maanantai 29. heinäkuuta 2013

Unelma

Tänään mä sen päätin, päätin rohkasta mieleni ja toteuttaa elämäni suurimman unelman. Siihen menee aikaa, mutta aion sen tehdä. Kerron sitten myöhemmin lisää jos se ihan oikeasti onnistuu. Nyt olen vaan aikas onnellinen, kun tein sen rohkean päätöksen, sen verran piti teille mieltä siitä avata. Se on ensimmäinen askel eteenpäin! Onko sinulla unelmia jotka olet päättänyt toteuttaa tai jo ehkä toteuttanutkin? 
Onkos teillä satanut? Meilläpä on. Aamulla oli vielä melko kaunista, mutta puolenpäivän aikoihin alkoi taivas tummua ja pikkuhiljaa myös pilvet itkeä. Puolisko aloitti loman jälkeen työt ja oli tietysti aika tyytyväinen kun ei enää ollut niin hiostava päivä kuin eilen. Mulla oli suoraan sanoen aikas omituinen olo, kun oli tottunut muutaman viikon ajan, että hän herää siitä viereltä ja tänä aamuna paikka olikin tyhjä. Nyt piti taas itse hoidella kaikki aamuhommelit, aamupalat, petaus ja marsujen siivoominen. Paitsi onhan tyttö tietysti auttamassa marsujen kanssa, vielä vähän aikaa. 
Mun kuntoutustuki päättyy elokuun loppuun. En ole vielä läheskään työkuntoinen, en pystyisi joka aamu lähtemään töihin, kun välillä on niitä huonojakin päiviä, silloin ei jaksa tehdä mitään muuta kuin levätä. Lisää on haettu vuodeksi, katoin netistä että lääkäriltä uusi B-lausunto oli mennyt kelaan ja vak.yhtiöön jo 12.6., mutta mitään uutta päätöstä ei ollut vielä tehty. Toivottavasti tulis nyt pian, ensimmäistä päätöstä odottelin 4kk. Ei oo kivaa olla rahattomana, silloin olin kuukauden. Tulihan se maksu tosiaan takautuvasti, mutta kela nappasi siitä 50% veron, eikä sitä saanut korjattua. Olisi pitänyt tajuta lähettää sinne toinen verokirja takautuvia maksuja varten, sitä vaan ei lue missään ohjeissa, eikä kukaan kertonut. Eikä sitäkään tiedä onko päätös myönteinen, ellei, niin joutuu hakemaan taas uudelleen. On niillä niin iso valta ihmisen elämään, ettei vois uskoo, ellei itse ole joutunut hakemaan kelasta jotain. Toimeentulo on niistä kiinni. Tuntuu sekin hullulta että kun sairastaa masennusta, niin pitäisi jaksaa koko ajan tota kauheeta paperisotaa hoitaa, jos joku lappu puuttuu, päätösaika tuplaantuu. Onneksi mulla on ollut terapeutti auttamassa. En ois kyllä ite jaksanut niitä kaikkia asioita hoidella. 
Sen verran on jo hämärää, että voi jo sytyttää kynttilät sisälle ja ulos lyhtyihin. Ne näyttää aikas kivalta vihreällä nurmikolla tai terassin pöydällä. Ostin jokin aika sitten neljä matalaa aurinkokenno lamppua, maksoivat yhteensä kympin. Laitoin ne takapihan maaterassin ympärille. Olin hiukan epäileväinen että mahtaakohan ne toimia, ja sitten kun ne ei palaneet pariin päivään, olin ihan varma että ovat ihan humpuukia. Mutta sitten puolisko sanoi että onkohan siellä lampussa vielä joku nappi tms. joka pitäis avata. Katoin, ei ollut nappia, mutta oli patterin päällä pieni lappu joka piti nyppästä pois, että se alkaa toimia. Jihuu..minä tekniikan ihmelapsi olisin jo heittänyt lamput roskikseen. Nyt ne palaa iltaöisin aina kauniisti. Tosin täytyy olla aikas pimeä että ne syttyy.
Mä taidan mennä saunaan lämmittelemään. Miehet siellä jo käväsivät ja nyt on naisten vuoro! Kiitos kun taas kävit raapustuksiani lukemassa. Huomiseen!

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi :)