perjantai 5. heinäkuuta 2013

Perhe lomailee

Perjantai, perjantai ja puoliskolla alkoi kesäloma. Meillä syötiin loman kunniaksi pizzaa ja kebabia á la paikallinen Final 1. Varattiin myös pieni lomareissu, kylpylään Ouluun. Niinkuin olen jossain vaiheessa kertonutkin, käydään kesäisin kylpylässä, kun teinipojalla on ollut vesipelko ja paniikkihäiriö koko ikänsä, eikä ui mustassa vedessä, siis järvessä. Osaa kyllä uida, ja veteenkin meno onnistuu kun pohja näkyy, eli jossain altaassa. Hän ei sukeltele, koska tulee tukehtumisen tunne. Pienenä pestiin hiuksetkin niin ettei vettä valunut yhtään silmille, muuten tuli paniikki. 

Mitään ei ole koskaan hänelle tapahtunut vedessä, josta vesikammo olisi tullut, pienenäkään ei halunnut järveen, leikki aina kiltisti rannalla, vaikka muut lapset räpiköivät vedessä. Häntä se ei yhtään kiehtonut. Emmekä koskaan häntä sinne pakottaneetkaan. Oppi uimaan vasta kymmenvuotiaana, kun palkkasimme osaavan fysioterapeutin sitä hommaa hoitamaan. Poika ei aluksi uskaltautunut edes altaaseen koska heti kun vesi yletti rintaan asti, hänestä tuntui että tukehtuu, siksi tarvittiin ammattilaista. Hän opetti pojan menemään veteen ja uimaan. Yksi kesä siihen meni. Talvella aina vähän säästellään, että päästään kesällä pariksi päiväksi reissuun. 
Tässä pari hauskaa asiaa jotka tapahtui tänään:
1. Mun päivän pelasti tytöt! Pyysivät leikkeihin pieniä posliinimaljakoitani, lupasin, mutta sanoin että niitä pitää käsitellä varovasti koska olen saanut ne kauan, kauan sitten..tytöt kysyivät että miten kauan sitten..vastasin että varmasti ainakin 20 vuotta ovat säästyneet..tytöt siihen "Ai, ootko sää saanut nää lapsena!"  Oikeesta narusta osasivat vetää, tietämättään :) 

2. Meidän lintulaudalla käy muitakin vieraita..on muuten todella notkea otus tämä orava..
ensin kiipesi leikkimökin terassin pilaria pitkin ja kurkotti itsensä laudalle..söi siinä muutaman siemenen ja palasi alas vahtipaikalle ja sama uusiksi, monta kertaa. Otin valokuvia, poika otti videonkin puhelimellaan, mutta se ei kuulemma tullut hyvä joten laitan tähän pari kuvaa oravan puuhista :) Vettä tuli ihan kaatamalla joten kuvasin talon terassilta, siksi hiukan epäselviä.
Asiasta kolmanteen! Olen saanut jonkin verran palautetta avioelämää koskevasta postauksestani ja haluan nyt vielä tarkentaa. Todellakin kerron vain omista tuntemuksistani ja omista kokemuksistani tässä blogissani. Niinkuin eilen anonyymi oli kommentoinut, syyt haluttomuuteen voivat johtua muustakin kuin masennuksesta, tottakai voi, monista eri asioista, mutta mun kohdalla ne johtuivat siitä. Kaikki fyysisiä ja psyykkisiä asioita koskevat jutut ovat hyvin yksilöllisiä, niitä en voi, enkä halua yleistää. Kerron vain itsestäni. Eivätkä kaikki naiset sairasta masennusta, minä sairastan.

Lisäksi niinkuin kerroin teemme kaikkea mitä terapeuttini neuvoi, puhumme asiasta avoimesti, halailemme, suukottelemme, hellimme toisiamme, ei se yhdessäolo tarkoita pelkästään seksiä. Mutta kaikki tuollainen helliminen joka tapahtuu ilman pakkoa, silloin kun siltä tuntuu ja ohimennen, ei tehden, se voi johtaa siihen yhdyntään, jossain vaiheessa. Voi viedä aikaa, niinkuin meillä, mutta se on auttanut, vaikka oli pari vuotta väliä, kun olin niin väsynyt, uupunut ja inhosin itseäni, lihava, ruma ja vanha. Siihen se masennus haluttomuus perustuukin, itseinhoon, ei halua itseänsä kosketettavan. Kun mies koskettelee ja hyväilee muutenkin, ei vaan seksiä halutakseen, siitä kasvaa se itsetuntokin pikkuhiljaa takaisin. Ainakin mulle on käynyt niin. Vaikka en vielä ihan terve olekaan, enkä vahvakaan, on silti ihanaa kun aviomies sanoo rakastavansa, ei vaadi mitään vaan rakastaa juuri sellaisena kuin olen. Mulle tollanenkin kaikki on tärkeää, kun itsetunto on laskenut nollaan. 
Toki kunnioitan sellaisiakin liittoja joissa kumpikaan ei halua intiimiä kanssakäymistä, se on heidän oma valintansa. Tunnen muutaman pariskunnan jotka ovat yhdessä tehneet sellaisen päätöksen. Jokainen tekee niinkuin haluaa.
Minulle kuitenkin avioelämä on tärkeä elementti liitossa ja siksi yritämme yhdessä sitä piristää ja juuri tätä mun haluttomuutta parantaa. Mun vanhemmat esim. nukkuivat eri huoneissa jo kymmeniä vuosia, olen nähnyt senkin puolen. Heidän liittonsa oli aivan katastrofi. Ei koskaan hellää sanaa, pelkkää riitelyä ja toisen mollaamista. Ei kiitos mulle sellaista, ikinä!
Nyt päättyy mun osalta postailu tähän tästä asiasta, muihin juttuihin huomenna! Kommentteja voit tietty kirjoitella tästäkin aiheesta, jos haluat vielä jotain asiasta kertoa, omia tuntemuksiasi tms. 
Hohhoijaa..kävin saunassa ja nyt väsyttää..tyttö jo nukkuu, mies jo nukkuu, poika puuhastelee jotain tietsikalla..minäkin hipsin yläkertaan murun viereen nukkumaan!
Hyvää yötä ja kauniita unia Sinulle! Huomiseen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)