tiistai 16. heinäkuuta 2013

Oman polun kulkija

Löysin facebookista uuden ryhmän, "masennus on sairaus". Suljettu ryhmä jossa voi jutella asioistaan, jos haluaa. Lueskelin monen juttuja, niin tuttuja tunteita. Ihanaa kun sinne pääsin, sinne siis hyväksytään jäseneksi. Kun on huono päivä, sinne voi kirjoitella vaikka et vittu kun en enää jaksa..eikä enempää tarvii selitellä..kaikki ymmärtää miksi. Upeeta et joku on tällaisen ryhmän perustanut. Kiittelin pääsystäni ryhmään ja heti tuli kommentteina tervetulo toivotuksia. Tuntui tosi hienolta! Laitoin sinne tiedon blogista, katsotaan käviskö joku lukemassa. Tai ehkä tutustumassa runoihini Elämän kiehtova taika sivustolla.
Tämä on muutaman vuoden takaa:
Facebook on aivan ihana, siellä on kaikenlaista muutakin kuin ne kaverit ja niiden päivitykset. Joskus kyllä harmittaa kun kavereita on yli 200 ja niistä ehkä 50-60 on sellaista jotka joskus jotain kommentoivat omiin julkaisuihini tai huomioivat synttäripäivän, mutta vaan 15-20 sellasta aktiivista jotka tykkäävät julkaisuista tai kommentoivat. Suurinta osaa ei siis kiinnosta pätkääkään mitä teen. Miksi ei? Mikä niiden kavereiden tarkoitus sitten on? Oletko sinä fb:ssa? Jos olet, onko samanlaisia kokemuksia? 
Monesti olen sanonut, mutta vielä on todettava et on kyllä niin hienoa saada positiivista palautetta, ihan kaikesta. Postauksista, runoista, kuvista. Et voi uskoa miten se nostaa maahan litistettyä itsetuntoani. Negatiivistakin tulee, mut olen jo hiukan oppinut ottamaan niitä vastaan, en enää itke illalla tyynyä märäksi jos joku sanoo jotain pahaa, esim. omasta runostani. Se on niin herkkä alue, mutta niinkuin on todettu, kaikkia ei voi miellyttää, eikä edes tarvitse, enkä edes yritä enää! 
Huomattavasti olen vahvistunut siitä mitä oli esim. helmikuussa kun tämän blogin aloitin. Silloin otin joka pahan sanan henkilökohtaisesti ja ajattelin että lyön hanskat tiskiin, mutta aina jostain se voima löytyi jo senkin takia että tämä kirjoittelu on mulle ns. henkireikä elämässä. Ei edelleenkään ole joka päivä hyvä päivä, sitten on pakko kirjoittaa, sekin jo helpottaa kun sanoja tulee paperille, vaikka en aina niistä tunteista koko aikaa kirjotakkaan, ihan jotain muutakin. Välillä ärsyttää sellaset ihmiset joilla on aina niin ihanasti kaikki ja pelkkää ruusuilla tanssimista elämä, pelkkää ihanaa päivitystä faceen. Valehtelua tai sitten eivät itse halua myöntää ongelmia, vaan elävät pää pilvissä! Kenelläkään ei aina voi olla kaikki niiiin hyvin. Mä ainakin sanon suoraan jos päivä on perseestä, vaikka aina yritänkin ajatella positiivisesti kaikesta, ei joka päivä siihen pysty. 
Välillä on vaan paha olo, vaikka sille ei olekaan syytä. Ahdistaa ja itkettää, mutta tiedän että se kuuluu sairauden kuvaan, siksi en sitä enää ihmettele.
Ystävistä sen verran, että mulla on onneks muutama ihana ystävä joille voin kertoa kaikesta, siis kaikesta! Jokaisella ei niin ihanasti ole. Jos sulla ei oo ketään kenelle haluaisit kertoa tunteistasi, niin mulle voit kirjoitella, vieraalle helpompi aloittaa puhuminen. Jos oot facebookissa, voit laittaa viestiä Erilainen Mummi sivuston kautta tai mulle suoraan sähköpostitse elina.vaina@luukku.com.
Tästä jo kerran muistaakseni sanoinkin. Ja kenenkään asiathan ei mee multa eteenpäin, siitä saat sanani. Mutta jos haluat keventää mieltäsi, olen käytettävissä. Muakin on autettu ja sinäkin autat, lukemalla blogiani!


2 kommenttia:

  1. Monesti on pitänyt jättää tänne kommenttia. Sinulla on kiva blogi ja jotenkin löytyy paljon myös tuttuja juttuja täältä. Ja hirmuisen kauniita runoja ja ajatuksia, sellaisia jotka kolahtaa. <3

    Facebook on ristiriitaisia tunteita herättävä paikka. Toisaalta se on tarjonnut paljon uusia tuttavuuksia, mahdollisuuden kohdata vanhoja tuttuja vuosien takaa, liittyä ryhmiin joissa keskustellaan itselle tärkeistä asioista...Mutta sitten on nuo sinunkin kertomasi jutut. Ja joskus yksinkertaisesti siellä käyminen tekee olon vain entistä yksinäisemmäksi ja ulkopuoliseksi.

    VastaaPoista
  2. Tää on lainattu toteamus, eikä ehkä oikein sanasta sanaan, mutta sisältöhän on tärkein. "Älä kadehdi heidään onneaan, joiden suruista et tiedä" Minusta tämä kuvastaa juuri sitä, mitä kirjoitit, joillakin kaikki on niiiiin ihanaa. Jollakulla on vain suurempi tarve pitää kulissit kunnossa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)