keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Jännitystä

Dääm..miks taas huono päivä..en tykkää näistä. Yöllä en saanut nukuttua kunnolla ja kun nukahdin hetkeksi, tuli taas kamalat painajaiset. En yhtään muista niitä unia, muistan vaan sen tuskan ja ahdistuksen joka niistä tuli. Tiedä sitten johtuuko huomisen leikkauksen jännityksestä, vai mikä on. Yleensä olen käynyt terapiassa torstaisin tai perjantaisin, mutta nyt kun on tuo sairaalakeikka, se jää väliin ja on vasta ensi viikolla. Tällä hetkellä olisin tarvinnut kyllä henkistäkin tukijaa, sellaista joka ymmärtää. Mua jännittää todella paljon, en voi sille mitään, vaikka onkin kyse "vaan" rutiinileikkauksesta, niinkuin tuossa eräs mulle mainitsi, hiukan silleen väheksyen, "ihan pieni toimenpide". Olkoon vaan, jokaisen tunteet on yksilöllisiä. Jos hänelle tämä on "pikkujuttu"..niin mulle ei todellakaan! Aina mitä lähemmäs se aika tulee, sitä enemmän tunnen että jännitän ihan koko kropalla. Yksi ystäväni kyllä kertoi, että kun hän meni samaan leikkaukseen, häneltä kysyttiin jännittääkö kovasti ja sai rauhoittavaa. Sitä mulle sitten niin paljon et oon ihan nirvanassa, enkä tajua mitään. Hoitaja joka sieltä mulle soitteli, sanoi että aina kaikkia jännittää, sanoivat sitten mitä tahansa, joillakin hampaat ihan kalisee yhteen. Kerroin hänelle omasta jännityksestä, vastasi että "Tulet turvallisiin ja ammattitaitoisiin käsiin, ei tarvitse pelätä"...hmmm..pakko kait se on niin ajatella..toivon vaan että olen vielä perjantaina täällä postailemassa.. 
Mutta huhhei..huomenna tähän aikaan multa on sappirakko pois (ehkä!) ja tiehyet tähystetty ja jos kaikki menee hyvin, ehkäpä jo kotiinpäin tulossa. Miehelle jo mainitsin etten saa nostella vähään aikaan mitään ja pitää muutenkin olla rauhallisesti (suom."maata sängyssä, katella telkkaria tai selata facea ja syödä fazerin sinistä") joten hän saa lasten kanssa tehdä nyt kerrankin viikkosiivouksen ja viikonlopun ruokaostokset ja valmistaa ruoat. Jotain mutisi että kai voit sitten miettiä ainakin mitä ostaisin..no ehkä just sen voin tehdä..aivotyö ei ole niin raskasta..jos siis selviän kotiin asti..voiiihh..koko ajan mä ajattelen sitä et "varmasti mun kohdalla sattuu jotain"..mulla kun on sellanen Aku Ankka onni ;)

Huominen postaus jää siis väliin! Pitäkää nyt mulle sormet ja varpaatkin pystyssä että kaikki menee hyvin. Tarvitsen teiltä paaaljoon hyvää energiaa!
Aamulla kun menin terassille kaffille, oli tosi kylmä, kävin vetämässä takin päälle ja pitkät legginsit jalkaan, muuten ei tarennut. En kuitenkaan kylmyyden takia siirry sisätiloihin, kesällä syödään aamiainen terassilla, satoi tai paistoi, vaikka tumput kädessä, tai siis minä teen niin, muut syövät sisätiloissa. Päiväruoankin haluaisin syödä aina ulkona. Usein teenkin niin että otan sen lautaselle ja painelen pihalle, muut pakotan syömään siellä vain silloin kun on oikein aurinkoinen ja lämmin päivä. Mies ei oikein tykkää siitä, ruoka kuulemma jäähtyy niin nopsasti..hmmm..oon kyllä eri mieltä, jos ruoan ottaa suoraan grillistä kuumana omalle lautaselle ja syö kuumassa auringonpaahteessa, niin miten se muka voisi jäähtyä? 
Aamiaisen jälkeen lähdin hammaslääkäriin, vanhempi poika oli vielä kyläilemässä joten jätin Ronjan kotiin hänen kanssaan. Viime viikolla laitettiin joku lääkepaikka ja nyt se oli jo irronnut, lääkäri laittoi sinne jotain erilaista ainetta joka kuulemma pysyy paremmin..tiedä sitten niistä..katellaan. Soittelin aamulla akuutille ajan, melkein 20 minuuttia odotin puhelinjonossa, ennenkuin pääsin läpi. Voiko sinne tosiaan olla niin pitkä jono, kun heti kasilta aloin soitella. Ihmeellistä! Kävin samalla kaupassa ja asioilla. Mulle oli tullut nyt pakettini jonka tilasin viime viikolla, uusi teräverkko ladyshaveriini. Laitoin siihen tilaukseen lisähuomautuksen et mahdollisimman nopea toimitus. Pakko sheivata viidakko sääristä vielä ennen huomista. 

Nyt on taas sen "pakkopullan" aika, eli ruoanlaiton! Voi että, kun joku muu sen tekisi ja miettisi mitä laitetaan! Onneksi on eilistä muussia, ostin sen kanssa pekonigrillitassuja, ne on helppo paistaa pannulla ja sitten salaattia iso kulhollinen. Tekisin vaikka joka ilta ihan pelkkää salaattia, mutta lapset ei sitä syö niin paljoa, heille tarvitsee vielä perunaa tms. tukevampaa ruokaa. Mieskin aina sanoo vaan, että ihan sama mitä laitat kun kyselen mitä tekisin, nytpä saa itte miettiä samaa viikonlopun ajan..ihan hyvää tekee sille, vai mitä??

Muistathan että Erilainen Mummi on nyt myös facebookissa, käyppä tykkäämässä sivustosta!
Oikein ihanaa keskiviikko iltaa ja kuullaan sitten perjantaina..jos siis selviän siitä..dääm..taas noi inhottavat ajatukset..yritän nyt aivopestä itteni: "kaikki menee hyvin, kaikki menee hyvin, kaikki menee hyvin, toivottavasti oon perjantaina paikalla, ei siis tota, vaan kaikki menee hyvin..."


1 kommentti:

  1. Minäkin olen kova jännittämään ja en voi sille mitään. Jännitän hammaslääkäriäkin aika lailla. Tiedän sun tunteen ja se ei ole kiva. Toivon sinulle voimia ja tsemppiä kovasti!

    - Sari -

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)