torstai 26. syyskuuta 2013

Hrrrr..kylmää

Tänä aamuna oli todella kylmä ja kostea ilma.. +1 klo 7.00.. auton lasit, trampoliini ja nurmikko oli huurassa. Poika ei lähtenyt mopolla kouluun joten vein hänet autolla. Ronja olikin kotosalla, nilkka rasittui taas eilen koulussa ja turposi yön aikana. Oli aamulla aikas kipeä. Sanoin sitten että parempi olla pois koulusta. On vielä huomisenkin kun koululla on liikuntapäivä, saa jalka levätä kunnolla. Maanantainhan hän oli jo pois saman asian takia, mutta tiistaina jalka taas oli parempi ja meni kouluun. Kirjoittelin opelle et jos tyttö saisi olla välitunnit sisällä, annettiin lupa, mutta kun ei itse malttanut olla koska jalka oli tuntunut jo paremmalta ja sitten se taas rasittui. Pysyy paremmin kotona paikallaan sen kanssa, kun voi katella telkkua tai pelailla läppärillä. Nyt ei laiteta aikarajoja, jotta pysyy sängyllä tai soffalla :)
Mulla oli eilen toinen kerta uuden terapeutin kanssa. Oikein vieläkään ei päästy jutun alkuun, minä kyllä puhuin, mutta hän ei oikein vielä, vastaili vaan "kyllä", "niinhän se on", "on ollut vaikeaa" tms. Hmmm..jotain konkreettisia neuvoja ja opastusta kyllä häneltä odottelen. Ensimmäinen terapeuttini kun oli niin ihana ja hyvä ammatissaan, etten nyt osaa mieltää tätä terapiaksi. Ajattelin että jos seuraava kerta on vielä samanlaista, kerron hänelle mitä terapialta odotan itselleni. Kyllähän ystäviltäkin saa tuollaisia kommentteja ja ehkä vielä parempiakin, ammattilaiselta odotan enemmän ja siksihän siellä käynkin. Vai mitä olet mieltä?
Mitäs laitoit tänään ruoaksi? Meillä oli muussia, teen sen aina kunnon voilla ja kaalikääryleitä sekä lapsille kanapaloja, he kun eivät syö kaalia. Sekä tietysti puolukkasurvosta. Tuo yhdistelmä olisi ollut mulle "kovan kiputilan tahallista hakemista" vielä vuosi sitten, mutta nyt sappirakon poistamisen jälkeen olen voinut syödä kaalia. Tein pienen kokeen ensin puolikkaalla kääryleellä ja kun siitä ei yöllä mitään kipua tullut, uskalsin tänään jo syödä kokonaisen ja puolukan kanssa..niin herkkua..namskis.. Tykkäätkös sinä?

Pitäähän vielä laittaa kuvia meidän miehestä, Helmistä. Tänään oli innoissaan mukana ruoan laitossa, tosin en anna hyppiä pöydille, mutta seisoi hellaa vasten ja miukui. Nälkä ei ollut kun oli juuri syönyt kipollisen kissanruokaa. Tykkää vaan kovasti olla mukana kaikessa puuhastelussa. Ajateltiin viikonloppuna viedä hiukan ulkoilemaan, yhdessä. Helmi kun kulkee koko ajan vierellä, niin en jaksa uskoa että lähtisi heti karkuun. Jostain se on aloitettava!
                                           Mau=huomenta, saiskos ruokaa?
                                  Tassulla ruokapala lattialle ja siitä suuhun..
                                      Saakos soffalla lekotella..ai saa vai..
                                                Ompas lämmin..ZZZZZ
                     Illalla kun kaikki ovat kotona, portailla on hyvä seurailla tilannetta..
                                 Avaskos joku kylmiön oven vai mikä rapsahti?
                                            Kurnauskis...huomiseen :)

1 kommentti:

  1. Heippa, kyllä kai terapeutilta on oikeus odottaa jotain kommentteja. Kuka nyt yksin puhelemisesta maksaa ja se tuntuukin varmaan vähän hassulta yksin puhua, jos ei saa juuri mitään vastauksia.
    Terveiset Helmille!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)