keskiviikko 28. elokuuta 2013

Vuoristorataa

Tänään piti olla viimeinen käynti terapeuttini luona, mutta ihanaa-ihanaa, nähdään huomenna, se vähän piristi mieltä. Hän antoi mulle ylimääräisen ajan, kun tulee huomenna vielä käymään täällä työpaikallaan, sitten siirtyy Tampereelle. Voi että, mä meinasin koko ajan pillahtaa itkuun, mut yritin pidätellä sitä, katotaan mikä tunnevyöry huomenna on. Mut ajatelkaa miten ihana ihminen hän on. Antoi mulle sp-osoitteensa että voin siihen kirjoitella tuntemuksistani ja oloistani, silloin kun siltä tuntuu, hän sitten vastaa, aivan upeeta. Eli ei tarvitse kokonaan erota, jatketaan hoitoa, mutta eritavalla. Hän ehdotti sitä senkin takia kun mä kirjoittamalla puran omaa mieltäni, eli on helppo sähköpostillakin lähettää niitä, eikä tarvii kaikkia selittää juurtajaksain kun ollaan tultu jo tutuiksi. Saan kyllä jossain vaiheessa uuden terapeutinkin, mutta en tiedä koska ja millasen. Voihan olla että onkin sellainen jonka kanssa kemiat pelaa, enkä tarvii enää tämän vanhan apuja, mutta voi olla toisinkin. Silloinhan se yhteistyö ei onnistu.
Viime yöt on menneet aikas harakoille. Olen ollut niin ahdistunut ja oikeastaan peloissanikin tämän vaihdon takia. Nukun pieniä toveja ja näen kamalia painajaisia joita en muista enää aamulla. Joku kyllä sanoi että painajaiset voivat johtua siitäkin, kun lääkitystäni vahvennettiin kesän alussa. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta kurjaa se on kuitenkin. En ota siitä nukkumattomuudesta enää kuitenkaan stressiä. Olen opetellut miettimään asian niin, että saan olla kotona juuri sen takia kun olen masennus-toipilas. Siksi ei väliä vaikka yöllä valvoskelisi, päivällä voi nukkua univelkaa pois. Jos alkaisin stressaamaan sen takia, ei nukkumaan menosta tulisi mitään. 
Silloin kun vielä oli oma liike ja mulla oli unettomuutta, ahdistusta ja pahaa stressiä jo ollut pidempään, olin todella stressaantunut siitäkin kun en nukkunut ja joka ilta kun menin sänkyyn, tuli pelko että en saakaan taas nukuttua, vaikka aamulla pitää aikaisin nousta ja mennä töihin. Yritin valvoa mahdollisimman pitkään jotta olisin muka todella väsynyt, ei auttanut. Siitä tuli paha kierre ja vaan pahensi sairautta. Sitten alkoi se joka iltainen siiderin juonti jne..niinkuin olen jo aiemmin kertonut teille. En vaan uskonut, että minä, työmuurahainen, sairastuisin. Aina vaan ajattelin että kaikki menee ohi, kunhan saan raha-asiat järjestykseen. No, milläs minä ne järjestin, en millään ja pakko oli sitten uskoa sairastuneensa kun ei enää jaksanut nousta ylös sängystä. Tämän kokeneena, kehotan teitä tutkailemaan itseänne. Jos tulee oireita uupumuksesta tai masennuksesta, kannattaa mennä ajoissa lääkäriin. 

Nyt meen hetkeks pitkälleni, ennenkuin lapset tulevat koulusta. Pyykkiä pyörii koneessa, mut laittelen ne sit myöhemmin kuivamaan, kun jaksan. Yritän saada ulos, ainakin meilläpäin tänään vielä paistelee kauniisti.

       "Ei muistella eilistä eikä kurkotella huomiseen, eletään tätä päivää, tässä ja nyt"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)