maanantai 17. kesäkuuta 2013

Sydän itkee

Sataa..paistaa..sataa..paistaa..sitä on ollut koko päivän. Nyt juuri paistaa oikein hienosti.
Ronja kavereineen kävi uimassakin, sinne on päästävä kun on kerran kesä. Kyllähän sitä itsestään muistaa miten nuorena mentiin aina rannalle, satoi tai paistoi. Kavereitten kanssa yhdessä se on mukavaa, eikä sitä voi talvella tehdä. Nykyään uimarannoilla on saunatkin joissa voi käydä lämmittelemässä ja tänään lämmitettiin mummun (anopin) tekemää marjamehua niin lämpeni sisäisestikin.

Omat kivut ei ole hellittäneet vielä, en haluaisi enää ottaa kipulääkettä, mut on pakko kun ei muuten pärjää. On niin huonoja kokemuksia riippuvaisuuksista, kun oma tyttö on huumeaddikti. Voi kumpa ei olisi..niin kamalia taas tapahtui..
Viime yönä sydäntäni vihloi surusta, enkä saanut nukuttua. Sain eilen puhelimitse tyttöraasustani niin huonoja uutisia ettei voinut kuin itkeä ja ajatella miten hän on kärsinyt. Oli repsahtanut taas kerran, hän on korvaushoidossa, ollut jo viime kevättalvesta asti, tämä nyt toinen repsahdus. Tällä kertaa meinasi viedä hengen. Diileri oli antanut ihan eri ainetta kuin tyttö luuli olevan, yritti ilmeisesti tahallaan surmata tytön, jotain vanhoja velkoja. Ihan varmahan ei aina voi olla, onko totta, mut näin tyttö kertoi. Pelästyi nyt kyllä pahanpäiväisesti kun kävi kuoleman rajoilla. Oli joku juotava aine, juomisen jälkeen heräsi vasta kolmen päivän kuluttua omassa asunnossaan, nielu oli kuivunut, ei pystynyt huutamaan apua, ei pystynyt liikkumaan, raajat ei toimineet ja jalat olivat alaosasta mustuneet, siitä kului vielä kolme päivää että pääsi ryömimään ovelle, oli ollut koko ajan ihan tajunnan rajamailla, oli niin kuivunut, mutta viimeisillä voimillaan sai sen auki ja koputti naapurin oveen, he soittivat ambulanssin. Siitä teholle tiputukseen viikoksi, sai myös jotain antibiootteja. Nielu oli niin kuivunut ettei nielemisrefleksi toiminut joten ei pystynyt juomaan tai puhumaan. 
Vasta eilen pystyi sen verran puhua, että soitti minulle. Melkein kaksi viikkoa tapahtumasta! Voi miten tunsin taas syyllisyyttä ja huonon äidin omatunto vaivasi..olin kyllä yrittänyt soittaa hänelle tuona aikana useasti, mutta puhelimeen ei vastattu. Hän kun on välillä sellainen ettei halua siihen vastailla, niin en sitten vielä ehtinyt huolestua kovasti..olisi varmaan pitänyt. Ihan kamalaa ajatella, miten hän on yksinään kärsinyt, eikä kukaan ole auttanut..en osaa edes kertoa miten kamalalta se tuntuu..miten sydäntäni raastaa..jos hän olisi menehtynyt, enkä olisi tehnyt kaikkeani. Onneksi ei niin käynyt, siitä kiitän Jumalaa!
Jalat hänellä ei toimi vieläkään kunnolla ja tasapainoelin on vaurioitunut joten ei pysy kunnolla pystyssäkään..tässä mennään nyt päivä kerrallaan paranemisien kanssa..toivottavasti hänestä tulee vielä se nuori nainen, joka hän oli ennen myrkytystä!
Tällä hetkellä olen valitettavasti itsekin toipilas, enkä pääse häntä katsomaan, en jaksaisi istua niin pitkää matkaa autossa..mutta hän on ainakin turvassa sairaalassa ja sinne voi soittaa. Pari viikkoa ainakin siellä vielä, joten jossain vaiheessa pääsen käymäänkin. Yritin kauniisti hänelle neuvoa, että jospa nyt siellä sairaalassa juttelisi pääsystä johonkin päihdekuntoutukseen tms., pois jonnekkin muualle. Lupasi tehdä niin, mutta koskaan ei voi sanaan luottaa ihan täysin. Nyt on taas sitten huolena sekin, että tästä tulee poliisijuttu ja tämä diileri tietää kuka asiasta on poliiseille kertonut..vaikka on näin kamala ajatella, mutta onneksi tyttö itsekin pelkää sitä, jos se saisi hänet toimimaan asian eteen hiukan enemmän. Jos se olisi se aikaansaava voima. Toivon sitä hartaasti ja pyydän rukouksissa enkelit häntä auttamaan ja suojelemaan!

Vuodatusta tulikin sitten kun kirjoittamaan aloin. Tämä on minulle terapiaa ja samalla saan ajettua ahdistusta ulos sielustani, kun tekstiä tulee paperille. On niin paljon puhuttavaa joten siitä tulee sitten sitä pituuttakin postaukselle..
Nyt on onneksi tytöllä hengenvaara ohi, vaikka muuten meneekin kauan ennenkuin on taas kunnossa. 
Kiitos kun luit murheitani..ihanaa kun on ystäviä, vaikka osa virtuaalisiakin, se auttaa aina eteenpäin ja kestämään kaikenlaista!
Huomenna uusi parempi päivä, lämpimämpääkin luvattiin. <3 <3 


3 kommenttia:

  1. Jaksamista ja voimia koko perheelle! Outo mummo myötäelää.

    VastaaPoista
  2. Voi että miten sitä aina lapsilleen toivookaan parasta ja samalla pelkää pahinta <3 Voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista
  3. Voimia Sinulle, perheellesi ja rakkaalle tyttärellesi! Toivotaan että tulevaisuus olisi valoisampi, suuren suuri halaus Sinulle <3 Olet rohkea kun uskallat puhua näin hirvittävän raastavista ja vaikeista asioista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)