keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kun ei jaksa

Väsymys vaivaa edelleen..ei jaksais yhtään mitään. Lupasin viime viikolla lapsille et käydään tällä viikolla (kun on rahapäivä!) kattomassa jotain koulujuttuja ja ainakin poika tarvii kengätkin. Piti tänään lähteä, mut en nyt kyllä millään jaksa. Ehkä sitten huomenna.
Viime yönä nukuin katkonaiset 7 tuntia. Enkä millään olisi jaksanut aamulla nousta ylös. Pakotin itseni siihen joskus yheksän aikaan, kun tyttö oli jo herännyt. Onneksi hän on omatoiminen ja oli tehnyt jo itelleen aamupalan, pukenut ja pessyt hampaat. Katseli lastenohjelmia alakerrassa ja antoi mun levätä. 
Tänään syötiin sitä mitä jääkaapista löytyi, mutta se ei ketään haitannut, keksittiin jotain kivaa ja äsken laitoin vielä pannarin uuniin, iltaruoaksi. Puolisko on nyt käynyt päivisin jossain ruokalassa syömässä, on sellaisessa paikassa töissä et pystyy käymään. Sekin helpottaa hiukan, kun ei tarvitse kahta kertaa päivässä laitella ruokia. Nytkin koko ajan kun istun tässä koneella, haukottelen ja mietin, että kun tulisi kohta ilta, pääsisi peiton alle piiloon tätä maailmaa. Tässä päivällä yritän olla nukkumatta, lepäilen kyllä, mutta jos oikein nukun, en saa taas illalla unta ja väsyneenä pyörin sängyssä. Sellaisina iltoina otan nukahtamislääkkeen, se auttaa.
Noi raha-asiatkin painaa koko ajan. Mietin että myönnetäänkö mulle vielä lisää osa-aika eläkettä, ja jos ei, niin mitä sitten teen. Elokuun loppuun on nyt myönnetty ja mitään muuta en tiedä. Velkojakin on enemmän kuin yhdelle ihmiselle vois antaa, kasvavat koko ajan korkoa uo:ssa. Ja kaikki vaan ex-yritykseni takia. Se on asia jota oon katunut todella paljon, että sen liikkeen perustin. Usein vieläkin jos tulee riitaa miehen kanssa, niin raha-asiat tulee pintaan vaikka asia olisi ollut mikä muu. Ja ainahan se vika on mussa, mä oon saanu meidän perheen tilanteen tällaiseksi, hän käy töissä. Siitä mä kyllä pahoitan mieleni, kun mun mielestä vika ei ole pelkästään mun, on muitakin yrittäjiä joille on käynyt samanlailla, tehneet konkurssin. Kyllä hän sitten yleensä sitä pyytelee anteeksi, mutta silti se jää mieleen kaivelemaan. Koko elämäni kun oon kärsinyt syyllisyydestä, niin ei tollasia niin vaan voi unohtaa, vaan ne jää mielen sopukoihin painamaan ja niitä miettii usein. Varsinkin silloin kun pitäisi lapsille jotain ostaa, eikä ole rahaa, syyllistän aina siitä itseni, vika on mun, kun ei saada uusia kenkiä tms. Siksi kuumeisesti odotan, että se päätös tulisi ja saisin varmuuden toimeentulosta eteenpäinkin. Vaikka eihän se mikään iso raha ole, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Juuri nyt olen yksin kotosalla. Puolisko ajaa nurmikkoa ja lapset on kavereilla. Ihana rauha ja hiljaisuus. Tätä mä kaipaan! Siksi varmaan tykkään yöstäkin, rauhallista ja hämärää, kukaan ei koko aikaa pälpätä vieressä, saa olla omien ajatusten kanssa rauhassa. Joskus olen miettinyt retriittiin lähtöäkin, vaikka viikonlopuksi, sopisikohan se mulle? Oletko sinä käynyt? Mutta sitten tulee taas se kustannuskysymys, mitähän mahtaa maksaa?
Aika äkkiä on kesä mennyt, heinäkuun viimeinen päivä! Huomenna alkaa elokuu, jotenkin se kalskahtaa niin syksyltä, vaikka toisaalta onkin vielä kesäkuukausi. Tänään on ollut kyllä ihan kaunis päivä, eikä liian kuuma. Hanne liitti mut tänään taas uuteen ryhmään fb:ssä, se on salainen ja ihan vaan muutama jäsen, oiskos ollut vajaa 50 henkilöä. Siellä pystyy myös sydäntään avaamaan, eikä kenenkään asioita puhuta ryhmän ulkopuolisille. Nää on niin upeita ihmisiä jotka tällasia ryhmiä jaksaa perustaa ja vetää. 

Nyt alkaa väki valua kotiin joten lopettelen, tulee ajatuskatkoja kun joku kysyy koko ajan jotain. Kiitos kun jaksoit taas vuodatustani lukea ja kuullaan huomenissa! Voimahalit :) 

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Harmaa taivas

Heräsin aamulla jo puol kahdeksan! Tuli kaikkia asioita mieleen, enkä saanut enää unta. Masennusta ja väsymystä taas ilmassa. Koko päivän oon ollutkin sitten tosi uupunut. Noi mun lääkkeetkin väsyttää. Aamusta, kun lapset nukkuivat, kirjoittelin runoja. Mua toi kirjoittelu auttaa aina jonkinverran, puran niihin tunteitani. Kauppaan oli pakko mennä että sai jotain ruokaa tehtyä. Oli toisaalta kivaa kun puolisko oli lomalla - hän hoiti kauppa-asiat tai sitten käytiin yhdessä. Paljon helpompaa mennä kuin yksin. Aina oikein asennoiduttava ja valmistauduttava kun yksin lähtee asioille, kun ei ole sitä toista siinä tukena. Kyllä mä noi omat juttuni, niinkuin terapian tai ripsihuollon tms. asiat hoidan helposti yksin, mut sitten kun pitää lähteä yhteisille asioille, se tekee jotenkin paniikinomaisen olon. Enkä kyllä yhtään pysty itse tekemään sille tunteelle mitään, pakotan vaan itteni toimimaan. Mutta kyllä sekin on kivaa kun saa olla vain ihan yksinään kotona, ilman velvotteita lähtemään minnekkään. Siitä saan nauttia sitten kun koulut alkavat.


Tänään on ollut niin harmaa ja tuulinen päivä, että tuntuu ihan syksyiseltä. Loppuviikoksi pitäisi kait vielä tulla lämpimämpää. Olen lämpimän ystävä, mutta tykkään myös syksystä, sadepisarat ropisee kattoon, kynttilät palamaan, takkaan tuli, viltti niskaan ja sohvalle runokirjan kanssa. Ihanaa! Oikein odotan jo sitäkin nautintoa. Talvi ja lumi eivät sitten olekaan ihan mun juttu..
Puolisko tuli juuri töistä kotiin ja pitäisi hänelle vielä väsätä jotain ruokapuolta..
Pieni hetki, jatkan kohta!


No niin. Mieskin syötetty ja kuulumiset vaihdettu. Lapsetkin kotona. Poika kävi kavereiden kanssa mopoilemassa. Ronja on ollutkin koko päivän kotosalla, ei halunnut tänään ketään kaveria, välillä kumpikin lapsista haluavat olla vaan ihan yksin, tai siis ilman ystävää. Kait ne lapsetkin niitä rauhallisia hetkiä kaipaavat, tää maailma on niin hektinen nykyään. 
Nyt kyllä alkoi väsyttämään niin kovasti että on pakko kohta mennä soffalle pitkälleen, mieskin nuokkuu lepotuolissa. En varmaan nuku, mutta lepäilen ja katon telkkaria. Kohta alkaa CSI, uusintana, tullut koko kesän. Se on yksi mun lempiohjelmista, samoin Criminal Minds ja Ilman johtolankaa. Tykkään kaikista tollasista rikossarjoista joissa tutkitaan jotain. Myös silloin kun luin enemmän, nykyään en ole jaksanut, lemppareita oli dekkarit. Kotimaisia sarjoja en kato juurikaan, jotenkin en vaan niihin jaksa keskittyä. Joskus kun alkoi se sarja Poliisit (?) muutaman jakson katoin, mut oli niin uuvuttavaa, että nukahtelin koko ajan. 

Mä odotan kovasti sitä, että mun terapeutti tulee lomalta. Nyt on niin paljon puhuttavaa ja tämä suuri väsymys mikä on nyt vaivannut muutaman päivän. Vaatteita olen yrittänyt pyykätä, että olisi puhdasta päällepantavaa, mitään muuta en oo jaksanut oikein tehdä.
Ja tänään toi pakollinen kauppakäynti. Siinä oli jo ihan tarpeeks töitä tälle päivälle. Joskus joku ihmetteli täällä, kun ei ollut lukenut mun alkuajan juttuja, että miten jostain imuroinnista voi tehdä noin ison jutun, että hän onkin sellainen mummi joka liikkuu, lenkkeilee, osallistuu. Oli kuulemma vahingossa lukenu fb-sivuston blogi-linkin ja sanoi että ei vaan jaksais lukee juttua siitä, että joku imuroi..voi, voi..vastasinkin hänelle, että ei kannata ihmetellä kenenkään iloja, jos ei tiedä surujakaan ja käskin käydä lukemassa muutaman postauksen, tietääkseen kenen juttua luki.
Palataan huomenna asiaan, nyt lopettelen, olen pahoillani mutta uupumus voittaa..

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Unelma

Tänään mä sen päätin, päätin rohkasta mieleni ja toteuttaa elämäni suurimman unelman. Siihen menee aikaa, mutta aion sen tehdä. Kerron sitten myöhemmin lisää jos se ihan oikeasti onnistuu. Nyt olen vaan aikas onnellinen, kun tein sen rohkean päätöksen, sen verran piti teille mieltä siitä avata. Se on ensimmäinen askel eteenpäin! Onko sinulla unelmia jotka olet päättänyt toteuttaa tai jo ehkä toteuttanutkin? 
Onkos teillä satanut? Meilläpä on. Aamulla oli vielä melko kaunista, mutta puolenpäivän aikoihin alkoi taivas tummua ja pikkuhiljaa myös pilvet itkeä. Puolisko aloitti loman jälkeen työt ja oli tietysti aika tyytyväinen kun ei enää ollut niin hiostava päivä kuin eilen. Mulla oli suoraan sanoen aikas omituinen olo, kun oli tottunut muutaman viikon ajan, että hän herää siitä viereltä ja tänä aamuna paikka olikin tyhjä. Nyt piti taas itse hoidella kaikki aamuhommelit, aamupalat, petaus ja marsujen siivoominen. Paitsi onhan tyttö tietysti auttamassa marsujen kanssa, vielä vähän aikaa. 
Mun kuntoutustuki päättyy elokuun loppuun. En ole vielä läheskään työkuntoinen, en pystyisi joka aamu lähtemään töihin, kun välillä on niitä huonojakin päiviä, silloin ei jaksa tehdä mitään muuta kuin levätä. Lisää on haettu vuodeksi, katoin netistä että lääkäriltä uusi B-lausunto oli mennyt kelaan ja vak.yhtiöön jo 12.6., mutta mitään uutta päätöstä ei ollut vielä tehty. Toivottavasti tulis nyt pian, ensimmäistä päätöstä odottelin 4kk. Ei oo kivaa olla rahattomana, silloin olin kuukauden. Tulihan se maksu tosiaan takautuvasti, mutta kela nappasi siitä 50% veron, eikä sitä saanut korjattua. Olisi pitänyt tajuta lähettää sinne toinen verokirja takautuvia maksuja varten, sitä vaan ei lue missään ohjeissa, eikä kukaan kertonut. Eikä sitäkään tiedä onko päätös myönteinen, ellei, niin joutuu hakemaan taas uudelleen. On niillä niin iso valta ihmisen elämään, ettei vois uskoo, ellei itse ole joutunut hakemaan kelasta jotain. Toimeentulo on niistä kiinni. Tuntuu sekin hullulta että kun sairastaa masennusta, niin pitäisi jaksaa koko ajan tota kauheeta paperisotaa hoitaa, jos joku lappu puuttuu, päätösaika tuplaantuu. Onneksi mulla on ollut terapeutti auttamassa. En ois kyllä ite jaksanut niitä kaikkia asioita hoidella. 
Sen verran on jo hämärää, että voi jo sytyttää kynttilät sisälle ja ulos lyhtyihin. Ne näyttää aikas kivalta vihreällä nurmikolla tai terassin pöydällä. Ostin jokin aika sitten neljä matalaa aurinkokenno lamppua, maksoivat yhteensä kympin. Laitoin ne takapihan maaterassin ympärille. Olin hiukan epäileväinen että mahtaakohan ne toimia, ja sitten kun ne ei palaneet pariin päivään, olin ihan varma että ovat ihan humpuukia. Mutta sitten puolisko sanoi että onkohan siellä lampussa vielä joku nappi tms. joka pitäis avata. Katoin, ei ollut nappia, mutta oli patterin päällä pieni lappu joka piti nyppästä pois, että se alkaa toimia. Jihuu..minä tekniikan ihmelapsi olisin jo heittänyt lamput roskikseen. Nyt ne palaa iltaöisin aina kauniisti. Tosin täytyy olla aikas pimeä että ne syttyy.
Mä taidan mennä saunaan lämmittelemään. Miehet siellä jo käväsivät ja nyt on naisten vuoro! Kiitos kun taas kävit raapustuksiani lukemassa. Huomiseen!

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Loppukesän biletystä

Kannatti sittenkin eilen mennä juhlimaan. Vaikka oma mieli olikin vielä hiukan maassa, niin se juhlahumu kyllä paransi sitä. Ihania ihmisiä, mahtavan upea ilma, herkulliset pitopöydät ja juomat. Tietty piti santsata niin monta kertaa, että tuli ihan ähky olotila. Pöytiä oli laitettu sekä sisälle että ulos, me istuttiin ulkona ja loppuillasta sitten jo kaikki jotka vielä olivat paikalla. Me tietenkin!

Alkuillasta oli niin lämmin etten tarvinnut boleroa lainkaan ja reidet hikos istuessa niin et mekko oli niissä kiinni. Mutta iltayöstä alkoi olla jo aikas viileä ja hain viltinkin harteille. Hyttysiäkin parveili ja yhden juhlavieraan, naispuolisen, hiuksiin lensi yhtäkkiä sellanen 4-5cm pitkä ja reilu 2 cm leveä musta koppakuoriainen...hrrrr..oli niin iso, että nainen tunsi kun se lävähti päähän. Sit se lensi keskelle pöytää, siivistä kuulu oikeen hurina kun se lensi.
Pöydän ympärille alkoi pikkuhiljaa valua kaikki juhlijat ja puhetta sekä naurua riitti. Tosi kivaa oli.

Nilkkakin oli jo parempi ja sain kuin sainkin uudet korkkarini jalkaan. Niillä sitten yhden aikaan yöllä kompuroin kotiin kasteisen pellon yli, kokemus sekin. Juhlat olivat naapurissa joten siksi pellon ylitys, suora reitti kotiin. Lapset olivat lähteneen jo aiemmin ja Ronja olikin nukkumassa kun tulimme. Poika pelaili tietsikalla. Muutama juhlija sinne vielä jäi, isännän toive oli että juhlat kestäisivät aamuviiteen, mahtoikohan jaksaa sinne asti..

Kiitos ihanasta seurasta kaikille joiden kanssa iltaa istuttiin, naurettiin ja pulputettiin!
Nukuttiin yhteentoista asti, koko perhe. Mulle on tullut tässä puoliskon ja lasten lomien aikana huono tapa nukkua 9-10 asti. Pakko opetella ja opettaa taas lapsetkin heräämään aiemmin. Koulujen alkuun on enää 2½ viikkoa ja puoliskokin menee jo huomenna töihin.
Meilläpäin koulut alkaa ti 13.8.
Tässä on nyt parina viikonloppuna tiedossa vielä juhlintaa, ensi lauantaina Hämyvestareille, Jari Sillanpäätä ja Elonkerjuuta katsomaan ja seuraavana ovat vuorossa Suulitanssit ja karaoke. Nekin ovat naapurin tiloissa, viime vuonna oltiin siellä myös ja oli tosi kivaa. Sinne myydään lippuja, järjestäjänä muistaakseni maatalousyrittäjät, naapuri vuokraa heille suuliaan aina tälle elokuun illalle. Nyt tulee vielä lisäksi uusi, parempi karaokevetäjä joten varmasti ovat onnistuneet juhlat. Siinäpä ne sitten meidän osalta ovatkin. Ei muuta tiedossa ennen Ronjan synttäreitä lokakuussa.
Sunnuntai ollut aivan upea päivä, hellettä ja aurinkoa. Pyykkiä olen pessyt neljä koneellista, kun en eilen viitsinyt liputtaa, naapurin juhlan takia. Suurin osa päivästä lepäilty kuitenkin. Poika mopoili anopin luona hakemassa pussillisen uusia perunoita, kaikki tykätään niistä runsaan voin kanssa. Kauppaan pitäisi vielä jaksaa itsensä raahata, puolisko tarvitsee huomiseksi eväs aineita. Jossain määrin palataan siis jo arkeen kun mies aloittaa työt, mutta ollaanhan me lasten kanssa vielä niiiin lomalla! Jokos sinä olet lomasi pitänyt vai onko se parhaillaan vai vasta tulossa?

Nyt pitää mennä ripustamaan vielä se viides koneellinen pyykkiä ulos narulle, ehtivät varmasti vielä kuivua ennen illan kastetta.

Voimahalit ja kuullaan huomenna!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Huono päivä :(

Kirjottelen nyt vasta..ollut aikas huono päivä. Jostain tuli tänään taas mieleen se vanha mummola siellä järvenrannassa..josta mulla on parhaat lapsuusmuistot. Vuosiahan se oli ollut vanhempien kesämökkinä, sit isä teki ne kaupat mun selän takana siitä. Nuorimmalle siskolle myi/testamenttas osan. Siskolle joka ei ollut koskaan ollut siellä kun mummu asui, on mua 15 vuotta nuorempi. Tää oli sitä isän ihanaa narsistisuutta ja jotain kummallista kiusausta mua kohtaan, tiesi että kun kuulen siitä perunkirjotuksessa, pahotan mieleni perinpohjin ja niinhän siinä just kävi. Sehän oli ollut mulle tärkeä paikka ja nyt kiellettiin sinne menemästä.
Huomenna olis viiskymppis juhlat. Nyt tuntuu etten jaksais lähteä, mutta huomenna voi olla jo erilainen mieli ja kun tulin ystäville ja perheelle luvanneeksi. Pitää kerätä voimia jostain ja yrittää taas unohtaa nuo murheet, ne vaan välillä pulpahtelee pintaan ja sitten tulee taas väsymys ja masentunut olotila. Varsinkin nyt kun terapeuttini on vielä lomalla, ei ole kenelle mieltään voisi purkaa kunnolla.
En jaksa paljon kirjotella, laittelen noita mun runoja tänne. Mun omia runoja saa kopsailla, mut laitathan aina mun nimen alle. Aloin laittamaan kaikkiin runokuviin joissa oma raapusteluni, oman nimeni, aiemmin laitoin vaan Elämän kiehtova taika allekirjoituksella. Mut kaikki mis lukee vain sivuston tai mun oma nimi ovat siis kirjoittamiani. Jotkut ilmoitteli että joltain sisustustarrasivustolta löytyi mun runoja, tarroihin painettuina..ei oo kivaa,kun ilman lupaa kysymättä tehdään tollasta ..mutta ihan luvallisestikin niitä on laitettu myös sisustustarroihin toisessa yrityksessä, postailen siitä asiasta enemmän kun saan ensimmäisiä tarroja itekin nähtäväksi. Jännittävää kun oma runo on tarrassa..

Oon huomannut myös että jotkut runokuvasivuston ylläpitäjät laittavat kaikkiin runoihin allekirjoitukseksi vain oman nimensä tai sivuston nimen, vaikka runo olisi jonkun muun runoilijan tekemä. Ja ainakin yksi fb-sivusto muokkailee runot siten, että vaihtaa pari sanaa tai sanajärjestystä ja sitten oma nimi alle, ihan kuin olisi itse keksimä ajatelma. Todella törkeää toimintaa. 
Huomenna en postaile, kun mennään sinne juhliin, mut sunnuntaina sitten taas!
Kuullaan silloin..
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Voimahalit. Toivon enkeleitä suojelemaan untasi!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Mummi reissaa osa 4

SU 21.7.
Ranualla yövyttiin hotelli Ilveslinnassa. Pieni hotelli, mutta oikein hyvä ja runsas aamupala. Yöllä oli hiukan meteliä, kun tanssiravintolassa soitteli oikein orkesteri, mutta onneks se loppui jo yhen-kahen aikaan. Lapset kyllä nukkuivat, mut puoliskon kans ei oikein saatu unta, ennenkuin musiikki loppui.

Aamupalan jälkeen pakattiin taas kerran ja lähdettiin kohti Ranuan eläinpuistoa. Matkalla näkyi poroja pellolla..ihan lähelle ajettiin ja vielä kävelin viereen, eivätkä pelänneet yhtään.
Eläinpuiston parkkipaikalla ei ollut kovin paljon autoja, oli auennut just kymmeneltä, me oltiin siellä viisitoista yli. Jonoja lippuluukullekkaan ei ollut. Siellä on muistaakseni noin nelisenkymmentä eläintä. Muutamista vaan otin kuvia, en läheskään kaikista!
Sitten tuli paikan erikoisuus, eli jääkarhu ja oli siellä ihan se Suomen karhukin, se asettautuikin oikein kuvattavaksi. Aluksi seisoskeli aidan vieressä, mutta kun yleisöä kertyi enemmän, tuli uimapaikan vierelle, istahti siihen että kaikki saivat ottaa kuvia. Viisas nalle!
Puuhapaikka löytyi ennen kotieläimiä. Kaikenlaista kiipeilyjuttua yms. Ainakin Ronja tykkäs. Värväsi Aleksin kuvaamaan häntä kamerallaan, saa kavereille näyttää..
Ankka oli niin suloinen ja ne neljä pientä ankanpoikaa jotka vuorollaan tulivat ulos emon siipien suojasta. Yksi ensin katseli hiukan varovaisesti et uskaltaakohan tulla..
Kierros tehty ja lähettiin ajeleen kotia kohti. Poikettiin ensin ravitsevalla aterialla..
Ilma oli mitä hienoin. Aurinko paistoi puhtaalta taivaalta!
Poikettiin tästä risteyksestä pieni lenkki, kartan mukaan joku koski, mutta ei vetänyt vertoja Kyröskoskelle. Sitten takas ja jatkettiin matkaa Kalajoelle. Sieltä sain vain yhden kuvan..vanhasta digi-kamerastani loppui akku..dääm..olin unohtanut laittaa sen illalla lataukseen. Myös kaikki ne ihanat pohjanmaan laakeet aakeet ja kukkivat perunaviljelmät jäi kuvaamatta, tai itseasiassa poika otti kännykällään niistä kuvia, mutta ei ole vielä laitellut koneelle. Siis tässä viimeiset matkakuvat..
Nyt ei ole enää pitkä matka. Kotiin saavuttiin iltayöstä. Kaikki matkalaukut ja tavarat jätettiin vaan lattialle ja heti sänkyyn, niin väsynyttä porukka oli. Ajettiin tänään yhteensä n.8 tuntia!

Tämän kesän lomareissu ohi. Katotaan jos vielä käydään Linnanmäellä, sinne on ainakin lapset toivoneet..

Kiitos kun jaksoit lukea reissumuistoja ja katsoa kuvia. Huomenna taas uudet jutut!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Mummi reissaa osa 3

LA 20.7.
Aamulla Oulussa satoi, mutta se ei meitä haitannut kun oltiin heti aamiaisen jälkeen lähdössä Rovaniemelle Santa Parkiin.
Matkan varrella pysähdyttiin muutaman kerran, mutta yritettiin ajaa mahdollisimman pitkiä välejä. Aamulla ei niin väsytä ja kun aurinko paistoi kauniisti jo heti Oulun jälkeen.
Vihdoin perillä! Jo ulkopuolelta upea rakennus ja mitä mahtaakaan olla sisällä.
Pitkä hämärä käytävä laskeutui loivasti alaspäin, tuli ihan sadunomainen tunnelma. Värivalot ainoat valaisijat ja kuului hiljaisia ääniä "huhuu" tms. Puolivälissä oli lipunmyynti ja siinä iso joulukuusi. Jotenkin tuntui oudolta, joulu kesän keskellä. Käytävä jatkui vielä jonkin matkaa ennen varsinaista joulumaata.
Joululaulut soi! "Ei itkeä saa ei meluta saa"...Matkan varrella oli ensin lumisadepallo jonne sai mennä sisään ja tuuli nosti lumisateen..tiedäthän niitä lasipalloja joiden sisällä pieniä valkoisia muovihiutaleita ja kun sitä ravistaa, tulee lumisade..juuri sellainen tämä oli, ilman ravistusta.
Vastaan tuli tonttutyttö jonka kanssa otettiin kuva. Kaikenlaista oli myös myynnissä, mutta ostettiin vain jotain pientä itselle, muistoksi käynnistä. Joidenkin mielestä Santa Park on vain rahankeruu paikka, mutta minun mielestäni se ei ole sitä. Sisäänpääsyllä kaikki kohteet käytössä, vain piparkakku joka koristeltiin, maksoi erikseen 2.50. Olihan siellä vaikka mitä tavaraa, mutta kukaan ei sitä tuputtanut ostamaan, jokaisen oma asia ostaako vaiko ei. "..äidin hommat on niin kiireiset, lahjat peittyy kääröihin.."
Seuraavana oli vuorossa jäägalleria ja samassa oli myös jääbaari, mutta sen palveluita ei nyt käytetty, galleriassa kyllä käytiin. Nämä kaikki kuuluivat lipun hintaan. Ensin päälle paksut takit, galleriassa on pakkasta. Hrrrr...."on ryijyn alla lämmin kun lunta tuiskuttaa.."
Tonttukoulu oli juuri alkamassa joten eiku sinne. Koulu vedettiin kolmella eri kielellä, suomi-englanti-venäjä. Osaavia tyttöjä! Lapset olivat aivan innoissaan.
Sitten se huipennus jota oli odotettu. Joulupukki! Joulupukin toimistoon päästettiin vain perhe kerrallaan. Erittäin hienosti järjestetty, eikä mitään aikarajaa ollut, mutta tietysti nyt maalaisjärjellä ajattelee ettei siellä pitkiä aikoja vietä, kun jonossa oli odottamassa monta muuta perhettä. Joulupukin jälkeen ajelimme  sähköjunan vaunulla ympäri tonttupajan, siitä ei ikävä kyllä ole kuvia..Joulupukki lupasi tulla aattona poikkeemaan Kyröskoskellakin, kun vakuutettiin että kilttejä ollaan kaikki oltu!
Piparkakkuja koristelemassa ja olikin hyvää piparia. Päälle oli varattu taikaliimaa ja strösseleitä! Namskis.."joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo.."
Lopuksi käytiin vielä lähettämässä muille mummin mussukoille kortteja, joulumaan postitoimistosta. Sieltä sai joulumaan leiman korttiin.."joulumaa on muutakin kuin tunturit ja lunta.."
Sieltä ne kortit sitten lähti kohti etelää, lastenlapsille ja anopille (mummulle).
Me lähdettiin ajelemaan kohti Ranuaa..noin 90 km päässä Rovaniemeltä.

Huomisiin! Silloin viimeinen osa, numero 4.