torstai 4. heinäkuuta 2013

Toivoa on :)

Meidän "vauva" täyttää 15vee sunnuntaina. Hitsit miten tää aika voi mennä näin äkkiä! Muistan kuin eilisen päivän kun poika syntyi, no tosin muistan kyllä kaikkien muidenkin lasteni syntymät ja synnytykset. Mikään synnäri ei ole ollut ns.helppo, jos siitä koskaan voi niin sanoa. Mut tosiaan olin 19 vee kun esikoinen syntyi ja 39vee kun kuopus syntyi. Sitten tuli meille vielä yksi lapsi lisää, kun Ronja muutti vuonna 2005. Eli siis ihan oikeesti, olen asunut lapsiperheenä 19 vuotiaasta tähän päivään saakka. Aikas kauan! Aina on ollut joku räkänenä pyyhittävänä. 
Olisi kyllä tosi mahtavaa lähtee miehen kanssa joskus kahdestaan jonnekkin, vaikka viikonloppu reissuun, se varmaan parantaisi seksuaalista kanssakäymistäkin (kts.eilinen postaus). Voitaisiin kaksin keskustella kaikenlaisista asioistakin, kun ei olisi aina joku korva kuulemassa. Reissusta jo hiukan jutskattiinkin, jos vaikka syksymmällä päästäis sitten, vuodenajalla ei ole meille väliä. Näin kesällä on hankala saada lapsenvahtia, kun kaikilla on jotain omia menoja, ihan kaksin en uskalla noita vielä jättää. Monella mun ikäsellä ei ole enää näitä huolia, käy joskus vähän kateeksi sellaisia pariskuntia jotka voivat suunnitella tosta vaan lähtevänsä jonnekkin. Meillä se ei ihan niin käy, vieläkään.
Yksi laivareissu on jäänyt mieleen, käytiin siellä kun poika oli pieni ja jäi mummulle hoitoon, Ronja ei asunut meillä vielä silloin. Innoissaan lähettiin kahestaan iltalaivalla ja suunniteltiin vaikka mitä hienoa. Mä hommasin hienon mustan pitsibodyn, aattelin hurmata mieheni sillä. No ihan ekaks vietiin tavarat hyttiin, otettiin siiderit ja oluset, vaihdettiin vaatteet ja lähettiin syömään noutopöytään. Siellä hyvin syötyämme ja juotuamme poikettiin tax-freehen, ostettiin tuliaiset. Mentiin hyttiin ja kun kumpaakin väsytti aivan kamalasti, niin aateltiin ottaa pienet ruokaperäset tirsat. Ei ollutkaan mitkään pikku-unoset, heräsin kuuden tunnin kuluttua, keskellä yötä. Mies kuorsas yläpetillä. No, eipä siinä muuta kuin heitin vaatteet pois ja käänsin kylkeä, nukuttiin aamuun asti ja mentiin aamiaiselle. Kumpaakin nauratti tilanne, oli varmaan hiukan univelkoja. Mutta sitten oltiinkin virkeitä kuin nuoret kanit..oli koko paluumatka aikaa ja hauskaa oli! 
Muistelmista todellisuuteen. Pitää mennä pakkaamaan tytylle yökamppeet mukaan, lähtee taas yökylään kaverille. Poika meni mopollaan pellolle ajeleen ja isäntä ajelee nurmikkoa.
Joten saan katella "Ilman johtolankaa" ihan ylhäisessä yksinäisyydessä.

Kyllä tänään jo onkin tullut tehtyä, varsinkin siivottua. Märkiä uikkareita, pyyhkeitä ja hiekkasia crocseja hujan hajan. Vanhimman tyttären tyttö oli yökylässä ja uimaanhan se oli päästävä eilenkin, tänään Ronja kävi kaverin kanssa, mutta se on kumma että aina ne kaikki uintivermeet jää lattialle kasalle, vaikka kuinka monta kertaa oon sanonut että vie kuivamaan takaterassin kaiteelle. "Juu, juu" kuuluu vastaus, mutta silti ne taas vaan kasalla olivat. Huhhei, nyt kadonneitten etsijöitä katselemaan! Huomiseen, ystävät!

2 kommenttia:

  1. Halusin kommentoida tota seksiasiaa. Ei se aina liity masennukseen jos ei halua miestään. Kyllä siihen vaikuttaa ikä , vaihdevuosijutut jne. Tällainen on minun näkemykseni asiasta. Ei meillä ainakaan ole auttanut vaikka päästäisiinkin kahden olemaan niin ei vaan huvita....toivottavasti teillä auttaa kaksin oleminen ;)

    VastaaPoista
  2. Hei anonyymi. Kiitos kommentistasi! Ei tietenkään aina liity, jos ei sairasta masennusta, voi tietty olla muitakin syitä. MUN kohdalla se on ollut rajua ja terapeuttini sanoi että se liittyy masennukseen ja siitä johtuvaan itseinhoon, huokaisin helpotuksesta kun sen kuulin, ihmettelin mikä mun on tullut. Mulla ei ikä ole vaikuttanut siihen, sekin on yksilöllistä, niinkuin kaikki muukin.

    Ennen mun sairastumista meillä meni ihan hyvin, vasta kun väsyin ja masennuin, alkoi haluttomuus. Ei mikään kiinnostanut, ei mitään jaksanut. Meillä on auttanut tuo hellittely ja pieni esileikin tapainen, suukottelu, halailu jne. Ei tietenkään kokoajan, eikä pakolla, vaan ihan ohimennen. On muutama muukin keino joka on auttanut, joita olemme itse kehittäneet, mutta ne on niin intiimejä asioita etten niitä tässä viitsi kertoa.

    Jokainen voi kokeilla erilaisia juttuja, jolla avioelämä piristyy, jos sen haluaa piristyvän, onhan seksittömiäkin liittoja, tietoisesti ollaan ilman sitä. Mutta mulle se on tärkeä osa liittoa, siksi yritän korjata tilanteen. Sekin on yksilöllistä.

    Masennuksen oireena voi olla haluttomuutta ja se liittyy itseinhoon, tuntee itsensä joka tavoin rumaksi ja kamalaksi. Se on masennuksessa ihan yleistä että ei ole sinut kroppansa kanssa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)