torstai 6. kesäkuuta 2013

Uusi Päivä

Terapiaan aamusella, aika klo 8.15. Kello pirahti seitsemältä ja niinkuin joka aamu, kurkkasin ensin Ronjan huoneeseen. Mitä, tyttöä ei sängyssä. Hän istui jo tietokoneen
ääressä, korvakuulokkeet korvilla, katseli netistä Uusi päivä-ohjelman poisleikattuja pätkiä, oli herännyt jo puoli tuntia aiemmin. No, menee nukkumaankin melkein aina klo 21 aikoihin. Sitten tarkistin pojan tilanteen, nukkui vielä täydessä unessa, laitoin huoneen oven hiljaa kiinni. Taisi viime yönä olla likemmäksi kolmea kun vielä oli valot hänen huoneessaan. Olen antanut nyt valvoa ja nukkua aamulla pitkään, on kuitenkin hänen lomansa. Hipsin alakertaan ja menin suihkuun. Tein tytölle valmiiksi aamupalan ja lähdin siis terapiaan. Se kestää vain 45min kerrallaan joten uskalsin tytön jättää siksi aikaa katselemaan lastenohjelmia telkkarista, sanoin että jos tulee jotain ihmeellistä, menee herättämään teini-enonsa yläkerrasta. 
Oli taas kiva tavata terapeutin kanssa, hän on aina niin mukava. Juttelimme edelleen lapsuudestani, syyllisyydentunteesta ja miellyttämisen tarpeesta. Niitä olemme käyneet läpi nyt monet kerrat. Olen päässyt jo hiukan sinuiksi sen kanssa, ettei tarvitse kaikkia miellyttää. Oikeastaan vasta isän kuolema laukaisi sen asian, sitä ennen yritin miellyttää todella ihan kaikkia, eniten tietenkin vanhempiani, ahdistavaa!! 
Voi miten paha olo tuli joka kerta kun heitä tapasin, jotenkin odotin että he antaisivat edes pienen merkin siitä että välittävät ja ovat ylpeitä minusta ja elämästäni, mutta aina sai pettyä. Koskaan ei voinut puhua mistään vaikeista asioista heidän kanssaan, vain jotain "liiba-laabaa", siksikin oli ahdistava tunne, täytyi kaikki tunteet pitää sisällään. 

Mutta kun isä kuoli, tuli mulle vapautumisen tunne, nyt elän vain omaa elämääni, ei tarvitse enää miettiä että mitä keksisin taas tehdä jotta hän minut huomaisi. Nyt minä en huomaa häntä, en sure kuolemaa, en käy haudalla jne. Oikeastaan elämäni aikana on juuri tämä miellyttäminen vaikuttanut melkoisen moneen päätökseenikin. Esim. yhdestäkään miehestä kenen kanssa olen ollut, he eivät pitäneet, kaikissa oli jotain vikaa. Kun tarpeeksi sitä kuuntelin, alkoi minusta oikeasti tuntua että heissä oli vikaa, milloin mitäkin ja taas se miellyttämisen halu tuli esiin tässäkin, kun eroaisin miehestä, vanhemmat varmaan tykkäisivät minusta ja kiittäisivät että tein oikein, mutta eihän se niin mennyt. Hullua, eikö, mutta silloin se oli elämääni, nyt en enää koskaan tekisi niin. 
Hyvin oli Ronjalla aika kulunut telkkaria katsoen ja piirrellen. Melko pian tuloni jälkeen hän lähtikin kaverin äidin kyydillä 4H-kerhoon Koskilinnalle. Se on aina kesäisin alakouluikäisille. Tekevät siellä kaikenlaista kivaa, esim. askartelevat ja ulkoilevat. Sinne voi mennä silloin kun siltä tuntuu, jos ei ole muuta tekemistä, on 20.6 asti, joka päivä klo 10-13. Maksaa 2 euroa/kerta ja omat eväät otetaan mukaan. Poika nukkui n.kahteentoista, huutelin häntä hereille kun lähdin tyttöjä hakemaan kerhosta. Kivaa oli kuulemma ollut. Iltapäivällä vein pojan autokoululle harjoittelemaan kirjalliseen kokeeseen, mopokorttia varten, kirjallinen testi on 14.6. 
Seuraava terapia onkin sitten vasta parin viikon kuluttua, koska ensi viikolla menen sinne sappirakon poistoon. Tänään sairaanhoitaja soitteli sieltä, kyseli ja kertoi vielä joitakin asioita ja rauhoitteli että kaikki menee kyllä hyvin.
Täytyy kertoa vielä eilisillan tapahtumiakin teille. Meitä vastapäätä asuu ihmisiä joilla on koiratarha jossa husky koiria iso määrä. Välillä ne pääsee jostain oudosta syystä tarhasta karkuun ja juoksevat täällä kylällä vapaana, isoja sudennäköisiä koiria. Pikkutytöt pelkäävät niitä, eivätkä uskalla enää kulkea kävellen kavereiden luokse, jos taas sattuisi tulemaan koira vastaan, ne hyppivät vasten ja kaatavat pienen lapsen. Koulukyydityskin piti järjestää sen mukaan, taksit alkoivat pysähtyä lähempänä kotitaloa kun koululaiset eivät uskalla yksin kävellä pimeässä kotiin, koirien takia. Sitä on nyt tässä siedetty jo koko viime vuosi ja nyt eilen mulla pinna paloi viimein. 

Ronja oli takaterassilla ja poika ja hänen kavereitaan pelasivat jotain pihassa. Yht'äkkiä pihaan ryntää neljä isoa, villiä huskya. Ronja juoksi nopsasti sisälle ja laitettiin kaikki ulko-ovet kiinni, ettei ne tule sisälle. Minä pelkään koiria ihan kamalasti, joskus saanut pahan trauman, enkä halua että pihassa juoksentelee isoja koiria. Yksi pojista yritti ottaa yhtä kiinni, mutta nehän olivat ihan villinä kun olivat vapaana ja juoksivat kovaa vauhtia eteenpäin, toisen talon pihaan. Minä soitin heti omistajalle ja käskin hakea koirat kotiin, olivat jossain asioilla, tulivat vasta noin vartin kuluttua..yhden uroksen saivat matkalla kiinni, kun juoksi tiellä, yksi oli toisen naapurin pihassa, hätyytteli kissaa ja sen pentuja. Isäntä siellä otti narun ja yritti häätää koiran pois, mutta ei se lähtenyt, kytki sitten koiran naruun ja kuljetti meidän pihaan johon omistaja oli jo autonsa ajanut. Kaksi muuta olivat vielä kateissa. 
En tunne tätä koiraihmistä sen paremmin, ei koskaan liiku kuin autolla, mutta sanoin hänelle, etten tykkää kun heidän koiransa juoksentelevat meidän pihalla ja kerroin myös miksi. Sanoin lisäksi että jos koirat tulevat vielä kerran meidän pihamaalle, soitan heti poliisille, enkä enää heille itselleen. Yritin saada hänet ymmärtämään etten halua elää näin että pitää katsella aina ulos mennessään, näkyykö koiria, eikä voi edes ovia auki pitää kun ne juoksee heti sisälle ja ovat aivan vauhkoina. Hän sanoi ettei tiedä miten koirat olivat taas päässeet ulos, ettei ollut heidän vikansa kuulemma, olivat lukinneet oven. No, sehän ei ole meidän ongelma, hänen pitää laittaa häkki sellaiseksi että koirat varmasti pysyvät siellä sisällä. Toivon todella, että hän nyt otti asian hoitaakseen jotta saamme kaikki elää rauhassa ja sovussa ja lapset uskaltavat taas kulkea normaalisti kavereilleen, eikä tarvitse aina vanhempaa saattajaksi, asuvat kuitenkin tässä niin lähekkäin.


Jösses..tulipas piiiitkä postaus..ja taas tämä kirjoittelu meni näin iltaan..päivä oli jotenkin niin hektinen, etten ehtinyt koneelle istahtaa..vaikka olisin halunnutkin.

Kiva jos jaksoit lukea tänne asti! Huomenna jo perjantai ja eka lomaviikko lopuillaan, mutta voi mitkä ilmat on ollut, ihan parhaat.

Voimahalit ja huomiseen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)