perjantai 14. kesäkuuta 2013

Hengissä

Huhhei..kipuinen olo ja pää sekaisin..siinä tämän hetken tunnelmat..käskettiin ottaa muutama päivä särkylääkettä tasaiseen tahtiin. Olen allerginen monelle lääkeaineelle, yleensä otan vain Panadolia jos tarvitsen. Nyt mulle määrättiin Para Tabsia ja Panacodia. Aattelin et jos näillä menee hienosti viikko ei juhannuksena tarvii yhtään siideriä kun on jo valmis humala..aamutuimiin lääkkeet Somac, Sepram, Panacod ja b-vitamiini sekä kalaöljykapseli. Perhe vähän katseli ihmeissään kun laitoin rivin pöydälle, totesin vaan et nyt musta on tullu oikeen mummi kun lääkerivi vaan kasvaa.
Ihaninta oli kun ensin sain ystävältäni Seijalta tekstarin jo illalla, kyseli vointia ja kun avasin aamulla facebookin, tuli heti pari viestiä kavereilta joissa kyseltiin myös vointia ja miten kaikki meni. Vitsi kun se tuntui sydämessä niiiin upeelta! Ystävät välittää :) 

Nyt istuskelen sohvalla, tyynyt selän tukena, läppäri sylissä. Kolme pientä haavaa vatsalla ja yksi viilto navan kohdalla..se on hiukan vuodellut, on kyllä taitoksella peitetty. Olen pitänyt pitkää trikootunikaa vaan päällä, onneks mulla on niitä muutamia. Mies kävi kaupoilla ja laittoi ruokaa, eilen olivat syöneet hampurilaisateriat. Äsken keitti varhaisperunoita ja niiden kanssa paisteli nakkeja ja jotain pihvejä sekä salaattia. Hyvin vaan osaa kun on pakko, vaikka aina sanoo ettei hän osaa..suomeksi ehkä "en viitsi", tai onko kiinni siitä ettei luota taitoihinsa. 
Eilen aamulla kun saavuin Vammalaan puoli kahdeksan, oli jännitys huipussaan. Polvet tutisi ja kädet hikosi, verenpaine oli 160/101, hoitsu sano et yritäppäs nyt rauhoittua kun nuo paineet noin kohoavat. Eipä se sanominen mitään auta. Vaihdoin leikkauspaidan, aamutakin, pitkät tukisukat ja ihanat puuvillaiset mummokalsarit päälle. Sormuksia en saanu pois, mut korvikset otin kassiin. Kaikki omat vaatteet ja tavarat laitettiin lukolliseen kaappiin. Sitten vaan odottelin leikkaussaliin menoa. Sinne pääsin noin puoli yhdeksän aikaan. Hampaat alko kalista kun kiipesin leikkauspöydälle. Mulle oli etukäteen jo sanottu että tämä lääkäri tekee leikkausen synnytysasennossa, eli jalat kiinnitettiin telineisiin. Sitten laitettiin kämmenen suoneen neula, se sattui ihan perhanasti, ja siitä ensin tippaletku, sitten rauhoittava aine, josta meni pää ihan sekaisin eli todellakin rauhoitti. Sydänlätkät ja otsaan nukutuksen syvyys anturit! Nukutuslääkäri kertoi mulle jotain nukutusaineesta, mut en yhtään muista mitä. Sen muistan kun sanoi että aine voi hiukan kirvellä kun menee..tunsin pienen hetken ja sitten pimeni. Seuraavaksi muistan heräämön jossa olin noin kello kymmenen aikaan. Siellä mulle oli laitettu heti kipulääkettä suoneen ja sain sitä lisääkin kun oli niin kovat kivut. Kävivät kysymässä kipujen määrää, asteikolla 0-10. Oli siinä seiskan luokkaa..
Sen jälkeen siirrettiin päiväkirurgian lepohuoneeseen ja sielläkin kipuilin kovasti, sain kapselina kipulääkettä..sen jälkeen voin huonosti ja sain pahoinvointilääkettä suoraan suoneen..en pystynyt juomaan mitään kun oli niin huono olo. Kuuden aikoihin illalla pystyin nousemaan eka kerran vessaan ja kyselin koska voin lähteä kotiin. Hoitsu sanoi ettei mikään kiire kun vasta nousit sängystä. Soittelin sit kuitenkin miehelle ja pyysin tulemaan noin reilun tunnin kuluttua, en halunnut sinne yöksi jäädä. Hoitsu kävi kanssani läpi paperit ja kotihoito-ohjeet, napaviilto oli vuotanut jonkin verran, hän vaihtoi siihen uuden taitoksen ja antoi yhden kotiinkin mukaan. Ihmetteli kun mulla ei ollut sairauslomatodistusta papereissa, mut olin lääkärille sanonu jo etten sitä tarvitse. Käski olla kuitenkin niinkuin sairaslomalla, eli ei viikkoon mitään raskasta työtä tai kantamista tai pitkää kävelylenkkiä. Otin lisää kipulääkettä jotta pystyin tulemaan automatkan kotiin. Olimme takaisin kotona noin kasin aikaan illalla. Yöksi vielä Panacodia ja sit kyllä nukuinkin ihan aamulla viiteen asti, sitten piti taas ottaa lääkettä, heräsin haavakipuun.
Aamulla tietty sanoin miehelle et lääkärin määräyksestä nyt pitää vaan lepäillä muutama päivä, ei voi tehdä mitään..hän oli siitä ihan "innoissaan"..Mutta, sappirakko ja runsas määrä isoja kiviä on nyt poistettu, elämä voi vaan kohentua tästä.
Nyt saan hetken, hyvällä omallatunnolla, vaan levätä ja laiskotella..kivaa välillä..vaikka onkin ihan oikeesti kipuja..mut kun on lääkitys kohdillaan ei niistä tarvii niin kovasti kärsiä..lisäks suklaata levyllinen vieressä ja kasa runokirjoja..voiko muuta toivoa!
Nyt kyllä istuminen alkaa väsyttämään sen verran, että taidan painaa pään tyynyyn ja mennä ihan pitkälleni hetkiseksi. Telkkari auki, jalat suoraksi ja viltti päälle. 

Kiitos kun taas käväisit blogissa. Kuullaan huomenissa, lupaan teille, etten kirjoita enää leikkauksesta, nyt se on mulla niin pinnalla että siitä oli kirjoitettava, kun postailen aina niiden omien tunteiden ja tuntojen mukaisesti. Voi olla että joku jo miettii etteihän tuollainen leikkaus nyt niin iso asia ole, isompiakin vaivoja on olemassa. Myönnetään, mutta mulle tämä oli iso juttu, kun ei ole aiemmin leikattu vatsalta..jännää kaikki uusi..

Kommenttia ja palautetta saa antaa tähän alapuolelle, klikkaa sanaa kommentti, niin pääset kirjoittelemaan!

1 kommentti:

  1. Pikaista toipumista sinulle ja aurinkoista mieltä päiviisi :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)