keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kun ei jaksa

Väsymys vaivaa edelleen..ei jaksais yhtään mitään. Lupasin viime viikolla lapsille et käydään tällä viikolla (kun on rahapäivä!) kattomassa jotain koulujuttuja ja ainakin poika tarvii kengätkin. Piti tänään lähteä, mut en nyt kyllä millään jaksa. Ehkä sitten huomenna.
Viime yönä nukuin katkonaiset 7 tuntia. Enkä millään olisi jaksanut aamulla nousta ylös. Pakotin itseni siihen joskus yheksän aikaan, kun tyttö oli jo herännyt. Onneksi hän on omatoiminen ja oli tehnyt jo itelleen aamupalan, pukenut ja pessyt hampaat. Katseli lastenohjelmia alakerrassa ja antoi mun levätä. 
Tänään syötiin sitä mitä jääkaapista löytyi, mutta se ei ketään haitannut, keksittiin jotain kivaa ja äsken laitoin vielä pannarin uuniin, iltaruoaksi. Puolisko on nyt käynyt päivisin jossain ruokalassa syömässä, on sellaisessa paikassa töissä et pystyy käymään. Sekin helpottaa hiukan, kun ei tarvitse kahta kertaa päivässä laitella ruokia. Nytkin koko ajan kun istun tässä koneella, haukottelen ja mietin, että kun tulisi kohta ilta, pääsisi peiton alle piiloon tätä maailmaa. Tässä päivällä yritän olla nukkumatta, lepäilen kyllä, mutta jos oikein nukun, en saa taas illalla unta ja väsyneenä pyörin sängyssä. Sellaisina iltoina otan nukahtamislääkkeen, se auttaa.
Noi raha-asiatkin painaa koko ajan. Mietin että myönnetäänkö mulle vielä lisää osa-aika eläkettä, ja jos ei, niin mitä sitten teen. Elokuun loppuun on nyt myönnetty ja mitään muuta en tiedä. Velkojakin on enemmän kuin yhdelle ihmiselle vois antaa, kasvavat koko ajan korkoa uo:ssa. Ja kaikki vaan ex-yritykseni takia. Se on asia jota oon katunut todella paljon, että sen liikkeen perustin. Usein vieläkin jos tulee riitaa miehen kanssa, niin raha-asiat tulee pintaan vaikka asia olisi ollut mikä muu. Ja ainahan se vika on mussa, mä oon saanu meidän perheen tilanteen tällaiseksi, hän käy töissä. Siitä mä kyllä pahoitan mieleni, kun mun mielestä vika ei ole pelkästään mun, on muitakin yrittäjiä joille on käynyt samanlailla, tehneet konkurssin. Kyllä hän sitten yleensä sitä pyytelee anteeksi, mutta silti se jää mieleen kaivelemaan. Koko elämäni kun oon kärsinyt syyllisyydestä, niin ei tollasia niin vaan voi unohtaa, vaan ne jää mielen sopukoihin painamaan ja niitä miettii usein. Varsinkin silloin kun pitäisi lapsille jotain ostaa, eikä ole rahaa, syyllistän aina siitä itseni, vika on mun, kun ei saada uusia kenkiä tms. Siksi kuumeisesti odotan, että se päätös tulisi ja saisin varmuuden toimeentulosta eteenpäinkin. Vaikka eihän se mikään iso raha ole, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Juuri nyt olen yksin kotosalla. Puolisko ajaa nurmikkoa ja lapset on kavereilla. Ihana rauha ja hiljaisuus. Tätä mä kaipaan! Siksi varmaan tykkään yöstäkin, rauhallista ja hämärää, kukaan ei koko aikaa pälpätä vieressä, saa olla omien ajatusten kanssa rauhassa. Joskus olen miettinyt retriittiin lähtöäkin, vaikka viikonlopuksi, sopisikohan se mulle? Oletko sinä käynyt? Mutta sitten tulee taas se kustannuskysymys, mitähän mahtaa maksaa?
Aika äkkiä on kesä mennyt, heinäkuun viimeinen päivä! Huomenna alkaa elokuu, jotenkin se kalskahtaa niin syksyltä, vaikka toisaalta onkin vielä kesäkuukausi. Tänään on ollut kyllä ihan kaunis päivä, eikä liian kuuma. Hanne liitti mut tänään taas uuteen ryhmään fb:ssä, se on salainen ja ihan vaan muutama jäsen, oiskos ollut vajaa 50 henkilöä. Siellä pystyy myös sydäntään avaamaan, eikä kenenkään asioita puhuta ryhmän ulkopuolisille. Nää on niin upeita ihmisiä jotka tällasia ryhmiä jaksaa perustaa ja vetää. 

Nyt alkaa väki valua kotiin joten lopettelen, tulee ajatuskatkoja kun joku kysyy koko ajan jotain. Kiitos kun jaksoit taas vuodatustani lukea ja kuullaan huomenissa! Voimahalit :) 

2 kommenttia:

  1. voisiko joku ystävä,sukulainen auttaa sua,että pääsisit lepäämään kunnolla ja ettei tilanne luisuisi vielä pahemmaksi.TAi ottaisit reilusti yhteyttä sosiaalityöntekijään voisiko sieltä tulla jonkinlaista apua.MIten esim. nuo ulosottovelat, eikö niihinkin ole saatavissa jotain maksujärjestelyjä, kunnassa olisi varmasti joku velkaneuvoja.MUistathan ettei virheetöntä ihmistä ole luotukaan, joten älä anna negatiivisten asioiden vallata mieltä.Elämässäsi on kuitenkin niin paljon hyvääkin ison perheesi myötä.Tsemppiä sinulle.
    Terv.Päivi

    VastaaPoista
  2. Mulle kans tuli mieleeni, että eikös niitä velkoja voisi jotenkin "järjestellä" velkaneuvojalla tms. vastaavaa??

    Ja semmoinenkin tuli mieleeni, että onko tullut mieleen, että nuo jaksamisasiat ja jossain määrin masennuskin voi olla ihan fyysinen juttu, eli esim.ruokavaliolla voi jotain hoitaa ja selkiyttää. Ja jotkut lisäravinteetkin on tarpeen, kaikkea ei saa nykyruuasta.

    - serkku

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)