maanantai 5. elokuuta 2013

Syksyn tuoksua

Helteinen päivä oli meilläpäin. Aamulla kun heräsin oli kyllä ihan syksyn tuoksua ilmassa ja maassa aikas paljon kastetta. Naakkoja oli taas piha mustanaan, siis oikeasti ihan mustana, kaksi isoa parvea. Ne parveilee aina aamuisin, iltaisin niitä ei enää ole. Hyppivät katolla ja ränneissä, usein herään siihen. 

Kynttilät palaa lyhdyissä ulkona ja sisällä, tähän aikaan jo ihanan hämärää. Meidän pihassa juoksentelee näin iltaisin pieni rusakko, on varmaan tämän vuoden poikasia. Rohkeasti se hyppelee ihan ikkunoiden lähistöllä. Hain äsken kamerankin, mutta ehti jo häippästä ennenkuin ehdin sen kanssa takaisin. Ehkäpä saan kuvia siitä huomenna.
Terapeutti palas tällä viikolla lomalta. Ihanaa, mulla on keskiviikkona hänelle aika. Odotan sitä! On paljon puhuttavaa, hienoa kun saa taas purkaa mieltään. Siitä on yli kuukausi kun viimeksi häntä olen nähnyt. Viikonloppu oli aikas hyvä kun puolisko oli kotona ja tänäänkin ollut parempi päivä, sain levätä kun Ronja oli melkein koko päivän kavereilla ja uimarannassa. Syömässä välillä kävi. Kyllä se lepääminen vaan on niin tärkeätä tässä vaiheessa. Heti jos on kiirettä ja stressiä, pakollisia kuvioita, ei jaksa mitään, tekis vaan mieli nukkua koko ajan. Tulee se sama tunne kuin silloin muutama vuosi sitten oli, kun olin ihan robotti. Mut näin kun saa olla vapaasti, eikä ole mitään velvoitteita, päivät on paljon parempia. Lepää rauhassa ja tekee silloin kun jaksaa, tai ei tee mitään. 

Mitään vastausta en ole vieläkään kuntoutustuesta saanut, joten pikkasen alkaa kyllä hermostuttamaan, mutta onneksi voin pyytää terapeutilta apua. Hän viimeksikin soitteli moneen kertaan mun asioita Kelaan ja Varmaan, kun päätös kesti niin kauan. En kyllä itse jaksaisi enkä ymmärrä niiden kapulakieltä. Aina se on kaikkien virastojen kanssa niin. Verovirasto on ihan kamala paikka, siellä tuntuu ettei puhuta edes samasta asiasta.
Nyt taas kun koulujen alku on lähellä, mietin sitä mitenkähän itse aloitin koulun, en muista siitä mitään, niinkuin en muutenkaan sieltä varhaislapsuudesta. Ei mitään muistikuvia, eikä niistä nyt ole kukaan enää kertomassakaan, vaan eipä kukaan silloinkaan kertonut kun vielä isä eli, ei niistä saanut kysellä. Siitä tulee mieleen äitini, joka sairastaa alzheimeria. En ole jaksanut käydä häntä katsomassa hoitolaitoksessa, liika raskasta, tulee heti kaikki vanhat jutut mieleen. Siihen en nyt vielä pysty, vaikka siitä jotkut mulle joskus muistutteleekin, et pitäis ja pitäis. Hän ei siitä mitään ymmärrä, käykö kukaan vaiko ei. Vaikka voisinkin antaa anteeksi, en silti voi unohtaa kaikkea ja siitä tulee taas se ahdistus..nyt on parempi lopettaa tästä aiheesta..en pysty taas nukkumaan jos liikaa mietin.
Jep, taidanpa nyt lopetella kun tyttö tuossa vieressä alkaa olemaan aikas väsynyt, käytiin saunassa ja on muutenkin mennyt koko päivän kovasti. Lähden viemään häntä nukkumaan.
Öitä kaikille. Huomiseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)