sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ei koskaan..ikinä..

Kesäkuu päättyy tänään. Aika nopsasti mennyt tää kuukausi, ehkä senkin takia kun odotellaan isännän loman alkamista, viikko olisi hänellä vielä töitä ja sitten loma. Lähdetään varmaankin jossain vesipuistossa käymään ja Särkänniemeä ei voi yhtenäkään kesänä missata, lapset tahtovat sinne ja onhan se aikas lähellä.
Nyt kirjoittelen tämän postauksen vasta illalla, ei pitäisi vanhana enää juhlia niin railakkaasti. Niinkuin eilen kerroin lähdimme mieheni kanssa ystävien luokse grillipartyihin ja siellähän oli niin kivaa, että venähti aamuviiteen ennenkuin kotiuduimme. Koko päivän on väsyttänyt ihan lahjakkaasti. Nuorena sitä lähdettiin sunnuntain tansseista suoraan maanantai aamuna töihin, ilman nukkumista, nyt ei sellanen tulisi mieleenkään, koko päivä menee parannellessa ja nukkuessa. Aamukaffit join siinä neljän maissa iltapäivällä. Huhhei..ei koskaan, ikinä enää:)
Kamerakin oli mukana, mutta sinne se unohtui laukkuun joten mitään kivoja kuvia ei ole nyt sieltä bileistä laittaa, mutta ehkäpä niin on parempikin ;)

Meidän kiva naapurin vaari aloitti taas ruohonleikkurilla ajelun kaheksalta. Iltapäivälläkin hän surrasi jollain koneella, oiskohan ollu sirkkeli, mutta se ei oikein toiminut ja homma tyssäs siihen. Onneksi, mun jyskyttävä pääni ei olisikaan tänään kestänyt sellasia ääniä.
Tyttö tuli kotiin vasta iltapäivällä naapurihoidosta. Hän oli sieltä jo käynyt uimassa parikin kertaa, naapurin tytön kanssa joka on hänen kaverinsa. Kivaa oli kuulemma ollut, syöneet aamulla jo leipää, muroja ja mustikkapiirakkaa. Yökin oli mennyt hyvin. Halusi äsken lähelle ja  syliin. Yhdessä istuttiin lepotuolissa, telkkaria katsoen.

Katsottiin uusintana Vain Elämää ohjelma, siinä oli ihanan Kaija Koon päivä tänään. Itkin vuolaasti koko ohjelman ajan, ei voi olla itkemättä! Jonnen koskettava tulkinta biisistä "Kylmä ilman sua" ja sitten Kaijan biisi "Kaunis Rietas Onnellinen". Se on niin MAHTAVAN UPEA! Ihan kuin minun elämästäni, siihen pystyy samaistumaan ja sitä pitää kuunnella kovaa, volyymit kaakossa. "Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa ja siltikin jostain tuhkan seasta noussut ylös taas"...ei voi paremmin sanoa tunteita.
Nyt on mentävä tytyn kanssa yläkertaan, haluaa nukahtaa viereen kun oli viime yön pois kotoa. Eipä tänään nyt kummempia tapahtunutkaan, vain nukkumista ja oleilua.

Huomiseen ja hyviä öitä kaikille!


lauantai 29. kesäkuuta 2013

Minä selviydyn..

               "Jos papu ei Pietarina kuki, niin ei laskiaisena pata puti" suom.sananparsi

Viime yö meni ihan harakoille..en saanut millään nukuttua, vaikka ei ollut edes kuuma. Selailin netissä ja luin aku ankkoja et tulis väsymys, mutta ei. Sitten joskus kolmen-neljän pintaan nukahdin. Mutta voi miten "ihanaa", seitsemältä herätys, naapurin vanhempi mieshenkilö oli aloittanut siimaleikkurilla leikkaamisen raja-aidan tuntumassa...voin myöntää että vidudus käyrä nousi kyllä hiukan verran..makkarin ikkuna on tietysti näin kesällä auki ja just sinnepäin missä tää herra leikkaili. Hän on varmaan jotensakin innostunut näihin vempeleisiin, kun alottaa aina tuossa heti aamusella niillä surruttamisen, oli sitten arki tai pyhä. Luulen että nousee ite neljän-viiden maissa, eikä tajua että jotkut ovat lomalla ja haluaisivat ehkä nukkua hiukan pidempään. Tunnin hän sillä paahtoi, sitten alkoi onneks satamaan ja leikkuri meni tukkoon,  hän räpläsi sitä jonkin aikaa, mutta luovutti sitten..jihuuu..vahingonilo on sitä parasta.
Tosin se ei enää auttanu mun unen saantiin, ehdin nukkua reilun kolmisen tuntia joten en enää saanut unta sen jälkeen, adrenaliinitkin kohos sen verran. Olis kyllä ihan mukava kun odottelisi edes kahdeksaan, piha ei edes ole hänen vaan kunnan, kun asuu kunnan rivarissa vuokralla. Ajattelin ensin että menen hänelle huomauttamaan asiasta, mutta mies sai toisiin ajatuksiin, rauhoteltua etten lähtenyt. Nyt kyllä väsyttää ja päätä särkee, harmittaa sekin, kun ollaan kohta lähdössä ystävien luokse iltaa istumaan, kerrankin kahdestaan päästään lähtemään. Pilleriä vaan nassuun ja ilo irti, pitää ajatella positiivisesti tätäkin.
Saimme tytön naapuriin hoitoon. Joskus ovat sanoneet että voitais häntä sinne tuoda jos on jotain menoa, ensin ajattelin etten kehtaa kysyä, mut rohkaisin sitten mieleni ja kysäsin ja heille se sopi. Ronjan kaveri asuu siinä perheessä joten viihtyykin siellä hyvin.  Kivempi lähteä silloin kun hän on vahdinnassa, onhan toi teinipoikakin, mutta välillä se vahdinta unohtuu kun syventyy omiin peleihinsä tms. Hänelle tulee kaveri tänne meille yöksi.
Ollaan kohta lähdössä, joten tänään ei tämän enempää..huomenissa lisää..
Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja juomaa..mitä sitä muuta tarvitsee lauantai illaksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Höpinää ja hulluttelua

Meillä asuu pieni pälpättäjä joka aloittaa puhumisen kun herää ja se loppuu kun hän painaa silmät illalla kiinni. Mummiin tullut vai..hmm..ehkäpä. Samanlaisia höpöttäjiä kumpikin. Mutta tytöllä on kyllä huomattavasti enemmän energiaa touhuta. Tänään alkoi aamulla höpinät sillä että hän olisi jo yhdeksältä halunnut lähteä uimaan. Minä kielsin, ettei ihan vielä, eikä ehkä ole hyvä siihen aikaan soitella kavereillekkaan, jotkut voi vielä nukkua. No, sitä kyselyä, "koska voin ja joko voin lähteä" kesti pari tuntia, jolloin loppujen lopuksi kyllästyin kuuntelemaan ja sanoin että mene sitten. Innoissaan lähti heti pyöräilemään kaverille ja sitten takas kotiin vaihtamaan biksut, pyyhe pyöräntarakalle ja menoksi. Nopeita käänteitä! Huhhei..mut se hyvä puoli siinä oli, että mä sain pienen rauhallisen hetken ihan itsekseni kun teinipoikakin vielä nukkui.
Viikkosiivouspäivä...dääm.. Imurointia, pölyjen pyyhintää ja vessojen pesua. "Ei vois vähempää kiinnostaa"! Onneksi on omasta takaa tuota lapsityövoimaa, käytin sitä pölyjen pyyhinnässä, muuten yritin tehdä itse, vaikka välillä kävin aina roikkumassa facebookissa tai keksin jotain muuta yhtä järkevää, ettei tarvitsisi siivota, mutta pakkohan se on, ei ne villakoirat lähde minnekkään sänkyjen alta ellei niitä sieltä imuroida. 

Kaupassakin piti poiketa, perustavaroita, maitoa, leipää ja oivariinia. Samalla kävin kirjastossa kysymässä niitä Valtavaaran kiltteydestä kertovia kirjoja, kaksi löytyi heti ja yhden laitoin varaukseen. Upeeta! Ehkäpä tänään jo aloitan niistä toisen lukemisen. Uuden runokirjankin sain tai siis ostin, kirpparilta, Gummeruksen Suuri Runokirja, maksoi vitosen.
Tänään ei ole satanut ja on ollut oikeastaan ihan mukava sää, parikympin paikkeilla lämpötila. Eilen vettä tulikin kuin Esterin sieltä, vaikka tässä meidän kohdalla ei mitään supersalamoita näkynyt, vaikka olin kameran kanssa valmiudessa ottamaan niistä ihmeistä kuvia. Pari salamaa näin ja syöksyin heti ulos terassille katsomaan, että nyt se alkaa, mutta siihen se sitten päättyikin, jostain kaukaa kuului jyrinä. Vähän olin kyllä ehkä pettynytkin ja manasin säätieteilijät maanrakoon, mutta olihan se hyvä kun ei ukkonen täällä tehnyt tuhojaan. Muualla kyllä oli ollut aikas ilmat. Juostiin lämpöisessä sateessa tytön kanssa, tässä on minusta kuva, oli kivaa..jaa että kuinkas vanha olenkaan..hei..hullutteluissa ei ole ikärajaa!
..pienet omenan alut olivat kauniilla pisaroilla ja mansikka-amppeleitakaan ei tarvinnut kastella illalla..joten tästä yhteenvetona, sadepäivätkin voivat olla upeita!
Huomenna on kiva ilta, lähdetään murun kanssa kahdestaan meidän kavereille, grillaamaan, höpöttelemään ja nauttimaan..lapset ei nyt tule mukaan..taitaa muuten olla aikas tasan vuosi siitä kun viimeksi kaksin ollaan missään käyty.
Nyt mä lopettelen kun sauna alkaa olla lämmin, huutelen tytön mukaan, on naapurissa leikkimässä, kuulen meille kun leikkivät ulkona pistettä. Välillä kamala huutometakka tai porukalla nauramista, hauskaa ainakin!

Öitä ystäväiset, kuullaan taas huomenissa!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Uneton Mummi

Vähän aikaa mietin et laitanko tähän keskiviikon vai torstain nimpparinimet, mut enttententten..laitoin torstain!

Tästä tuli nyt yö-postaus. On rauhoittavaa kirjotella kun kaikki muut nukkuvat. Keskiviikko oli hälinä päivä, eikä mulle se ihan paras päivä muutenkaan, on väsyttänyt ja mieli ollut maassa, aamusta asti. Uni ei tule kun olo on ahdistava. Siksi vihdoin tämä rauha ja hiljaisuus on niin mahtavan ihanaa ja terapeuttista. Saa olla rauhassa omien ajatustensa kanssa, hiljaisuuden ympäröimänä, vain näppäimistön ääni kuuluu..
Upeeta, tiistain postaukseen olitte kirjoitelleet monta ihanaa kommenttia. Kiitos kovasti niistä kaikille. 
Tuohon anteeksiantoon palaan vielä sen verran, että mulle se on todella vaikeata. En pysty unohtamaan asioita noin vaan. Jos olisikin vaikka siskot sellaisia jotka tukisivat asiassa, mutta kun ei ole, ketään. Siksi pitää se yksin käydä läpi. Minua on pidetty koko ajan perheen mustana lampaana, olin sitten sellainen millaiseksi minut perheessä leimattiin, varsinkin nuorempana. Aikuisempana olen vaan yrittänyt unohtaa ja pitää mahdollisimman vähän kontaktia kehenkään lapsuudenperheestä, silloin ei itsellä ole niin paha olo koko ajan. Tein sitä jo ennen isän kuolemaa, ennen äidin sairastumista, en jaksanut istua kyläilemässä vanhempien luona, kun piti koko ajan miettiä mitä sanoo. Jos yritin puhua heidän kanssaan jotakin omista murheistani tai iloistani, he nopeasti keksivät jotain muuta puhuttavaa tai äiti pakeni keittiöön, tai sitten he riitelivät keskenään. Piti vaan olla ja niellä kaikki ja jutella tyhjänpäiväisiä asioita, ei koskaan kysytty mitä minulle kuuluu tai miten minulla menee tai lasteni kuulumisia. Joka kerta kun sieltä tulin kotiin, oli olo niin ahdistava että olisin halunnut huutaa suoraa huutoa ja heitellä astiat seinille, mutta kun olin kiltti tyttö, pidin asiat sisälläni ja itkin yksikseni kun muut nukkuivat. Vieläkin tunnen sen tuskan ja kivun, kun asioita muistelen. Tunteet nousee pintaan ja alkaa itkettää, ei surusta vaan kiukusta.
Yleensä mulla on ollut torstaisin tapaaminen terapeutin kanssa, nyt hän on lomalla, kuukauden yhteensä. On sellainen tunne just nyt, että olisin varmaan huomenna keskustelutunnin tarvinnut, mutta kun hänkin lomansa on ansainnut, niin kirjoittelen tunteitani sitten tänne blogiin. 

Väsymys oli keskiviikko aamuna niin voimakas, etten meinannut millään päästä ylös sängystä. Vaikka kuinka mietin että nyt on noustava. Tiesin että Ronja on jo herännyt, kuulin telkkarin äänen alakerrasta ja että kun nousen ja menen portaita, hän alkaa heti kertoa mitä hän haluaa tänään tehdä, sitä en olisi juuri nyt jaksanut, mutta tyttö on niin ihana, etten hänelle sitä raatsi sanoa. Vängersin väkisin itseni ylös sängystä ja alakertaan, sieltähän se pulputus alkoi "Mennäänkö uimaan ja Eloon alemyynteihin.." jne. Voi, miten olisin nyt kaivannut sitä pientä rauhallista aamuhetkeä, ennen lasten heräämistä. Huono aamu! Sanoin kyllä sitten Ronjalle, että mummi haluaisi juoda aamukaffit terassilla ihan rauhassa, sopiiko? Tyttö vastasi vain "joo, mä katon telkkaa" ja asia oli sillä selvä. Tosin ei ihan käytännössä mennyt niin, kun sitä juttua häneltä aina tulee. Mutta nyt kaikki nukkuu, se pieni hetkeni on siirtynyt aamusta iltaan, tai oikeastaan yöhön.
Kiitos Minna kirjavinkeistä! En ole niitä lukenut, pitää kysellä kirjastosta. Sain häneltä lukuvinkkejä kiltteydestä: Anna-Liisa Valtavaaran "Kiltteydestä kipeät" ja "Oikein kiltit". Ne ajattelin jossain vaiheessa lukaista. Tunnetko sinä teokset?

Kävimme siis loppujenlopuksi lasten kanssa ale-myynneissä juuri Elon kauppakeskuksessa.
Väkeä ei ollut kovin paljoa, vaikka ennakkoaatos olikin että on kamala ihmisvilinä.
Niinkuin tavallista, tyttö kierteli innoissaan kaupoissa, energiaa hänellä riittää. Löysikin kaikenlaista vaatetta, koruja, aurinkolasit ja yhdelle kaverille synttärilahjan. Teinipoika ei niin tykkää noista vaateostoista, mutta kumminkin teki löytöjä Intersportin alesta, shortsit ja jonkun huivin mopokypärän alle..itelle ostinkin sitten muovisia pyykkipoikia paketin..en vaan jaksanut nyt keskittyä mihinkään, väsytti niin kovasti..oikeastaan noitakaan en olis tarvinnut, mutta kun sai eurolla, pakko ostaa kun halvalla saa, eikös se Sulo Vilen niin tokaissut :) Kun tultiin kotiin, tytön kaveri oli jo odottelemassa rappusilla, hakemassa uimaan. Upeeta, mun ei tarvinnut lähteä rannalle, vaan sain levätä pienen hetken, ennen iltatohinoita. Nyt onkin sitten uni ihan hukassa, mutta kyllä se vielä sieltä putkahtaapi, kun vähän aikaa tässä kirjoittelen ja sen jälkeen lueskelen ehkä vielä jotain lehteä. Yritän kovasti nukkua ilman lääkkeitä, aina se ei onnistu, mut toivottavasti tänään.
Nyt meen ainakin yrittämään, olen opetellut rauhoittumaan hengityksen avulla, kokeilen nyt sitäkin. Hyvää yötä kaikille!


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Omituisten ihmisten kerho

Voi vitsi mikä kesä...jotain tuohon suuntaan siinä Valvomon biisissäkin sanotaan..on muuten tosi hyvä..letkee ja rento kesäbiisi!
Isän syntymäpäivä, hän olisi täyttänyt 84 vuotta jos eläisi. Rauha hänelle, vaikka en pystykään haudalle vielä menemään, ehkäpä joskus kun viha sisimmässäni laantuu! Se on kymmenien vuosien aikana sinne patoutunut, joten vie varmasti aikaa laantuakin.

Tänään olen mietiskellyt sitä kun "edellisessä elämässäni" tein aina niin kuinka ajattelin muiden haluavan, sehän käy todella ahdistavaksi, ja sitten tuli masennus. Nyt on itseluottamus kasvanut ja uskallan sanoa oman mielipiteeni. Sen takia jotkut alkaneet pitääkin "omituisena höpöttäjänä" ,kun kirjoittelen omista asioistani julkisesti. Sen huomaa heidän välttelystään. Aluksi kun aloitin blogin en oikeasti ajatellut, että näin paljon tulisi lukijoita ja että miten tätä tekisin, on vaan muokkaantunut tässä ajan kuluessa. Kirjoittaminen on minulle aina ollut terapeuttista ja nyt se oikein korostui, kun sairastuin. Joskus nuorena kirjoittelin päiväkirjojakin, mutta ne kaikki jäi jonnekkin vanhempieni asunnolle, ja sieltä ne on poltettu tai viety roskiin. Samoin kuin kaikki muutkin, vanhat vaatteeni ja lehteni. Mitään ei säästelty. Muistoja ei sieltä ole..vain muutama valokuva ja nekin jäi siskolleni jonka piti ne mulle lähettää kun ehtii selaamaan läpi..siitä on nyt neljä vuotta aikaa..
Mun fb-kavereista varmaan suurin osa on samanlaisia "omituisia" kuin minäkin, hauskan hölmöjä päivityksiä, muuten ne kemiat ei pelaisi sielläkään. Huomaan kummiskin että siihen 215 kaveriin sopii myös niitä jotka eivät koskaan, eivätkä mihinkään päivitykseen kommentoi yhtään mitään. Parille vanhalle tutulle jotka tulleet kaveriksi, olen laittanut viestiä ja kysellyt kuulumisia,  kun ei olla pitkään aikaan tavattu. Vastaus nopea "hyvää kuuluu" tai "sori, et vastaan vasta nyt, on ollut kaikenlaista, ihan hyvin menee" , kun vastaus tulee parin viikon kuluttua, vaikka näen että on ollut kuitenkin "naamakirjassa" siinä välilläkin. Tämä kaikki on kyllä mun mielestä jo jonkinlaista välttelyä.
Miksi sitten on kaverina jos jutut ei kiinnosta..hmmm..sitä pitää oikein syvästi miettiä..jokainenhan saa siellä kuitenkin kaverinsa valita. Oletko sinä huomannut samanlaista?

Eräskin tuttavani oli oikein mukava henkilö muutama vuosi sitten kun tutustuttiin, mut nyt varmaan "noussut pissa päähän" kun on itse hyvin menestyvä yrittäjä. Olen laittanut hänellekkin viestiä, mutta sieltä tuli parin lähettämäni jälkeen hyvin kylmä vastaus. Eihän tällaisia maanmatosia voi enää tuntea, joka on sairastunut masennukseenkin ja tehnyt konkurssin ja vielä kertonut niistä kaikista julkisesti, sellaisia ihmisiähän pitää vältellä, varsinkin kun itellä menee nyt hyvin, vaikka olin auttamassa häntä silloin kun ei vielä mennytkään..mitään apua en ole pyytänyt, vain odottanut sitä samaa kaveruutta kuin aiemmin. Mutta eipä sitä kannata surra, kun ei niin ei. Kaikkia ei voi miellyttää.
Olen kyllä ihan tyytyväinen tähän omituiseen olotilaani! En vaihtaisi sitä siihen kilttiin ja kaikkia miellyttävään naiseen, joka oli helppo polkea maahan ja ahdistui siitä että piti miettiä kokoajan mitä sanoo ja pitää kaikki huonot asiat sisällään, nyt nekin tulee luonnostaan ulos, kirjoittaen tai puhuen. Sydämessä on itsellä huomattavasti rauhallisempaa ja sehän on tärkeintä. Oman mielipiteensä voi sanoa myös loukkaamatta muita, kohteliaasti, ei "omituinen olotila" tarkoita sitä, että pitää alkaa toisia loukkaamaan tietoisesti, vaan sitä että rakastaa myös itseään ja on itselleen armollinen. Vaikka välillä kyllä jos jollekkin herppaan kunnolla, saattaa tulla ulos suusta jotain sellaista mitä ehkä kadun jälkeenpäin, mutta olen niin äkkipikainen, saatan tiuskaista ja leppyä samantien. Varsinkin jos on kyse lasten asioista, heitä puolustan leijonaemon tavoin. Siinä ei sanomisia mietitä, jos joku on tehnyt heille vääryyttä.

"Älä koskaan pyydä anteeksi sitä mitä olet!" Krjoittamista en aio lopettaa jonkun muiden ihmisten takia, se on mulle itelle tärkeää ja teen sitä niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Olen ajatellut pitkäaikaisen unelmanikin jossain vaiheessa toteuttaa, ei ehkä juuri nyt, mutta se on ihan mahdollista ehkä lähivuosina!
Hei, nyt sade loppui ja aurinko pilkistää pilven reunalta..taidanpa viedä loput lakanapyykistä ulos kuivumaan..kuullaan taas huomenissa.

Voimahalit ja mukavaa tiistai-päivän jatkoa sekä hyvää lomaa kaikille teille joilla se on!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kesäsuunnitelmia?

Se olisi kesäkuun viimeinen viikko alkanut ja näin komealla miesten nimien rivistöllä. 
Aivan ihanan lämmin oli heti aamusta. Jotkut jo varmaan aloittaneet kesälomansa tänään. Tuossa kun olen fb-kavereiden päivityksiä lukenut, usea aloittaa myös tämän viikon jälkeen. Mun miehen loma alkaa 8.pvä. Hän pitää luultavasti kolme viikkoa ja jättää sen viikon syksylle. Mitään suurempia suunnitelmia meillä ei ole tällä kertaa. Ehkäpä jossain hotellissa käydään yöpymässä ja nähtävyyksiä katselemassa, tietysti joku huvipuisto keikkakin pitää tehdä, lasten kanssa. Tai ei niinkään pojan takia, hän ei välitä niistä härveleistä, tulee huonovointiseksi, mutta Ronja kyllä menisi ihan jokaiseen. Oli pari kesää sitten todella pettynyt kun ei päässyt vuoristorataan, sinne tarvittiin 120cm pituus, viime kesänä se haave sitten toteutui. Tuo isäntä tykkää kans niistä härveleistä, mutta minäkään en mene yhteenkään, possujuna ois semmonen sopiva, mut oon sinne jo ylivanha :) Oletkos sinä jo lomilla? Entä onkos paljon suunnitelmia kesälle?
Piipahdin iltapäivällä Ikaalisissa ja poikkesin tietysti Lidli kaupassa. Siellä oli paljon väkeä, huomaa että mökkikausi on alkanut. Ostin taas muutamia ihania, vastapaistettuja pullia ja sämpylöitä. Tykkäätkös sinä niistä? Meillä tykätään jalkapallo- ja auringonkukkasämpylöistä..tosi maukkaita. Ne vaan kuluu niin nopsasti, kun tuo pussillisen, se on jo illalla melkein tyhjä. Toki ne on parhaita juuri paistettuina.
Sitten oli taas se "mitä tänään syötäisiin". Onneksi yksi mun fb-kaveri jakoi, olikohan kotikeittiön, sivun jossa oli ohje jauheliha-pannarille. En ole koskaan sellaista tehnyt, joten päätin kokeilla kun ohje oli niin helppo ja aineet sellaisia että lapsetkin sitä söisi ja voihan vitsi..tulikin hyvää..en olis kyl itestäni uskonut että osaan noin hyvää ruokaa tehdä. Kaikki tykkäsivät kovasti. 
Ronja on käynyt uimassa joka päivä - tänäänkin - lähtivät kaverin kanssa yhentoista aikaan aamulla ja siellä venähti kolme tuntia..välillä syömään ja hiukan leikkiä..sitten uudelleen viiden aikaan iltapäivällä ja puol ysin aikaan olivat takaisin kotona. Uimarannan kioski on avattu ja sauna on lämmin klo 12-20 joten eipä heillä mitään kiirettä kotiin..odottelin vaan tässä saunakaveria, mutta päästiinhän me sinne. Saunan jälkeen tyttö olikin niin väsynyt että pienen leivän söi ja maitoa lasillisen, siitä suoraan sänkyyn ja nukahti samantien. Paljon ei ehditty jutskailla päivän touhuista, mutta huomenna sitten lisää.

Mä en ole vielä uskaltautunut kastamaan talviturkkia. Koskahan sekin ihme nähtäisiin..hmm..vaikka enpä sitä sure vaikka en kävisi lainkaan, viime kesänä en käynyt kun oli niin kylmää koko ajan, vesikään ei lämmennyt - mun mieleiseksi!
Meillä on sähkösauna, jätin kiukaan vielä päälle. Mies lähti naapurin isäntää auttelemaan pellolle paalien kanssa. Varmaankin haluaa saunaan kun sieltä kotiutuu. Mä muistan joskus lapsena olleeni heinäpellolla, korret pisteli jalkoja ja istuttiin heinäkuorman päällä. Silloin laitettiin vielä heinät seipäille, heinähangoilla nostettiin ja haravalla vedettiin pitkin peltoja heinät lähemmäs seipäitä..mä en varmaan sitä hommaa ole tehnyt..olin kummiski sen verran kaupunkilainen, mutta mitä mä muistan, niin hauskaa oli muiden lasten kanssa.
Onko sinulla muistoja tästä ajasta?

Nyt kello on jo niin paljon että alkaa itseäkin haukotuttamaan ihan lahjakkaasti, vaikka en usko että vielä unien saarelle matkustelen, katon mitä telkkarista tulee tai lueskelen. Lopettelen tänään tähän, mutta palataan taas huomenissa. Olisi mukavaa jos kommentoisit jotain omasta kesästäsi. Tähän alapuolelle kommenttiosioon, kiitos!

Hyvää yötä kaikille!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Ajelulla

Sunnuntai, lepopäivä. Nukuin aamulla melkein yhteentoista asti! Heräsin aamulla aikaisin mummutautiini eli "soijaa pukkas", potkin kuumissani peiton lattialle ja nukahdin takaisin. Yksi fb-kaverini epäili että johtuiskohan väsymys superkuusta, kun hänkin oli nukkunut tänään erityisen pitkään. Muutenkin tämä viikonloppu on mennyt "ei mitään tehdessä". Mitä nyt ruokaa laittanut ja tiskejä koneeseen. Tullut kunnolla laiskoteltua, ihan koko porukalla. Se tekee niin hyvää kaikille aina joskus, jos ei huvita tai jaksa, niin antaa itsensä vaan olla. Ehtii sitten syssymmälläkkin touhuta, jos jaksaa!  
Päivällä päätettiin lähteä ajelulle, sinne minne nokka näyttää. Lapset ei aina ole niin innoissaan tosta ajelusta, mut lähtivät kummiski mukaan. Välillä on ollut kyllä sellasta takapenkin kinaa kun on matkustettu, just autolla, mut oon ratkaissut ongelman sillä tavalla että istun Ronjan kanssa takapenkillä, poika etupenkillä, huomattavasti rauhallisempaa. Siltikin joskus vielä pikkasen sitä ärsytystä puolin ja toisin, ainakin kun mennään pidempää väliä ja kumpikin turhautuu autossa istumiseen. Sitten menee hermo kaikilla ja varsinkin mulla, ärjäsen kyllä kirkkaalla äänelläni "Nyt hiljaa", sitten mies yleensä pysäyttää auton heti seuraavalle sopivalle paikalle, kun huomaa että nyt on räjähdysherkkää. Siksikin yleensä yritetään lähteä ajoissa jos on meno esim. johonkin juhliin, että voidaan matkalla pysähdellä välillä. Mulla vaan on se paha tapa et olen myöhässä aina ja kaikesta. Vaikka kuinka yritän laittaa kaikki ajoissa kuntoon.

Mutta näin kun vaan ajellaan, silloin voi tietty pysähtyä aina kun siltä tuntuu, kun ei ole mitään aikatauluja. Se näissä pyhissä ja lomissa onkin se upein juttu: ei aikatauluja! Silloin jotenkin kaikilla on joustavampi pinnakin. Ainakin itestäni huomaan sen. 
Tänään ajeltiin ensin Kangasalle-Orivedelle-Muroleen kanavalle ja siitä Karhen kautta kotiin. Kangasalla poikettiin harjulla ottamassa kuvia Vesijärvestä, mutta ei tahtonu oikeen löytyä sopivaa paikkaa mistä järvi olisi näkynyt kunnolla, puut oli niin korkeita. Tämmöinen otos sieltä nyt tuli.
Orivedellä etittiin ruokapaikkaa, mutta ei löytynyt mitään sopivaa, jotain kebab-paikkoja oli, ainakin siinä keskustassa. Löydettiin sitten sellanen ns. vanhanajan grilli, nimikin oli "Leenan grilli". Siellä ei käynyt pankkikortti ja laskettiin ensin paljonko meillä on yhteensä käteistä mukana, niin teki monet muutkin jotka siihen poikkesivat. Saatiin me nyt jotain murkinaa vatsaan ja siitä sitten jatkettiin matkaa Ruoveden suuntaan.
Lapsilla oli kännykät tietysti mukana, Ronjallakin nyt se uusi Samsung, niillä kuluu aika kun pelailevat tai kuuntelevat musaa jos eivät jaksa maisemia katella. Se taas on mun mielestä juuri kivaa.

Pysähdeltiin matkalla, vaikka ei sillä reitillä mitään ihan kuvattavan kauniita maisemia ollutkaan. Seuraava etappi oli Muroleen kanava. Ollaan käyty siellä joka kesä, aina vaan päiväseltään ajelemassa. Nyt siellä oli jonkun veneen takaosa uponnut ja palokunta tuli sitä hinaamaan vedestä ja pumppasi vedet veneen sisältä. Hiukan tapahtumaa, ihmisiä oli kyllä katsomassakin sitä, niin ja tietysti mekin seistiin siellä uteliaina töllöttelemässä. Yritin etsiä kameralla sieltä joukosta niitä komeita, lihaksikkaita palomiehiä, mutta tällä kertaa olivat vissiin ne hiukan iäkkäämmät herrat asialla..hiukan pettynyt ;) 
Kanavan portti oli ekaks kiinni ja valo punainen, sitten sinne ajoi kaksi venettä, odottelivat veden laskua ja kun se oli laskenut, portti aukesi toiselle puolelle ja veneet hävisivät sinne. Otin niistä kuvia. Aika jännä mekanismi kyllä kieltämättä. 
Jätskitötterötkin piti sieltä ostaa, mutta sinnekkään ei käynyt kuin käteinen joten ne jäivät sitten ostamatta, kun ei lähistöllä ollut pankkiautomaattia. Kumma juttu et noin suositulla paikalla ei käy kortit, mut ei voinut mitään, lapset ja minä vähän pettyneitnä lähdettiin, oltais niin haluttu tötteröt. Poikettiin sit parissa kahvilassa takaisintulo matkalla..kummassakin kyselin että "oiskos irtojäätelöä"..kummassakin oli myymässä nuori neitonen ja kummassakin paikassa tyttönen katseli huuli pyöreenä ja vastas et onhan niitä tuolla pakkasessa..no enhän mä nyt niitä tarkoita, piti suomentaa että tarkotan tötteröitä. Millä ihmeen nimellä tota "tötteröjäätelöä" sitten sanotaan!? Enks mää ole enää lainkaan kartalla.

Tänään pitäisi näkyä täysisuperkuu..yritän jaksaa valvoa ja ottaa siitä muutamia kuvia. Juhannusaattona en sitä nähnyt, vaikka yritettiin tiirailla. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan koska olin selvinpäin, eli näkö oli kyllä kunnossa :)

Kiva kun käväisit taas sivustolla. Kuullaan huomenissa lisää!


lauantai 22. kesäkuuta 2013

Aaton juhlintaa

Juhannusaaton ilma olikin todella upea, loppujenlopuksi. Aamulla näytti hiukan harmaalta, mutta illalla mitä aurinkoisin sää ja lämpötilakin nousi heti hellelukemiin, kun pilvet kaikkosivat. Meidän juhlinta meni hienosti. Kun on mukava porukka, aurinkoa, hyvää ruokaa ja sauna lämmin, mitä sitä muuta tarvitaan. Tytöilläkin oli keskenään hauskaa..saunaan-uimaan-saunaan-uimaan..en edes tiedä kuinka monta kertaa saunoivat..välillä kyllä muutakin kivaa.. 
Pojat kokeilivat onkimista virvelillä ja mato-ongella, muutaman kerran kävivät vuorotellen veneelläkin järvellä, mutta ei tällä kertaa onnistunut, viime juhannuksena saivat pari haukea jotka grillattiin ja syötiin heti. Aloittivat sitten grillauksen vaahtokarkeilla, kun ekaksi oli naisten saunavuoro. Minä en mennyt, saunominen on kielletty multa vielä tämän viikonlopun, tikkejä yhä kiinni. 
Otin muutamia kuvia sillä välin kun naiset saunoivat, tässäpä niitä otoksiani:
                                        - Juhannuskokko kasattu valmiiksi -
                       - Parasta Suomen kesässä, järvimaisema ja keskikesän juhla -
Kaikkien saunomisten jälkeen oli grilli kuumana ja juomat kylmiä. Maistui kyllä niiiin hyvälle hauskassa seurassa ja ulkona syödessä. Makkaraa, lihaa, maissia, juustoa ja jokainen meistä naisista oli tehnyt jotain salaattia, eli niitä oli kolmea erilaista, minä tein kreikkalaisen. Kertakäyttöastiat, niin ei tullut stressiä tiskistäkään. Upeeta!! Minä olin kuskina, joten otin vain pienen tilkan valkoviiniä, seuran vuoksi. Tikkakisa piti tietty käydä myös, kun kerran on kesä, jonkun hyvä tulos jäänyt tauluun.
Mökin isäntä sytytti kokon ja se syttyikin ihan parissa minuutissa, kuivia risuja. Komeat liekit löivät monen metrin korkeuteen nopeasti. Kyllä tulella on mahtava voima!
Tytöt soutelivat järvelle katselemaan kokkotulta. Pelastusliivit tiukasti päällä, tottakai.
Pojat seurasivat tapahtumia rannalta. Pieni kisakin oli menossa, HotRod-sipsejä heittämällä suuhun..pellolla olikin niitä sitten varmaan puoli pussillista! Pojat on poikia :)  
Rannassa kävi kääntymässä myös vieraita, samasta kylästä naapureita oli juhannusajelulla laivallaan nimeltä Kiiski. Puksuttelee hiljakseen eteenpäin, mutta pillissä oli kova ääni kun sillä viheltelivät. Ajelivat kokkoa katsomassa myös viime juhannuksena, joten voisikos sanoa jo perinteeksi!
Pojat lähtivät kimpassa koteihin jo aiemmin, he olivat tulleet polkupyörillä, matka kun ei ole pitkä, vain vajaa pari kilometriä. Ronja pystytti kaverinsa kanssa teltan ja ajattelivat yöpyä siellä. Se vuorattiin peitoilla ja patjoilla, lisäksi oli makuupussit ja kummallakin lämpöisesti vaatetta päällä. Me aikuisvieraat olimme autolla liikenteessä, minä siis kuskina. Toisen naapurimme koira oli yhtäkkiä sairastunut, pojat soittelivat siitä äidilleen kun pääsivät kotiin. Pakkasimme siis naapurin naisen kanssa kamppeemme kasaan ja lähdimme melkein heti poikien jälkeen pois mökiltä, jotta hän pääsi siivoamaan koiran jätöksiä kotoa. Minä jäin samalla reissulla kotiin myös, en enää jaksanut lähteä takaisin, kun kello oli jo yli yksi. Miehet sieltä sitten joskus aamuyön tunteina kävelivät kumpikin kotiin. Kuitenkin ennen ukkosmyrskyä.

Heräsin aamulla n. seitsemän aikaan mahtavaan jyrinään, ukkonen ihan päällä. Nousin nopsasti ylös ja vetelin kaikki sähköjohdot irti seinistä. Meillä on kaksi kertaa ukkosella hajonnut telkkari, vahingosta viisastuu.

Tytöt olivat siirtyneet teltasta sisätiloihin kun ukkonen ja sade aamulla alkoivat, kaverin äiti toi heidät sieltä autolla heille. Ronja tuli yhdentoista aikaan kotiin, makuupussia ja laukkua raahaten. Olikin aikas väsynyt ja nukahti vielä uudelleen, mieskin oli kyllä melko väsynyt, heräsi vasta kolmen aikaan iltapäivällä!

Kokko jäi mökin rantaan vielä palamaan, kun me vieraat yöllä lähdimme. Isäntä sitä sitten pöyhi ja sammutteli aamuyöstä..yksi juhannusaatto juhlittu ja todella hauskaa oli kaikilla!
Iloista Juhannuksen jatkoa. Kuullaan taas huomenissa!