina tiptop kunnossa, ei ikkunoita täydy pestä monta kertaa vuodessa, ei ruoan täydy olla aina alusta asti valmistettua, ei pyykkien täydy olla heti silitettynä kaapissa yms., jos ei jaksa, niin jätä ne koti- ja puutarhahommelit väliin ja nauti elämästä lasten kanssa, ne ovat pieniä suloisia mussukoita niin vähän aikaa!!
Ronja oli tänään luokkaretkellä Porissa, oli nähty museoita ja käyty syömässä sekä otettu muutamia kuvia. Oli niin väsynyt, että meni päikkäreille hetkeksi, retken päätteeksi. Olivat siellä 8.30-n.15.
Kivaa oli ollut. Eilinen ilta meni siihen kun tyhjensimme koko vaatekaapin, neiti valitsi vaatteita retkelle. Otti mustat trikoiset haaremihousut ja turkoosin t-paidan jossa paljaat olkapäät ja jotain tekstiä edessä. Collegetakin "pakotin" ottamaan kuitenkin aamulla mukaan, kun silloin satoi ja asteita oli vaan +11, iltapäivään sitten lämpenikin. Huomenna, jos jaksan, istuttelen loput vuorenkilpialut piha-altaan ympärille. 

Mukavaa illan jatkoa, muistathan että voit kommentoida tuohon alapuolelle. Klikkaa auki "kommentit" ja sieltä löytyy linkki "lähetä kommentti", avaa se ja kirjoittele. Tai jos ei ole vielä yhtään kommenttia, tässä alla lukee "ei kommentteja", valitse se ja kirjoita. Jos et halua kommentoida nimellä, valitse anonyymi. Kiitos etukäteen kaikille!

Ja nyt saunaan!

Huomiseen!


2 kommenttia:

  1. Kirjoitat todella hyvin ja koskettavasti

    VastaaPoista
  2. Mä kans olen opetellut tuota asennetta, että ei ole pakko tehdä kaikkea mitä ei kerkiä tai jaksa. Töissäkin yritän priorisoida sen mukaan mikä oikeesti on tehtävä tänään, ja minkä suinkin voi jättää huomiseen, jotta kiire ei pukkaisi päälle liikaa, sitä kun niin helposti varsinkin töissään tekee kiirettä turhistakin asioista ja on muka tehokas ja tarpeellinen. Kukaan kun ei kuitenkaan ole korvaamaton. Ja juu, lapset on pieniä vain niin pienen hetken, että kyllä niiden kanssa pitää olla, vaikka totuuden nimessä sekin joskus kyllä väsyttää, jos ei ole myös aikuisia ihmisia tasapainottamassa hiekkalaatikkoleikkejä. Mutta tiskivuoret ja muut siivoamiset eivät todellakaan ole elämän tärkein asia.Meillä onneks käy niin harvoin vieraitakaan, että vaikka arkena tiskit ovatkin joskus pitkin pöytiä, niin ei tarvitse siitä ottaa paineita.
    Jostain luinkin semmoisen aforismin, että jos sekainen työpöytä kuvastaa mielen tilaa niin mitä mahtaakaan kuvastaa tyhjä pöytä? Varmaan siis jotain tuolta väliltä kannattanee tavoitella.
    - serkku

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)