lauantai 31. elokuuta 2013

Nainen

Aaahh..ihanaa lauantai..saa nukkua pitkään, tai nousta aikaisin, mutta parasta se että itse saa päättää. Tänään herättiin puoliskon kanssa aikaisin, hän oli lähdössä rallicrossia katsomaan kavereidensa kanssa. Lapset nukkui ja me hereillä..no tietäähän sen mitä siitä harvinaisesta kahden olosta seuraa..aamurakastelu. Se oli aivan upeaa, hiukan raukeina ja unisina. Sairauden alkupuolella en sietänyt mieheni kosketusta saati rakastelua, mutta pikkuhiljaa me on päästy siihen takaisin. Mielestäni mulla oli maailman rumin, lihavin ja inhottavin vartalo, enkä halunnut sitä kenenkään näkevän. Se luulo oli mun omassa päässä, kukaan ei ollut koskaan niin sanonut. Vaikka näänhän mä peilistä että viisi lasta on jättänyt jälkensä, mutta olen vihdoin oppinut ajattelemaan että se on vain elämää ja hyväksymään itseni. 

Terapeuttini antoi hyvän neuvon, jolla läheisyyttä voi uudestaan herätellä ; hellittelyä, suukottelua, halailua, joka ei johda yhdyntään. Toinen asia on että piti puhua miehen kanssa ongelmistani, en ollut siihen aiemmin kyennyt, keksinyt mitä verukkeita milloinkin. Siten me taas löydettiin toisemme. Ja voi että, kyllä sitä läheisyyttä on sitten ollutkin, varsinkin viikonloppu aamuisin. Iltaisin teinipoika valvoo niin myöhään, ettei itse jaksa valvoa ja odotella hänen nukkumaan menemistään. Tai vaikka jos jaksaisikin, niin kumpikin meistä on niin väsyneitä, että siitä tulee ns. "pikasellainen", eikä se ole kivaa. Nyt ollaan suunniteltu että lähdettäis kahdestaan viikonlopuksi johonkin toiseen kaupunkiin, hotelliin pariksi päiväksi. Muutama vuosi sitten me oltiin Raumalla viikonloppu ja silloin oli todella ihanaa, käveltiin vanhan Rauman katuja, käytiin hyvin syömässä viinin kera ja sitten hotelliin muihin puuhiin. Sen jälkeen sairastuin, enkä ole jaksanut lähteä, mutta nyt jo voisikin. Sellaisia viikonloppuja pitäisi olla useimminkin. Ihan kaikilla pariskunnilla joilla on vielä lapsia kotona ja ihan kaikilla muillakin, erilaista kuin kotona. 

                                                  Varhaisen aamun 
                                                  raukeus
                                                  lämmin vuode
                                                  rakas vierelläni
                                                  Heräät 
                                                  katsot hellästi
                                                  tulet ihan lähelle
                                                  Kätesi liikkuu
                                                  vartalollani
                                                  kosketat rintaani
                                                  suutelet kaulaani
                                                  Tunnen lämpösi
                                                  sykkivän himosi
                                                  Antaudun sinulle
                                                  olemme yhtä
                                                  nousemme yhdessä
                                                  rakkauden huipulle
                                                  Vartalomme vapautuvat
                                                  Hymyilet ja kuiskaat hiljaa
                                                  "Huomenta rakas"
                                                  Minäkin hymyilen ja nukahdan
                                                  onnellisena syliisi
                                                  -Elina-

Tämä seuraava sanailu koskee sitä peittelyä, jota aikuiset naiset joskus haluavat tehdä vartalolleen. Verhota sen yöpaitaan, salatakseen myhkyt ja vatsamakkarat. Ei tietenkään kaikki, en yleistä tätäkään ja jotkut voivat vaan ihan tykätäkin pitää yöpaitoja. Itse nukun topilla ja pikkareilla, jotenkin en tykkää nukkua ihan alasti, tottumiskysymys sekin. 
Fb-kaveri Arja on tämän allaolevan runon kirjoittanut. Vahva ja itsevarma aikuinen sinkkunainen. Sellaisen varmuuden kun itselleenkin vielä joskus löytäisi kuin hänellä on. Arja tuossa sanoikin, kun tätä yöpaita-asiaa päiviteltiin, että onhan miehilläkin makkaroita, eiväthän hekään sitä vartaloaan peittele yöpaidalla. Niin totta, suoraan sanoen en kyllä tykkäisi nukkua miehen vieressä joka käyttää pitkää yöpaitaa, olisi mun mielestä hiukan liian outoa..

                                                    Kypsän naisen
                                                    kosketusta kaipasit
                                                    Mitälie mielikuvissas
                                                    kuvittelit

                                                    Kypsällä naisella
                                                    ryppyinen pinta
                                                    jokaisella kaipuulla
                                                    on jokin Hinta

                                                    Rypyistä parhain
                                                    on Naurun ja Ilon
                                                    kypsä Nainen myös
                                                    ylpeenä kantaa 
                                                    jokaisen kilon

                                                    sinä Kypsän Naisen halusit -
                                                    Todellako halusit?
                                                    vai hänetkö vain 
                                                    runoihisi kirjoitit?
                                                    - Arja Cavander -

Onkos sulla tänään siivouspäivä. Tiedän, tylsäää !! Tässä fb-kuvassa on hyvä neuvo miten iisisti selviää siitäkin päivästä. Sitten vaan viini ostoksille jos sitä ei löydy kotoa, jotain Cillittiä varmaan löytyy. Viinillä on terveysvaikutuksiakin..muistathan juttua aiemmasta blogistani..;) 
Huomiseen ihanaiset :) 


perjantai 30. elokuuta 2013

Viileää

Kävin eilen viimeisen kerran - nyyh - mun ihanalla terapeutilla. Naurettiin, itkettiin ja halattiin, paljon tunteita pienessä ajassa. Vein hänelle ruusukynttilän joka oli pienellä, jalallisella lasilautasella. Sidoin sen kauniisti paperiruusulla sellofaaniin. Hän kiitteli siitä kovasti. Lupasi laittaa uudelle työpöydällensä muistoksi. Sain kuitenkin hänen sp-osoitteensa jotta voin kirjoitella kun siltä tuntuu, siis ihana ihminen, vai mitä? Uusi terapeutti on naapuri paikkakunnalla, sinne on aika parin viikon kuluttua. Mietin jo nyt että minkähänlainen ihminen on kyseessä..itselle vaan todella kurjaa kun joutuu taas aloittamaan kaikki asiat alusta..kun nyt jo päästiin niin hyvään vaiheeseen, luomaan uuden suhteen, uuteen ihmiseen. Jos hän onkin sellainen jonka kanssa kemiat ei pelaa, sitten ei taas tiedä mitä tehdään, kun täällä näitä terapeutteja on niin vähän ja osa on niin tuttuja ettei heille voi mennä, esim. ihan meidän lähellä asuu kaksi. Pienen paikan "etuja". Jännittää ja mietityttää asia kovasti. Mutta, mutta, asioilla on kyllä tapana selvitä, toivottavasti tässä asiassa parhain päin.

Pitihän sitä lohdukkeeksi paistaa illalla plättyjä tai lettuja tai räiskäleitä, millä nimellä nyt ikinä niitä sitten kutsutkaan. Mansikkahilloa ja kermavaahtoa, sitten telkkarin ääreen ja CSI, mikäs sen parempaa..
Hrrrr..tänä aamuna tuntui kyllä todella syksyisen viileältä, kun tuossa aamutuimiin kävin leikkaamassa marsuille heiniä. Kylmän kosteaa, sisälläkin. Pitää varmaan vähän polttaa paperiroskia takassa, niin tulee lämpimämpi. Puolisko ei kyllä tykkää kun polttelen välillä isotkin kasat kaikenlaista pahviroskaa, siitä tulee niin paljon tuhkaa. Mutta en vie niitä sitten roskiin. Meillä on vanhanaikainen iso puulaatikko johon niitä kerätään ja sit yleensä poltellaan puiden ohella, sytykkeenä, mutta näin kesän jälkeen kun ei ole viitsinyt takkaa laittaa lämpöiseksi, niitä on kerääntynyt, pizzalaatikkoa, jätskilaatikkoa, murolaatikkoa yms. kaikenlaista, laatikko niin täynnä, ettei kiinni meinaa saada. 
Nyt näyttäytyi aurinko, joten kuivattaa varmaan kivasti tota ilmaakin, siispä lähdenkin kohta pienelle kävelylenkille. Pitäisi tytölle löytää pieni ja kaunis maitohorsma, tarvitsevat kouluun. Jos tuossa jossain satun näkemään, lenkin varrella. Eilen jo etittiin mutta ei löytynyt kuin valtavan pitkiä rohjakkeita joissa ei ollut enää kukkia. Sillä ei tosin ole vielä kiire, koko syyskuu on aikaa se viedä, kuivattuna. Lapsena keräsin kesäkukkia ja kuivatin niitä kirjojen välissä, liimasin sitten paperille ja laitoin seinälle. Nykyään ei lapset enää tee sellaisia taideteoksia.

Vaikka tiedän että maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, silti mua joskus ihmetyttää se ettei lapset enää lue niin paljon kirjoja. Varmasti tietokone vaikuttaa siihenkin. Mä ite luin tosi paljon, aina nenä kiinni kirjassa. Tiina sarjaa ja kaikenlaisia nuorten kirjoja, varsinkin seikkailu- ja salapoliisikirjat olivat suosiossa, Viisikot yms. Kävin kirjastossa ahkerasti, montakin kertaa viikossa. Muutaman Tiina kirjan sain itellekkin, mummu ostanut. Ne on vieläkin jäljellä ja joskus Ronja yhden luki niistä, mutta tietysti ovat niin vanhanaikaisia tapahtumia, ettei ehkä enää kiinnosta niin paljon. Vanhin tyttäreni oli kova lukemaan, mutta sitten nuo nuoremmat eivät enää niinkään. Nuorin poika varsinkin, ei kiinnosta yhtään. Ronja onneksi jonkin verran jaksaa kirjoja avata, mutta kauan menee yhden lukemiseen. Miten sinun lapsesi, lukevatko paljon? Kuka muistaa tätä kirjaa?
Hei, mut nyt ylös, ulos ja lenkille kaikki jotka pystyvät. 
Oikein ihanaa ja toivottavasti aurinkoista, elokuun viimeistä perjantaita kaikille. 

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Vuoristorataa

Tänään piti olla viimeinen käynti terapeuttini luona, mutta ihanaa-ihanaa, nähdään huomenna, se vähän piristi mieltä. Hän antoi mulle ylimääräisen ajan, kun tulee huomenna vielä käymään täällä työpaikallaan, sitten siirtyy Tampereelle. Voi että, mä meinasin koko ajan pillahtaa itkuun, mut yritin pidätellä sitä, katotaan mikä tunnevyöry huomenna on. Mut ajatelkaa miten ihana ihminen hän on. Antoi mulle sp-osoitteensa että voin siihen kirjoitella tuntemuksistani ja oloistani, silloin kun siltä tuntuu, hän sitten vastaa, aivan upeeta. Eli ei tarvitse kokonaan erota, jatketaan hoitoa, mutta eritavalla. Hän ehdotti sitä senkin takia kun mä kirjoittamalla puran omaa mieltäni, eli on helppo sähköpostillakin lähettää niitä, eikä tarvii kaikkia selittää juurtajaksain kun ollaan tultu jo tutuiksi. Saan kyllä jossain vaiheessa uuden terapeutinkin, mutta en tiedä koska ja millasen. Voihan olla että onkin sellainen jonka kanssa kemiat pelaa, enkä tarvii enää tämän vanhan apuja, mutta voi olla toisinkin. Silloinhan se yhteistyö ei onnistu.
Viime yöt on menneet aikas harakoille. Olen ollut niin ahdistunut ja oikeastaan peloissanikin tämän vaihdon takia. Nukun pieniä toveja ja näen kamalia painajaisia joita en muista enää aamulla. Joku kyllä sanoi että painajaiset voivat johtua siitäkin, kun lääkitystäni vahvennettiin kesän alussa. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta kurjaa se on kuitenkin. En ota siitä nukkumattomuudesta enää kuitenkaan stressiä. Olen opetellut miettimään asian niin, että saan olla kotona juuri sen takia kun olen masennus-toipilas. Siksi ei väliä vaikka yöllä valvoskelisi, päivällä voi nukkua univelkaa pois. Jos alkaisin stressaamaan sen takia, ei nukkumaan menosta tulisi mitään. 
Silloin kun vielä oli oma liike ja mulla oli unettomuutta, ahdistusta ja pahaa stressiä jo ollut pidempään, olin todella stressaantunut siitäkin kun en nukkunut ja joka ilta kun menin sänkyyn, tuli pelko että en saakaan taas nukuttua, vaikka aamulla pitää aikaisin nousta ja mennä töihin. Yritin valvoa mahdollisimman pitkään jotta olisin muka todella väsynyt, ei auttanut. Siitä tuli paha kierre ja vaan pahensi sairautta. Sitten alkoi se joka iltainen siiderin juonti jne..niinkuin olen jo aiemmin kertonut teille. En vaan uskonut, että minä, työmuurahainen, sairastuisin. Aina vaan ajattelin että kaikki menee ohi, kunhan saan raha-asiat järjestykseen. No, milläs minä ne järjestin, en millään ja pakko oli sitten uskoa sairastuneensa kun ei enää jaksanut nousta ylös sängystä. Tämän kokeneena, kehotan teitä tutkailemaan itseänne. Jos tulee oireita uupumuksesta tai masennuksesta, kannattaa mennä ajoissa lääkäriin. 

Nyt meen hetkeks pitkälleni, ennenkuin lapset tulevat koulusta. Pyykkiä pyörii koneessa, mut laittelen ne sit myöhemmin kuivamaan, kun jaksan. Yritän saada ulos, ainakin meilläpäin tänään vielä paistelee kauniisti.

       "Ei muistella eilistä eikä kurkotella huomiseen, eletään tätä päivää, tässä ja nyt"

tiistai 27. elokuuta 2013

Oikeasti on

Taas aivan ihanan lämmin päivä, saa jatkua mun puolesta vaikka miten pitkään, rakastan lämpöä..tykkään kyllä syksystäkin, pimenevistä illoista, kynttilän valosta, sateen ropinasta, takkatulesta. Oi, nyt kun kirjoitin ne tuohon, tuli oikein odotus et saadaan kuulaita syyspäiviä ja sateisia öitä. Talvi onkin toinen juttu. Lumi ei oo ihan mun favorit, ensilumi aina kiva, kun tulee valoisampaa, mut sit kun sitä alkaa sataa jatkuvasti ja se lumen luonti pihasta..huhhei.. Sitten vielä ne kovat pakkaset. Kun oliskin sellasta kymmenen asteen pintaan ja lunta vain viisi-kymmenen senttiä, se ois mun mieleinen talvi. Sitten kun se lumi tulisi siinä ennen joulua, silloin sitä odottaa, mutta nyt on usein käynyt niin, että joulu on musta ja tammikuussa alkaa satamaan ja sitä sitten tulee, niin kauan ja paljon että kaikki kyllästyy.
Mä äsken justiinsa tossa manailin face päivityksessä sitä iänikuista ruoanlaittoa. Voi että kun joku muu joskus sitä laittaisi. Miettisi valmiiksi mitä laittaa, kävisi kaupassa ja laittaisi ruoan, mä vaan menisin valmiiseen pöytään. Oispa luksusta! 
Ja sitten kun sitä ruokaa laittaa, oli mitä tahansa, tulee valitusta et taas tätä, en tykkää tms. Nykyään en enää mieti mistä kukaki tykkää, vaan teen sitä mikä itestä hyvältä tuntuu ja mikä on helppoa tehdä. En ala mitään kurmee aterioita vääntämään kotona. Enkä kyllä osaiskaan. Niinkuin olen kertonut, lapset saa perjantaisin päättää mitä syödään ja joka kerta se on ollut noutoruokaa, hyvä mulle!
Silloin kun sairastuin ja päivän voimainkoitos oli se, että nousen sängystä ylös, silloin oli pakko miehen ottaa hoitoon kaupassa käynti ja ruoan laitto (tai yhdessä laitettiin), kyllä hän osaa kun on pakko, mutta se onkin siitä viitsimisestä kiinni. Lisäksi tietty kun mä oon kotona päivät, hän odottaa että mä laitan ruoan. Kyllähän mä teen paljon puolivalmistakin, ranskiksia, pizzaa jne. Ei aina tarvii kaikkee laittaa alusta asti. Jotkut kaverit sanoi et ne laittaa isoja määriä kerralla ja sitä syödään sitten niin kauan kuin kyllästyminen tulee, ei ainakaan tarvii joka päivä hellan vieressä hikoilla. Mä en ole mikään keittiöihme, en ole koskaan edes ollut. Vaikka joskus nuorempana yritin olla täydellinen perheenäiti ja leipoa pullaakin, pakolla, kun ajattelin että niin pitää tehdä. Mutta ei se ole mun juttu lainkaan. 
Nuorena äitinä sitä jotenkin vaan yritti ylittää itsensä, vaikka hammasta purren. Niinkuin kotona oli opetettu, ulospäin kaikki piti näyttää hyvältä. Yök! Nyt ihan inhottaa se kaikki, mihin muottiin sitä on itsensä yrittäny ahtaa, on ikäänkuin katsellut itseänsä ulkopuolelta ja ollut toinen ihminen kuin mitä oikeasti on. 
Onneksi on vielä elämää jäljellä, että ehtii edes hetken nauttimaan siitä, juuri sellaisena kuin on, eikä esittää mitään täydellistä vaimoa, äitiä, naista. Oon juuri sellainen kuin haluan, hiukan hullu runojen rustailija ja epätäydelllinen äiti ja mummi, jolle lapset ja lastenlapset on aina ykkösiä, mut ihan ok nainen, varsinkin kun lääkitys on kohdallaan ;)

Voisin lopetella tänään Maaria Leinosen kirjan nimeen: "Päivä kaunistuu illan runoksi"
Kiitos ja kauniita unia. Huomiseen!


maanantai 26. elokuuta 2013

Tuumailuja

Mä liityin taas uuteen FB ryhmään, FB runoilijat. Nyt vasta löysin sen ja vitsi miten kiva on lukea kaikkien runoja, niin erilaisia ja eri suuntaisia. Eri ikäisten naisten ja miesten kirjoittamia. Huomaa myös eri sukupolvien erilaisen sanankäytön. Mä tykkään ite herkistä ja kauniista runoista, en niinkään kovista ja rumilla sanoilla täytetyistä. Ja ehkä osa nuorison sanoista menee "yli hilseen", mut aivan mahtavia juttuja, jokainen omalla sarallaan upeita teoksia.

Mulla on ollut se ikuinen haave, josta teillekkin moooonta kertaa kertonut, oma runokirja. Materiaalia yhteen kirjaan jo olisi valmiina ja vähän kyselin hintojakin mitä maksais julkaisu..onhan se kallista..noin kympin kirjalta. Mutta kyllä mä sen päätin jotenkin toteuttaa. Odottelen nyt ensin sen kilpailun tuloksia, vaiks en ookkaan koskaan mitään voittanut ja varmaan on monta, monta parempaa kirjoittajaa kuin minä. Riippuu tietysti myös siitä ketä istuu raadissa joka päättää, heidän mielirunoistaan. Se on hyvin epävarmaa, mut odotan nyt kuitenkin. Laitoin sinne vaan yhden runon. En tiedä olisiko saanut laittaa monta. Julkaisin siellä sivustolla mun pari muuta runoa ja siitä mun enkelirunonsta sain jo palautetta joltain lukijalta, et on kaunis mutta hyvin tavanomainen. Voi olla et mun runot onkin liian tavanomaisia, kun tykkään itse sellaisista, en osaa enkä edes haluakaan kirjoitella joitain hyvin erikoisia, erikoisilla sanoilla. Niissä on myös aina tunnetta mukana, se vaan on mun tyyli.
Ronja jäi tänään kotiin. Soittelin aamulla hammaslääkärille aikaa ja saatiin se vasta klo 11 joten ilmoittelin opelle, ettei tule tänään kouluun lainkaan. Maitohampaassa reikä ja lääkäri sanoi että helpoin on ottaa se pois, koska toinen jo tulossa. Mutta ei se ollutkaan niin helposti tehty. Laitettiin kaksi puudutuspiikkiä ja hiukan vielä kolmattakin, mutta ei vaan kipu lähtenyt. Lääkäri yritti vääntää hammasta, mutta tyttö itki ihan hillittömästi ja sanoi että sattuu, niin se lopetettiin siihen. Sitten yritettiin paikata, mutta kohta oli jo niin kipeä ettei kestänyt poraamista. Ei tehty sitten mitään. Antoi penisilliini reseptin, kestää viikon ja sitten katsotaan tilanne uudelleen. Oli eka kerta kun Ronjan hampaille jotain pitää tehdä, joten toivon ettei tästä jäänyt mitään kammoa hammaslääkäriä kohtaan. Joillakin ihmisillä se on syvässä jos joskus lapsena sellainen tullut. Mulla itellä ei ole mitään sinne menoa vastaan, vaikka kun ekoja kertoja lapsena kävin, oli vielä poljettava porakin hoitolassa. Ja paljon jouduttiin paikkaan, edelleen niitä amalgaamipaikkoja on takahampaissa. Siks käyn nytkin säännöllisesti jotta saadaan heti lohkeamat paikattua.
Meillä on tänään saunapäivä, kiva mennä kun illat on jo niin pimeitä ja viileitä. Ihana ois sellanen pihasauna jossa vois käydä talvellakin, pieni vaan, vaiks kynttilän valossa saunoa tai jatkojohdolla valoa vetää. Lumihangessa uintia..voi vitsi, ihan tulee taas mummulan lapsuusajat mieleen. Siellä käytiin mummun kans lumihangessa, ja oli kivaa. Sitten vielä lämmittelemään löylyyn ja sisälle syömään kiukaalla lämmitettyä makkaraa ja mummun ite tekemää sinappia. Onko sulla tällasia muistoja lapsuudesta?

Nyt mennään tytyn kans saunaan. Huomenna uudet jutut.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Lekottelua

Kesäinen aurinko ja niin lämmin! Harmi vaan et unohdin takapihan lyhtyihin ihkut vihreät pöytäkynttilät, paloivat siellä koko päivä, ihan loppuun asti. Aurinko varmasti auttoi palamista, kun niihin paistelee lämpimästi koko päivän. Mutta ei se mitään, laitetaan uudet tilalle, pitää vaan muistaa sammuttaa aamusella. 

Lämmintä saa riittää päivällä ihan niin kauan kuin vaan aurinko jaksaa paistaa. Yöt on kumminkin jo aikas kylmiä ja aamut sekä illat kostean viileitä. 

Nyt tuo puolisko tuolla huutelee, että lähdetäänkö sunnuntai ajelulle jonnekkin päin. Ehkä mä sit lähden. Kirjoittelen lisää kun tullaan..(nyt klo 16.20)
Laitan tähän teille yhden ihanan Hanna Ekolan runon:
No niin nyt on käyty ajelemassa, Kankaanpäässä asti. Lapset ei halunneet lähteä mukaan, joten mentiin kahdestaan. Ihan kivakin välillä olla ihan kaksin, saa jutella asioista ihan rauhassa, ettei aina ole ylimääräisiä korvia kuuntelemassa. Kierreltiin pikkuteitä ja kateltiin mistä löytyis puolukoita, olihan niitä vaikka missä, puolisko lupasi käydä pojan kanssa niitä hiukan poimimassa. Haettiin tullessa pojan huoneeseen musta lasivitriini. Yläosassa lasiovet ja alhaalla puiset. Oli todella hyvässä kunnossa, mutta saatiin ilmaiseksi, kun itse haettiin. Huomasin ilmoituksen fb-kirpparilla ja heti ilmoitin että meille tämä. Oli just sopiva sinne ja poikakin tykkäs kovasti, kun oli musta. Joskus käy tuuri ja ehtii ekana pongata "annetaan" ilmoituksen. 

Tässä mun uusimpia raapustuksiani:
Sunnuntait on siitä kivoja päiviä ettei ole kiire minnekkään. Mä sit tykkään sellasesta. Ei tarvii herätä kellon pirinään. Aamulla saa nukkua tai vaan oleskella sängyssä pidempään kuin arkena. Se on luksusta! Tänä aamuna meillä oli lapsenlapsetkin jotka illalla tulivat yökylään. Tytöt menivät eilen jo ajoissa nukkumaan, kun Ronja oli aikas väsynyt hammassäryn takia. Aamulla seitsemän jälkeen kuului sitten ensimmäisiä naurun pyrskäyksiä. Kävin hiukan hillitsemässä energiaa koska pojat valvoivat ties miten myöhään ja nukkuvat viereisessä huoneessa. Hyssyttelin olemaan hiukan hiljempaa vielä hetken. Kyllä huoneessa sitten hiukan hiljeni, mutta heillä oli niin hauskaa että välillä aina naurua kuului. Menin ite vielä myös sänkyyn lepäileen, kun ei ollut pakko nousta. Nukahdin varmaan hetkeksi ja heräsin  kahdeksan jälkeen. Nousin ylös ja pyysin tytötkin alakertaan aamupalalle. Miehenpuolikkaat jäivät nukkumaan, sitä unta kesti vielä pari tuntia. 

Ai niin, piti kertoa, tänään saatiin meidän piha-altaan kuoppa täytettyä, hiukan sitä vielä pitää haravoida ja istutan siihen muutamat kukat väliaikaisesti talven ajaksi. Olivat altaan reunalla kasvamassa, katon sitten keväällä niille kunnon paikan, pitää talven aikana miettiä mitä siihen tilalle laittaisi. Nyt ei ole energiaa siihen.

Eipä näin sunnuntai-iltana sitten muuta kuin hyviä unia ja mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

lauantai 24. elokuuta 2013

Pihatöitä

Eilen illalla tai oikeastaan jo yötähän klo 23 on, huomasin että taivaanranta kajastaa aivan punaisena. Aurinko vaan oli jo laskenut niin alas, että enää pikkuisen punasuutta näkyi, otin silti kuvan siitä. 
Tänään on ollut aivan upea ilma, aurinkoa ja kesäisen lämmin. Joskus "puutarhapostauksessa" mä kuvailin teille meidän isoa pihalampea. Kaivettiin se puoliskon kanssa melkein kymmenen vuotta sitten, kaksin, pari metriä syvä ja 2.5 pitkä. Laitettiin sinne muovit ensin ja sit vettä täyteen. Se oli aluks ihan kiva, mut mä yritin siihen vuosien aikana vaikka millaisia reunakasveja tms. mut en saanut mitään kasvamaan kunnolla. Tänään me sit päätettiin et poistetaan se kokonaan, kun en jaksanut sitä enää hoitaa niinkuin olis ollut tarve. Poistettiin ensin vesi ja pari heinäkasvia jotka siellä oli, sitten osa muoveista, ihan pikkuisen jäi muovia pohjalle, oli mennyt niin huonoon kuntoon, että repeili kun sitä veti pois. Koko perheen voimin sitä työstettiin. Sitten vaan laitetaan maata päälle. On sen verran iso homma, et ajateltiin hetki levätä ja sit jatkaa kun aurinko ei enää kuumota. Katon sitten keväällä mitä siihen tilalle laitan, nurtsia nyt ainakin kylvetään. Varmaan painuukin jonkin verran talven aikana, et saa uutta multaa vielä lisätä. Hiukan harmitti toisaalta, tehtiin iso työ kun se kaivettiin, mut toisaalta hyvä näin. Se vaan rehotti tuossa etupihalla, hoitamattomana.
Vanhimman tyttären lapset tuli yöhoitoon, tai ei ne nyt oikeastaan enää mitään hoitoa tarvitse, mutta vähän peräänkatsomista. Vanhemmat menivät kaverin nelikymppisille.
Ronjalla vaan alkoi hammasta särkeä, en tiedä mikä siinä on, annoin särkylääkettä, täällä kun ei ole mitään päivystystä viikonloppuisin. Lähin on Tampereella, mutta ei sinne viitsisi lähteä jonottamaan jos ei ole ihan pakko. Katotaan mihin suuntaan särky menee..nyt ainakin on ihan väsynyt eikä jaksa oikein mitään tehdä. 

Taidetaan mennä puoliskon kanssa vielä hetkeksi kuoppaa täyttelemään, kun ilmakin suosii.
Huomennahan aina voi jatkaa, mutta aina sitä yrittää saada sen työn pois heti. 

Aurinkoista lauantaita kaikille! Huomiseen!

perjantai 23. elokuuta 2013

Kirjoitan mieleni tyhjäksi

Viime yö tuli ainakin nukuttua, tosin Imovanen voimalla. Mä olen niin kova murehtija että en pääse nyt tästä asiasta yli ennenkuin kuulen kohtaloni ensi viikon torstaina. En tiedä ymmärrätkö miten terapeutti voi tulla noin tärkeäksi. Mulle hän tuli, oli ensimmäinen ihminen maailmassa jolle olen kertonut kaiken mun elämästä, siis ihan kaiken, mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Ollaan käsitelty näitä asioitani nyt tosiaan sen puoltoistavuotta, joka viikko ja nyt se loppuu. Joku sanoi että pitää antaa itselle aikaa parantua. Sitä tässä juuri yritän ja siksi tiedän että tarvitsen vielä terapiaa, en ole terve, hoito ihan kesken ja nyt pitäisi kaikki aloittaa alusta jonkun toisen kanssa. Huomaa siitäkin, kun mulle tuli tällainen olo, ihan maassa, paniikki ja suru. On pitkä aika kun viimeksi näin tunsin. Kun on ollut paha olla, on voinut aina ajatella että puhun tästä sitten seuraavalla kerralla terapeutille ja se on auttanut, ainakin mä koen niin. Mutta entäs nyt, en voi puhua kelleen. Ystäville tietty, mut se ei oo ihan sama asia, vaikka auttaakin jollain lailla, he ovat liian tuttuja. Terapeutti on vieras henkilö, jolla ei ole mitään ennakkokäsityksiä kenestäkään ja ammattilainen osaa aina neuvoa ja opastaa. Voi, nyt mä toistan itseäni, mut mun on PAHA OLLA! Tekisi mieli mennä huutamaan sille päällikölle et etkö sä nyt tajua, tässä on ihmisistä kyse, mä en oo vaan joku numero tai paperi jonka voi siirtää paikasta toiseen.
Tänään näin kaupassa yhden sukulaisnaisen, aivan ihana, valoisa ihminen. Tai olihan hänellä mieskin mukana, todella kiva hänkin. Juteltiin varmaan 45minuuttia siinä tien tukkona. Hän on sairastanut hiljattain rintasyövän, on nyt reilu nelikymppinen. Emme ole nähneet pitkään aikaan, joten kerrottavaa oli kummallakin paljon. Voi niitä kaikkia raskaita hoitoja joita hän on joutunut läpi käymään, mutta hän on niin positiivinen ja kova puhumaan että ei kertomus tuntunut yhtään säälittävältä kuitenkaan. Kertoi sen niin vapaasti. Hän puhuu paljon asioistaan kaikille ja kertoi myös että syövästäkin tiesi kaikki lähikaupan kassatkin. Se helpottaa kun pystyy puhumaan. 

Siksi minäkin kirjoittelen tätä blogia ja runoja ja olen kertonut kaikille tutuille omasta sairaudestani ja tän blogin myötä sen tietää jo vähän useampikin. Joskus eräs henkilö sanoi ettei kannattaisi näin julkisesti ihan kaikkea kertoa, voi kuulemma jossain vaiheessa vaikeuttaa asioita. En usko että mun kohdalla vaikeuttaa, ajattelin että jos/kun joskus menen vielä töihin, kerron työnantajalle rohkeasti menneisyydestä, en halua lähteä enää mihinkään valheelliselta pohjalta, sitä on ihan tarpeeksi kauan eletty. Jos se ei sitten hänelle käy, niin työ ei ollut mulle tarkoitettu. 
Niin, kävin siis kaupassa, vaikka voimia sekin vaati. Ostin Lidlistä ihania paksuja hampurilaispihvejä ja -sämpylöitä. Mutta ei sitten tarvinnut väsätä kuin mulle ja tytölle. Puolisko olikin käynyt syömässä päivällä ja poika lähti kavereiden kanssa mopoileen, sanoi että käyvät syömässä jossain. No, onneksi en varannut jotain lihakastiketta tms., noi voi laittaa huomennakin. 

Huomenna tulee ilta-/yö hoitoon vanhimman tyttären lapset, Leevi 11 ja Enna 7. Vanhemmat menevät kaverin nelikymppisille. Katotaan miten taas kaikki menee, kun en itse ole ihan kunnossa, mutta onneksi ovat jo niin isoja. Pojat pelailevat keskenään ja tytöt keksivät kyllä tekemistä, ovat niin samanikäisiä.

Laitan tähän loppuun pari runoa jotka hiljattain kirjoittelin, jälkimmäisen eilen. Hiukan nyt synkkiä, mutta niin on ollut mun mielialakin lähipäivät. Saa kommentoida! Huomiseen!

                                           Voisinpa tallettaa
                                           mielen sopukoihin
                                           valoa
                                           tästä aurinkoisesta
                                           päivästä
                                           pahan päivän
                                           varalle
                                           pimeille päiville
                                           Kun mieli on musta
                                           kuin myrskyävä meri
                                           Kun kyyneleet valuvat
                                           kuin sade ikkunalla
                                           Silloin voisin ottaa esiin
                                           kätketyn valon
                                           Muistella sitä ihanaa
                                           aurinkoista päivää
                                           Tuntea toivoa
                                           tuntea iloa
                                           Olla onnellinen
                                           Voisinpa valon tallettaa!
                                           - Elina -

                                          *********************************
                                            On yö
                                            muut nukkuvat
                                            Mieleni levoton
                                            ei suostu rauhoittumaan
                                            Yksin huudan hiljaa
                                            miksi aina näin
                                            Elämä lyö lyötyä
                                            Kirjoitan mieleni tyhjäksi
                                            laitan paperille pahan olon
                                            ahdistuksen
                                            ne kaikki sanat
                                            jotka haluan sanoa
                                            Sinulle
                                            joka olit läheinen
                                            parhain kuuntelija
                                            lohduttaja
                                            Olet poissa
                                            Kyyneleet
                                            On yö ja 
                                            linnutkin vaienneet
                                            - Elina -

torstai 22. elokuuta 2013

Ei valoa

Mielen on vallannut masennus. Itkeskelen...kävin aamulla terapiassa ja kuulin että mun terapeutti ei saa enää jatkaa täällä mielenterv.toimistossa.  Hänellä on vakkarityö Tampereella ja oli täällä väliaikaisesti, haki lisää aikaa mutta ei onnistunut. Tiesin että työ on katkolla, mutta en tiennyt, että näin nopeasti. Tänään kertoi että ensi viikolla on viimeinen kerta hänen kanssaan, sitten ei tiedä koska ja kuka tulee tilalle, oli itsekin saanut kuulla siitä justiinsa. Apua! Nyt tuntuu taas että matto vedettiin jalkojen alta. Olen käynyt hänen luonaan 1½ vuotta, kerran viikossa, hän tietää tunteeni ja tuntee minut paremmin kuin kukaan muu. Hän lupasi kysyä päälliköltä vielä et jos saisin maksusitoumuksen kaupunkiin, mutta on kuulemma todella epävarmaa..miten mä nyt jaksan eteenpäin..mun ihana tsemppari lähtee..jolle oon voinut puhua kaikki surut ja murheet ja avata sydämeni syvyyksistä asti !! Joka viikko kun olen käynyt hänen luonaan, olen saanut uutta energiaa, tänään en, koska en voi muuta ajatella kuin hänen lähtöään. Ihan kamala ajatus. 

Hän on ikäiseni nainen, siksikin keskustelu on helppoa ja kun kemiat pelaa. Tietää aikuisen naisen murheet kun on itsekin jo elämää nähnyt.

Väsyttää..en jaksa nyt tehdä mitään..istun vaan ja mietin et miks aina käy näin..vähän alkoi mennä jo paremmin, taas kaikki sortuu. Raha ratkaisee tässäkin. Joku jossain päättää mun jatkosta, elämästä. Jospa mulla oiskin varaa mennä itse sinne missä hän on töissä, mutta kun ei ole. 

En jaksa enempää nyt kirjoitellakaan..pyydän enkeleiltä voimaa..toivon todella että kaikki järjestyisi..

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Hoitoa

Jippii..pääsin tänään hammaslääkäriin. Siis ihanaa sen takia että mun hammasta särki nyt kolmatta päivää, muuten en varmaan onnesta hyppisi. Halusin vaan särystä eroon. Soittelin heti aamulla kaheksalta kun toimisto aukeaa, mutta jouduin silti jonoon hetkeksi. Tänään piti olla mun omalla hammaslääkärillä akuutti vastaanotto, mutta olikin lomalla ja hyvä niin. Pääsin toiselle, joka vastaanottaa terveyskeskuksen hammaslääkärissä, nimeltään Natalia (joku??). Siis niin hyvä lääkäri. Mä oon aina luullut ettei kunnallisessa hamm.lääkärissä kuvailla hampaita kun mun oma lääkäri ei oo koskaan niin tehnyt. Tämä kuvasi ja katsoi mikä hammas siellä kipuilee. Olin siis ihan väärässä, se ei ollutkaan paikattu hammas, vaan sen viereinen. Siihen aloitettiin juurihoito, laitettiin sisään särkylääkettä ja päälle väliaikainen paikka. Jotka maistuu edelleen ihan kamalalle suussa. 

Olen kyllä kuullutkin että lääkäri jolla yleensä käyn ei ole se paras mahdollinen, mutta en olisi uskonut että mulla on vielä kolme pientä lohkeamaa, eri hampaissa. Oma lääkärini sanoi ettei ole enää mitään paikattavaa. Kysyin sitten toimistosta että joskos voisin vaihtaa tälle Natalialle. Hän lupasi kysyä asiaa alkuviikosta johtavalta lääkäriltä, tulee silloin töihin. Toivottavasti nyt antaisivat jatkaa Natalialla, teki niin hyvää työtä ja kun hampaan juurihoito jatkuu vielä. Mutta särky hellitti, ihan vähän vielä juhmi kun puudutus poistui, mutta otin yhden Panacodin, meni sillä ohi. Varmaan voit aavistaa, miten nyt on hyvä olotila, kun ei ole särkyä..huhhei! Oiskohan se mun oma lääkäri alkanut avaan sitä paikkaamaansa, kun luulin että särkevä oli se, ei varmaan olisi kuvannut, olisi vaan hoitanut väärän hampaan. Hmmmm....
Menin sen jälkeen ruokakauppaan ja hiukan oli vaikea puhua kassalla, kun toinen puoli ihan puuduksissa ja suupieli roikkui. No, roikkuuhan ne kyllä muutenkin, maan vetovoima näet vaikuttaa jo tässä iässä. Muuten, roikkumisesta puhuen. Miten ootte laihtuessanne saaneet ne venyneet vatsanahat kiinteiksi? Mä oon ajatellut - huom. ajatellut jo - laihduttamista, mutta mietin että miten käypi noiden vatsanahkojen, jää vaan roikkumaan vai? Just sen takia - huom.vain siis sen takiahan tietty :) - en ole ihan tosissani koskaan aloittanut kuuria. Pitäis ehkä 10-15 kiloa saada pois, että olisi normaalipainossa. 

Mulla tulee jotenkin tässä syksyllä aina tällasia inspiksiä, ei niinkään keväällä. Mikään liikkujahan mä en ole, joten kaikki kuntosalit ja muut semmoset voi unohtaa, enkä mä sellasiin voi mennäkkään, kun en joinakin päivinä pysty astumaan kodinovesta ulos. Mulla on kotona kuntopyörä, jumppakeppi, steppilauta ja käsipainoja parit. Et voishan sitä niilläkin jotain tehdä, kun viitsisi ja jaksaisi. Sitten se syöminen. Ei niinkään varmaan ne ruoat, pystyn niissä vähentämään, mutta ne makeat ja jälkiruoat, ne on mun pahe. Ilman suklaata tai kermamunkkeja en voi elää! Eli laihdutus jää taas varmaan vain inspis asteelle, pitäisi olla itsehillintää ja sisua, sitä ei multa vielä löydy tarpeeksi. Kun on oikein huono päivä ja kaikki v.....aa, niin silloin lohtuna on fazerin sininen levy. Ehkä mä jätän tän asian hautumaan vielä. 
Hei kohta alkaa taas CSI, uusintoja, mutta en ole ihan kaikkia silloin aiemmin katsonut, kun kävin töissä. Nyt ehtii kun harvemmin on iltaisin menoja, paitsi lasten harrastukset.
Hyviä unia sinulle, sitten kun niiden aika on! Huomiseen!

P.S Jätskin kanssa tätä...namskis !!

tiistai 20. elokuuta 2013

Kipuilua

Anteeksi kovasti, eilen jäi postaus väliin, kun viimeistelin kilpailu runoani. Harmaat aivosolut vaan höyrys, kun sitä kasailin. Oli vähän vaikeita ne aiheet, mut kait siitä jonkinlainen tuli. Kokosin sen parista vanhasta raapustelusta, ajattelin että laitan heti eteenpäin, muuten voisin tulla toisiin ajatuksiin. Facebook kaverinani on Hanna Ekola, joka on paitsi laulaja myös runoilija ja annoin hänelle teokseni luettavaksi. Pyysin että sanoisi ihan rehellisesti mitä mieltä siitä on. Sain kauniin palautteen, joka nosti itsetuntoani sen verran että uskalsin sen lähettää. Mulla on niin paljon vielä tekemistä tuon itsetunnon kanssa. Olen välillä todella epävarma itsestäni ja tarvitsen aina vahvistusta jostakin. Joskus pyydän sitä voimaa enkeleiltä. Moneen asiaan, itselleni tuskaiseen tai ahdistavaan olooni tai tyttärelleni jotta hän pääsisi aineista eroon ja kaikille lapsille suojelusta elämään. Sitä pyydän usein. 
Nyt on hiukan kurja olo, kun hammasta vihloo. Se paikattiin kesäkuussa ja eilen alkoi vihloa ikävästi. Olen ottanut kipuun panacodia, mutta tuntuu että sekin auttaa enää vain hetken. Huomenna on hammaslääkärissä akuutti vastaanotto, pitää heti aamusta soittaa jotta saisi ajan. Mulla on kyllä aikakin olemassa, mutta se on vasta 2.9, en viitsi odottaa niin kauan, voi mennä vaan pahemmaksi. Kerran aikaisemmin oli samanlailla että paikattu hammas alkoi kipuilla. Otin siihen vaan särkylääkettä ensin pari päivää, sitten kipu yltyi ja menin akuutille. Hammas avattiin ja laitettiin lääkepaikka, ei auttanut yhtään, kipu jatkui. Soitin uudestaan seuraavana aamuna ja taas hammasta ronkittiin, ei apua. Kolmannella kerralla kun menin, poski oli jo ihan turvonnut ja hammaslääkäri sanoi ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhkaista ikenen mätäpaise, ilman puudutusta. Sanoin ettei ole väliä mitä teette, kunhan kipu vaan hellittää. Niin se hellitti, melkein heti kun patti oli puhkaistu. Otin silti vielä särkylääkettä, kun pääsin kotiin ja menin suoraan nukkumaan, nukuin monta tuntia. Olin valvonut useita öitä putkeen sen takia ja nyt nukuin rästejä pois. Kun heräsin, kipu oli kokonaan lakannut. Sen jälkeen hammas hoidettiin uudestaan. Eli tiedän kyllä mitä kamala hammassärky on!

Pikku hetki, käyn ottamassa uuden pillerin tässä välillä, tuntuu vaikutus lakkaavan...
En olisi keväällä uskonut, mutta meidän kituomenapuuhun on tullut muutama omena, pitihän se heti kuvata, kun olen puutarhassa saanut jotain kasvatettua. Aikas kirpeitä ne on, mutta ison kokoisia. Saatiin tuttavilta kyllä pussillinen punaisiakin, ne olivat vähän paremman makuisia. Toinen omppupuu näytti ihan kuolleelta, mutta senkin juurelta on kasvanut uusia alkuja. Anoppi neuvoi että kuolleen karahkan voi leikata pois. Puput vähän talvella käyneet aterioimassa puiden varsia.
Ohhoh, alkoi Panacod vaikuttaa..tulee niinkuin vähän juopunut olotila..mutta kipu ainakin lievenee..

Nyt alkaa tulla koululaisia kotiin, poika jo saapui mopolla ja kohta tyttökin pääsee, on tänään pyörällä liikenteessä. Oli niin kaunis ilma jo aamusta, eikä tälle päivälle ennustettu sadetta niin kumpikin lähti omilla ajoneuvoilla. Millainen sää teilläpäin on ollut? Hämeenkyrössä on paistanut aurinko ja ihanan kesäisen lämmintä.

Ehkä mun pitää jotain välipalaa väsätä niille. Kuullaan huomenna taas! Mukavaa tiistai päivän jatkoa sinulle :) 

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Onnea Leeville

Tänään on vanhimman lapsenlapseni nimpparit. Onnittelin jo, mutta onnittelut vielä tässäkin mummilta!

Kiitos Jennalle eilisen postauksen kommentista. En ollut tietoinen tuollaisesta runokilpailusta. Kävin siellä heti rekisteröitymässä ja lukaisin läpi ohjeet kilpailuun. Nyt ei kun harmaat aivosolut toimimaan ja miettimään annetuista aiheista runoja. Pitää katsoa omakin runokokoelma läpi, jospa sieltä löytyisi yhtään sopivaa. Pakko on nyt uskaltaa siihen osallistua, jospa välillä aurinko paistais risukasaankin. Olisi kyllä upeaa jos voittaisi oman kirjan kustannuksen. Kun se on ollut 30 vuotta haaveenani. Ei muuta kuin
sormet ja varpaat pystyyn sille, että raati tykkäisi raapustuksestani. En ole kyllä koskaan voittanut yhtään mitään, mulla kun on "Aku Ankan onni", mutta toivossa on silti hyvä elää.
Tässä yksi enkelirunoni kuvineen.

                                            Tunnen
                                            joka hetki
                                            läsnäolosi
                                            Olet kirkas valo
                                            tuulen henkäys
                                            auringon lämmin säde
                                            Kaukana
                                            mutta kuitenkin
                                            hyvin lähellä
                                            Saan sinulta voimaa 
                                            saan sinulta uskoa
                                            saan sinulta
                                            apua tuskassani
                                            Katoamaton 
                                            ystäväni
                                            Suojelusenkelini
                                            - Elina -
Laittelin eilen illalla ne ostamani kanttarellit pakkaseen. Sain Annelta hyvät ohjeet siihen, sekä myös soosiin. Komeita sieniä olivat ja valmiiksi putsattujakin. Neljä litraa, eihän siitä isoja pusseja tullut, mutta ihan tarpeeksi mulle. Sellasta luksus-syötävää talvella, hyvää sipulin kanssa paistettuna, vaikkapa ruoan lisäkkeenä. Jos sulla on jotain hyviä sieniruoka vinkkejä, niin eikun kirjoittamaan tonne kommenttiosioon!!
Tänään onkin ollut todella leppoisa päivä, en ole tehnyt kuin sen pakollisen ruoan. Mä rakastan tällaisia päiviä, oon sellanen kotikissa. Kävin ystävältä ostamassa pari kirjaa, nyt ei runokirjoja, vaan dekkareita tai rikosromaaneja, miksi niitä nyt sanoisin. Maksoin neljä euroa yhteensä. Siis melkein ilmaiseksi! On kuitenkin aikas pientä tekstiä ja vaatii keskittymistä joten katotaan pystynkö niitä vielä lukemaan. Yritän ainakin. Onkos joku teistä lukenut näistä jomman kumman tai kummatkin? Mitä mieltä?
Sienisoosia en sitten tehnyt kun tuli niin kova vastustus, mutta paistelin kanafileitä ja keitin riisiä, tein vähän bearnaise kastiketta, siitä lapsetkin tykkää. Ronjan kaverikin oli meillä syömässä. Ei olisi millään halunnut lähteä äidin kanssa sienimetsälle, kun oli leikit kesken, mutta vanhempihan se on sitten joka sen viimeisen sanan sanoo ja tytön oli luovutettava. Tulee uudestaan huomenna koulun jälkeen jatkamaan leikkimistä. Pukeutuivat naamiaisasuihin, Ronja oli inkkari ja kaveri keijukainen. Meikkasivat kasvotkin. Tekivät myös jonkin videofilmin kameralla. Lyhykäisyydessään kertoi tytöstä joka lähti aamulla metsään leikkimään, vaikka ei olisi halunnut ensin. Pelästyi siellä ulvovaa sutta ja ryntäsi kotiin. Ronja näytti sen mulle ja puoliskolle, oli kyllä ihan hyvä. Miten ne kaikkee keksiikin. Mielikuvitus lentää.

Poika oli eilen koko päivän kuumeessa, tänään ei enää ollut kuin 37, joten heti oli päästävä mopoileen. Kaveritkin tuossa jo kävivät pelailemassa, mutta sitten kehotin tekemään läksyt. Pikkasen tuli kyllä neuvottelua kun olisi ensin mennyt vielä mopolla, mutta päästiin lopulta yhteisymmärrykseen, että läksyt ensin, sitten ei ole niin kiire takaisin kotiin. Saa olla kymmeneen asti ulkona näin kun on seuraavana päivänä koulua. Onkos teillä lapsilla millaiset kotiintuloajat?

Sunnuntai ilta jatkuu vielä, ainakin meillä päin on kaunista, aurinkoista ja lämmintä. Ollut koko päivän ja pyykitkin sain vielä ulkona kuivaksi. Pitää hakea nyt pois ennenkuin kosteus alkaa nousta. Huomenna alkaa taas uusi viikko ja uudet tapahtumat. Huomiseen!

lauantai 17. elokuuta 2013

Onnellinen vaikka väsynyt

Tänään on ollut aikas mukava päivä! Vaikka onkin ollut harmaata ja sateista.

Mun ystävällä on pieni naistenvaateputiikki. Joskus on ollut puhetta et kun hän lähtee messuille voisin mennä häntä auttelemaan, ettei tarvitse laittaa putiikkia kiinni siksi aikaa. Vaikka la onkin todella lyhyt päivä, vain kolme tuntia. Mutta sehän sopi mulle mainiosti, en jaksaiskaan mitään kahdeksan tunnin päivää olla, pitää saada välillä päivisin levätäkin. Kolme tuntia oli ihan tarpeeksi, olin aikas väsynyt jo siitäkin ja piti huilata heti hetki kun tulin kotiin. Voimat menee keskusteluihin ihmisten kanssa ja tietty skarppina ja makutuomarina pitää olla koko ajan. Mutta onnellinen vaikka väsynyt! Kyllä naisten vaatteiden myynti on sellanen työ mistä tykkään oikeesti. Omaa liikettä en enää koskaan laittais, enkä tiedä koska jaksaisin mennä töihinkään, ihan vakkaristi, mut oli mukava välillä olla taas vaatteiden ja asiakkaiden kanssa tekemisissä. 
Hartain haaveeni olisi kirjoitella oma runokirja, mulla on nyt aikas monta sivullista valmiita runoja koneella, mut en tiedä miten sen saisi julkaistua, kun ei mikään julkkis, pitäs aina olla nimeä ensin. Nyt ei ole varaa kustantaa itekään mitään, tuosta pienestä osa-aika eläkkeestä se ei onnistu joten pitää vielä miettiä asiaa. Hieno juttu se kyllä olisi! 
Hetken kun mennään ajassa taaksepäin, en edes uskaltanut näyttää kenellekkään niitä, saati julkaista missään. Mut kerran rohkaisin mielen ja laitoin yhden Elämän kiehtova taika sivustolle ja siitä se lähti, kun sain siitä ekasta positiivista palautetta. Sekin oli kyllä tärkeää, jos siitä olisi tullut enemmä negatiivista niin en varmaan olisi enempää halunnut niitä esitellä kenellekkään. On niin pienestä asioista kiinni. Varsinkin kun itsetunto on ollut ihan nollissa, ei se nytkään vielä paras mahdollinen ole, mutta vähän jo kestän negatiivisiakin kommentteja. Kyllähän se aina koskee, mutta joka kerta ajattelen, että en voi kaikkia miellyttää, eikä tarvitsekaan. Ne lukee jotka tykkää, jos ei tykkää, niin kyllähän sitä voi olla lukematta. Joskus tuntuu, että joku kiusallaankin tekee sellaista, haukkuu kaikkien kirjoittamia tai tekemiä juttuja. Sellaiselle henkilölle voisi sanoa että hanki elämä! 
Olen tässä ollut jonkin aikaa melkein yksin. Poika on kuumeessa ja nukkuu, tyttö lähti jonkun kaverin kanssa tekemään videota (en tiedä mitä??) ja puolisko on veljensä kanssa nostamassa arkkupakastinta anopin kellarista ylös. Hänen piti hakea samalla mun kanttarellit joita tilasin yhdeltä naiselta joka kerää ja myy. Kuusi euroa litra, mä ostin neljä litraa. Mä kun olen tällainen "peukalokeskelläkämmentäkeittiössä" ihminen niin en kyllä yhtään tiedä mitä niille pitäis tehdä kun laitan pakkaseen. Kyselin facessa yheltä kaverilta ja hän vastasikin heti, joten onneksi ei tarvitse etsiä netistä mitään ohjeita. Mä oon ostanut niitä valmiiksi suolattuja tai tuoreita torilta ja vaan paistanut sipulin kanssa, mut en ole muuta tehnyt, kun ei meillä niitä muut syö kuin minä.

No niin, nyt justiinsa kun tässä postailen, alkaa väki valua kotiin. Tyttö tuli ensin ja puolisko saapui ihan äsken, toi mun komeet kanttarellit. Nyt vaan sit ohjeen mukaan paistelemaan ja pakkaseen. Namskis..ehkä teen huomenna soosia..ja pakotan muutkin syömään..hmmm..

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja nuku hyvin! Mä painun kanssa heti pehkuihin kun saan noi sienet laitettua..väsyttää..



perjantai 16. elokuuta 2013

NoName

Nyt ne sitten alkoi, discoilut. Ronja meni tietty heti kun sellaset järkättiin, 3-6 luokkalaisille yläkoululla. Olikohan 9.E joka ne järjesti. Viime vuonna ei sinne vielä päässyt ja siitä tuli suru puseroon, nyt tuntee ittensä jo isommaksi kun pääsi mukaan. Kuulemma melkein kaikki luokan tytöt olivat tulossa, parikohan sieltä nyt jäi pois. Vaatteita sitten sovitettiin ja vaihdettiin. Käytiin tänään shoppailemassakin Elossa, ihan kaksin ja uudet farkut ja kengät piti tietty saada heti jalkaan. Hiukan blingblingiä mukaan..lupasin et sai laittaa hiukan ripsaria, haalean vaaleaa luomiväriä ja huulikiiltoa. Ja voi kun oli tyytyväinen siitä. Uusi amerikkalippu-kuvioitu kassi olalle ja eikun bileisiin. Ne kestää vain 18-21, kaverin äiti kuljettaa tytöt siellä. Voi kun on jännää, mummillekkin! 

Mun oma eka disco kokemus taisi olla Tesoman koulussa Tampereella, olinkohan vitosella tai kutosella..en ihan muista, mut siellä oli oikeen esiintyjäkin..silloin ei ollut vielä niin iso stara ja kävivät kouluillakin..Juice Leskinen ja Mikko Alatalo sekä muu porukka. Juicen tyttöystäväkin oli mukana ja kaikkiahan se otti päähän. Juice oli laiha poika vielä silloin, ja aivan mahtava sanoittaja ja esiintyjä jo heti uransa alussakin.
Juu, me tosiaan ajeltiin tänään tytön kanssa Elossa. Oikeastaan sen takia lähdettiin kun Intersportissa oli kaikkiin tuotteisiin -20%, jo alennettuihinkin. Löysin pojalle sieltä kengät, enpä sitten muuta, oli niin kesäisiä tuotteita, tai ihan sikahintaisia. Mut käytiin sitten muuallakin ja tytölle löytyi kivat farkut Kappahlista sekä kengät Koo-kengästä. Sinne avattiin tänään uusi liikekin, joku Erätukku tms., en muista nimeä, mut sieltä löysin pojalle takin mopoiluun. Pitää kosteutta ja tuulta, musta niinkuin toivoikin ja tykkäsi siitä, hienoa, olisi ollut kyllä vaihto-oikeuskin, mut onneks oli pojan mieleinen. Aika semmonen perusjuttu, niin melkein olin varmakin et se käy hänelle. Ei tykkää mistään kruusailuista tai erikoisuuksista, perusjuttuja, ne on parhaita.
Itellekkin tarvitsisin takin, mut pitää odottaa seuraavaan rahapäivään sen ostamista kun on taas vino pino laskujakin. Lapsille oli nyt tärkeämpää saada uutta. Niin se aina menee.
Saunapäivä joten taidanpa hipsiä sinne. Päästäänkin nyt puoliskon kanssa kahden käymään, kun tyty on discossa ja poika lähti taas kavereiden kanssa ajelemaan mopoilla. Yritin häneltä kysyä että mikähän olisi suunta, et vähän tiedettäis, mutta sellanen ympäripyöreä vastaus, kylille! Tätä se on, teinien kanssa..aikansa kutakin..

Mut hei, oikein ihanaa viikonloppua sinulle ja läheisillesi!