tiistai 30. heinäkuuta 2013

Harmaa taivas

Heräsin aamulla jo puol kahdeksan! Tuli kaikkia asioita mieleen, enkä saanut enää unta. Masennusta ja väsymystä taas ilmassa. Koko päivän oon ollutkin sitten tosi uupunut. Noi mun lääkkeetkin väsyttää. Aamusta, kun lapset nukkuivat, kirjoittelin runoja. Mua toi kirjoittelu auttaa aina jonkinverran, puran niihin tunteitani. Kauppaan oli pakko mennä että sai jotain ruokaa tehtyä. Oli toisaalta kivaa kun puolisko oli lomalla - hän hoiti kauppa-asiat tai sitten käytiin yhdessä. Paljon helpompaa mennä kuin yksin. Aina oikein asennoiduttava ja valmistauduttava kun yksin lähtee asioille, kun ei ole sitä toista siinä tukena. Kyllä mä noi omat juttuni, niinkuin terapian tai ripsihuollon tms. asiat hoidan helposti yksin, mut sitten kun pitää lähteä yhteisille asioille, se tekee jotenkin paniikinomaisen olon. Enkä kyllä yhtään pysty itse tekemään sille tunteelle mitään, pakotan vaan itteni toimimaan. Mutta kyllä sekin on kivaa kun saa olla vain ihan yksinään kotona, ilman velvotteita lähtemään minnekkään. Siitä saan nauttia sitten kun koulut alkavat.


Tänään on ollut niin harmaa ja tuulinen päivä, että tuntuu ihan syksyiseltä. Loppuviikoksi pitäisi kait vielä tulla lämpimämpää. Olen lämpimän ystävä, mutta tykkään myös syksystä, sadepisarat ropisee kattoon, kynttilät palamaan, takkaan tuli, viltti niskaan ja sohvalle runokirjan kanssa. Ihanaa! Oikein odotan jo sitäkin nautintoa. Talvi ja lumi eivät sitten olekaan ihan mun juttu..
Puolisko tuli juuri töistä kotiin ja pitäisi hänelle vielä väsätä jotain ruokapuolta..
Pieni hetki, jatkan kohta!


No niin. Mieskin syötetty ja kuulumiset vaihdettu. Lapsetkin kotona. Poika kävi kavereiden kanssa mopoilemassa. Ronja on ollutkin koko päivän kotosalla, ei halunnut tänään ketään kaveria, välillä kumpikin lapsista haluavat olla vaan ihan yksin, tai siis ilman ystävää. Kait ne lapsetkin niitä rauhallisia hetkiä kaipaavat, tää maailma on niin hektinen nykyään. 
Nyt kyllä alkoi väsyttämään niin kovasti että on pakko kohta mennä soffalle pitkälleen, mieskin nuokkuu lepotuolissa. En varmaan nuku, mutta lepäilen ja katon telkkaria. Kohta alkaa CSI, uusintana, tullut koko kesän. Se on yksi mun lempiohjelmista, samoin Criminal Minds ja Ilman johtolankaa. Tykkään kaikista tollasista rikossarjoista joissa tutkitaan jotain. Myös silloin kun luin enemmän, nykyään en ole jaksanut, lemppareita oli dekkarit. Kotimaisia sarjoja en kato juurikaan, jotenkin en vaan niihin jaksa keskittyä. Joskus kun alkoi se sarja Poliisit (?) muutaman jakson katoin, mut oli niin uuvuttavaa, että nukahtelin koko ajan. 

Mä odotan kovasti sitä, että mun terapeutti tulee lomalta. Nyt on niin paljon puhuttavaa ja tämä suuri väsymys mikä on nyt vaivannut muutaman päivän. Vaatteita olen yrittänyt pyykätä, että olisi puhdasta päällepantavaa, mitään muuta en oo jaksanut oikein tehdä.
Ja tänään toi pakollinen kauppakäynti. Siinä oli jo ihan tarpeeks töitä tälle päivälle. Joskus joku ihmetteli täällä, kun ei ollut lukenut mun alkuajan juttuja, että miten jostain imuroinnista voi tehdä noin ison jutun, että hän onkin sellainen mummi joka liikkuu, lenkkeilee, osallistuu. Oli kuulemma vahingossa lukenu fb-sivuston blogi-linkin ja sanoi että ei vaan jaksais lukee juttua siitä, että joku imuroi..voi, voi..vastasinkin hänelle, että ei kannata ihmetellä kenenkään iloja, jos ei tiedä surujakaan ja käskin käydä lukemassa muutaman postauksen, tietääkseen kenen juttua luki.
Palataan huomenna asiaan, nyt lopettelen, olen pahoillani mutta uupumus voittaa..

1 kommentti:

  1. Hei!

    Oon jo jonkun aikaa Facebookissa seurannut Elämän kiehtova taika -sivustoa, mutta eilen vasta löysin blogisi. Muutaman postauksen olen vasta lukenut, täytyy joskus lukea kaikki kunhan on aikaa. Halusin vain sanoa, että sun ajatelmakuvat (tai mitä onkaan) on todella pysäyttäviä, ja osa tuntuu kuin olisi suoraan mun ajatuksia.
    Itse olen myös kirjoittamalla käsitellyt vaikeita asioita. Tsemppiä suuren unelman toteuttamiseen, josta edellisessä postauksessa mainitsit. Mä olen toteuttanut suurimman unelmani. Tässä linkki mun blogiin, jossa kerron suuresta unelmastani, kirjasta.
    http://jennamiettinen.blogspot.fi/

    Voimia sun elämään!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)