perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ihku herätys

Aivan upea ilma ollut tänäänkin! Voi että tätä kesää, kyllä se vaan on niin mukavaa. Ensi viikolle lupailtu viilenevää ja sateita, mutta optimistina en ihan vielä niihin ennustuksiin usko, usein ne muuttuvat ihan päivittäin. Eikä silläkään ole väliä jos välillä sataa, sitäkin tarvitaan. Sateen jälkeen auringonpaiste on vielä ihanampaa, kuin että sitä olisi koko ajan, nyt jo jotkut sanoneet kyllästyneensä helteisiin - minä en, tykkään lämpimästä.
Voi jösses..heräsin aamulla siimaleikkurin ääneen klo 7, ei ole muuten mikään ihana ääni noin aamutuimiin! Meillä on tietty kaikkien makkarien ikkunat auki yöt ja sieltä se ääni kuului, kun naapurin vanhahko eläkeläismies alkoi leikkaamaan heinikkoaan. Hän on tehnyt sitä jo muutamana päivänä, mutta nyt aloitti oikein aamusta. No, lapset heräsivät siihen tietysti myös. Ronja nousi ylös, mutta poika jatkoi uniaan kun suljin hänen ikkunansa. 

Mun pitikin kyllä herätä ajoissa, kello oli soittamassa puol kaheksan. Oli aika varattuna lääkäriin, jo viime syksynä se varattiin, siis psykiatrian erikoislääkärille. Tein taas Ronjalle aamupalan ja lähdin ajelemaan Hämeenkyröön. Mietittiin lääkärini kanssa tätä mun tilannetta ja tulimme siihen tulokseen että en ole vielä työkuntoinen, tarvitsen viikottaista terapiaa edelleen. Kuulemma 2-3vuotta terapiassa käyntiä on aikas normaali juttu. Minä olen käynyt vasta vuoden verran. Lääkäri teki uuden lausunnon, sillä haetaan lisää kuntoutustukea jota tällä hetkellä on elokuun loppuun asti. Kyllä itsekin tiedän etten pysty vielä sitoutumaan siihen että joka aamu jonnekkin lähtisin, välillä on niitä huonoja päiviä jolloin ei jaksa lähteä minnekkään, hyvä kun jaksaa nousta sängystä, eikä tehdä mitään. Lisäksi on niin paljon asioita jotka ahdistavat, en pysty puhumaan niistä ilman että tulisi itku ja paha olo. Eikä kotityöt suju, paljon on vielä tehtävä jotta elämä olisi ns. "normaalia". Olin todella onnellinen kun lääkäri oli kanssani samaa mieltä, helpotti huomattavasti. Hakemus tehtiin vuoden ajalle, mutta se on taas sitten eri asia mitä Varma ja Kela sitä myöntää. Onko kenelläkään kokemuksia näistä jatkohakemuksista?
Ensi viikolla terapiaa ei olekaan, koska menen sinne sappirakon poistoon. Hoitaja joka soitteli mulle eilen, kertoi kyllä todella hienosti ja tarkasti kaikki mitä siinä tehdään. Aikaa menee kait noin kaksi tuntia operaatioon. Mulle tehdään lisäksi sappitiehyen tähystys, kuulemma sielläkin olisi ollut jotain, tämä kirurgi tekee sen samasta aukosta kuin ottaa sappirakon, joten reikiä tulee vain neljä pientä. No, oikeastaan silläkään ei ole väliä, raskausarpia ja ryppyjä on niin paljon vatsalla, vaikka ovatkin vuosien aikana hiukan vaalenneet, en silti koskaan enää käytä bikineitä. Lihaakin on sen verran luitten päällä, että kokouikkari on huomattavasti mukavamman näköinen. Tai oikeastaan käytän pitkää yläosatoppia ja shortsin mallisia alaosia. Tykkään siitä senkin takia että siinä voi alaosaa välillä erikseen pestä ja vaihtaa, uikkari pitää pestä aina kokonaan. Mistä uikkarimallista sinä tykkäät? Bikinit vai koko?
Ronja kävi päivällä kaverin kanssa uimassa, menivät pyörillä. Sen aikaa sain levätä ja kerätä voimia loppupäivään. Muuten meillä on ollutkin aikas hulabaloota, Ronjalla käynyt kavereita ja pojalla aina joku kaveri, he yleensä pelaavat. Olen ollut kyllä aikas väsynyt joten oikein odotan tätä viikonloppua kun mieskin on kotosalla, saa jakaa vastuun lapsista ja heidän touhuistaan. Tämä viikko on ollut muutenkin kiire, joka päivälle jotain sovittua menoa, jotenkin vaan sattunut nyt niin. Oma vikahan se on. 
Yksi tuttavaperhe lähtee huomenna Kreikkaan. Olisi kyllä ihanaa kun pääsisi hiukan pois näistä kuvioista, mutta rahatilanne ei nyt salli sitä. Mietin tässä että jospa alkaisi säästämään, jos siten päästäisiin koko perhe ensi keväänä jonnekkin. 
On silti aina kiva kuulla toisten lomista. Oletko sinä käynyt tämän vuoden puolella matkoilla? Jos, niin missä ja millaista oli?

Nyt pitää lopetella, mies aloittaa perjantai-imuroinnin ja kohta mennään saunaankin. 
Oikein ihanaa perjantai-iltaa sinulle ja läheisillesi.

Huomiseen!

1 kommentti:

  1. Oon itse käynyt muutama vuosi sitten kolme vuotta terapiassa, jatkohakemukset meni mun kohdalla ainakin Kelassa mutinoitta läpi,kun oli sen ekan hyväksynnän saanut. Vuodeksi kerrallaan minäkin sen sain, kolme vuotta oli kai maksimi. Oon todella kiitollinen että sain sen tuen, omalla kustannuksella olisi jäänyt käymättä, ja kolme vuotta oli mulle ainakin todella tarpeen, vaikka olinkin työkykyinen koko ajan, omasta aloitteestani hakeuduin. Hienoa kun lääkäri oli kanssasi samaa mieltä eikä patista töihin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)