perjantai 31. toukokuuta 2013

Haikeaa

No nyt se on loppu, koulu nimittäin! Huomenna on kevätjuhla, meitä kaikkia jännittää se suvivirren laulaminen. Siitä tulee niin liikuttunut mieliala aina. Kaunis virsi.
Kävin terapiassa aamulla ja hän sanoi että minun pitäisi ehdottomasti ottaa silti se oma rentoutumisaika, vaikka lapset ovatkin kotosalla. Nyt olen aamupäivät saanut olla itsekseni, rauhassa. Ovathan he jo sen verran isoja että voin sanoa kun menen aamukaffille terassille, että antavat olla sen hetken rauhassa ja tekevät omia juttujaan. Tai voin lähteä yksin ranta- tai metsäkävelylle ja jättää lapset hetkeksi kotiin. Sen verran pitää olla itsekäs ja hoitaa itseään edelleen!

Eilinen postaus jäi väliin kun tuntui että on niin paljon muuta, koko ajan ajelin edestakaisin ja olin illalla ihan loppu. Vein lapset kouluun, menin ripsihuoltoon ja Ronjan opettaja oli lähettänyt viestin että tyttö oli kaatunut luokassa, joku vahingossa tönäissyt ja hän oli lyönyt kipeän jalkansa polven maahan, piti hänet viedä lääkäriin. Mentiin akuutille ja hyvä lääkäri olikin, mutta se jonottaminen, puolitoista tuntia odotettiin. Tyttö kysyi jo monta kertaa eikö voitais lähteä kotiin. Mutta eihän me sitten lähdetty, kun todellisen kivun takia menimme sinne, sitkeästi vain istuttiin, niinkuin suomalaiset yleensäkin.

Tämä jalkajuttu siis samaa joka alkoi jo pojan rippiäisten aikaan huhtikuun alussa. Se tulee aivan yhtäkkiä ja kipu on Ronjan mukaan, todella sietämätöntä. On enimmäkseen polven kohdilla, tyttö ei pysty astumaan jalalla eikä taittamaan tai suoristamaan ihan suoraksi, kun kipu on pahin. Se kestää noin pari päivää ja sitten itsekseen menee ohi, muutama päivä väliä ja taas se tulee, yhtäkkiä. Tiedän että siihen todella sattuu, Ronja ei pienestä itke ja tämä kipu on sellainen joka saa hänet itkemään tuskasta. Akuutti lääkäri kirjoitti hänelle lähetteet röntgeniin ja ultraan. Tänään tehtiin jo röntgen ja keskiviikkona ultra, silloin on aika myös omalääkärille. Katsotaan mitä löytyy, tai löytyykö mitään. Jostainhan sen kivun täytyy kuitenkin johtua. Kurjaa kun loma alkaa näin, mutta sitten on helpompi olla kun jotain saa tietää. Kesäloma silti!
Näin koulujen loppumisten aikoihin tulee aina haikea mieli, kun oma pieni Kostulan koulumme loppui kolme vuotta sitten. Ihana pikkukoulu, pienet luokat, oma keittäjä, kolme opettajaa. Pihassa kasvaa marjapensaita joista lapset keräsivät marjat keittäjälle, samaten he kävivät syksyisin metsässä keräämässä marjoja ja keittäjä teki niistä kiisseliä ja  puuroa, yms. yhteistä kivaa tekemistä. 

Asumme ihan koulun vieressä, noin 100 metriä on matkaa. Poika ehti käydä siinä viisi luokkaa. Lopetus tehtiin silloin kun meillä oli julkkis, Häkämies, kunnanjohtajana. Eihän yksi mies asioista päätä, ja siksi moni on ihmetellyt miten kunnan päättäjät, täällä maalla ikänsä asuneet, tekivät tällaisen päätöksen. Tähän päivään mennessä ei mitään tietoa säästöistä ole tullut. 

Lapsia koulussa olisi aloittanut noin viisikymmentä seuraavana syksynä ja lisää olisi ollut tulossa, koska lähelle kaavoitettiin uusi asuinalue johon nuoret perheet rakensivat taloja. Lopetusuhan alla oli muitakin kouluja, mutta vain tämä lopetettiin joka oli oppilasmäärältään isoin uhan olla olleista. Aika pettymys koulun loppuminen oli monelle. Nyt lapsia kuljetetaan Kyröskosken kouluun takseilla tai busseilla, eikä kolmea opettajaakaan sanottu irti vaan heidät siirretiin muihin kouluihin. Rakennus on tyhjillään, eikä se ole sellainen vanha puinen koulu joita muualla on myyty asuintaloiksi. Tämä on yksikerroksinen, tasakattoinen tiilirakennus jota ei kukaan asunnokseen osta. Ainoastaan koulu tai laitostarkoitukseen. Rakennuksessa pidetty nämä vuodet tietenkin lämmöt päällä joten siitäkin on ihan koko ajan kuluja kunnalle, välituntikellotkin soi melkein puoli vuotta sulkemisen jälkeen. Siksi moni on ihmetellyt mikä mahtoi olla se lopullinen säästöosuus joka tästä kunnalle jää. Mitä tästä muuta voi ajatella kuin että hölmöläisten hommaa!

Kun koulu kolme vuotta sitten keväällä lopetti toimintansa, antoi kyläyhdistys kaikille koululaisille puuntaimet muistoksi, se on meilläkin pihassa kasvamassa. Teetettiin myös t-paitoja, tässä kuva pojan paidasta, jonka jokainen sai tilata itselleen muistoksi, jos halusi. Minä otin molemmille lapsille, ja vaikka ovat jo kummallekkin kooltaan pieniä, niitä ei hävitetä minnekkään. Selkäpuolella tämä kuva.
Haikeaa, haikeaa..syksyllä alkaa pojalla sitten viimeinen luokka yläkoulua ja Ronja siirtyy kolmannelle. Tosin hän on nyt hiukan miettinyt että mahtaakohan päästä siirtymään sille luokalle...en tiedä mistä hänelle on tuollaiset mietteet tulleet, pärjää koulussa erittäin hyvin..opettajakin on kehunut. Voi olla että sen takia, kun heidän luokalleen tuli viime syksynä kaksi uutta oppilasta, tyttöä, joista kumpikin oli jäänyt luokalleen. Olen yrittänyt selittää ettei se nyt niin vaan käy, vaan varmasti tyttöjäkin on yritetty tukiopettaa ensin jne. ja ihan viimeisenä keinona on päätetty, että käyvät saman luokan uudelleen, on heidän itsensä parhaaksi. Luulen että nyt ei enää asiaa ajattele, kun siitä syvällisesti keskusteltiin. 
Tähän lopettelen ja alamme kohta syömään. Niinkuin olen kertonut, meillä on perjantaisin herkuttelupäivä. Lapset saavat päättää mitä syödään. Tänään poika halusi kebabia ja me sitten pizzaa Ronjan kanssa, mies varmaan tuo itselleen myös kebabia. Ihanaa kun on yksi päivä viikossa ettei tarvitse laittaa ruokaa!

Oikein mukavaa perjantai-iltaa sinulle ja ihania valmistujais- tai ylioppilasjuhlia jos sellaisiin olet menossa tai järjestät itse mahdollisesti. Meillä ei ole tänä vuonna yksiäkään juhlia. Ensi vuonna sitten on.

Kiitos kun taas piipahdit :)


2 kommenttia:

  1. kiva sun blogii lukee. Tuntuu hyvältä lukee tätä sun blogii. Kyl suvivirsi on saa tunteet pintaan. Tänään valmistuin ammattikoulussa pakko myöntää et kyl itkuu tuli vaikka kinka paljon. Iloisia kesäpäiviä sinulle

    VastaaPoista
  2. Kitos keiju menninkäinen! Onnea valmistumisen johdosta. Ihanaa saada tällaisia kommentteja, saa uutta voimaa jatkaa kirjoittelua. Kaunista kesää sinullekkin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)