sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Ihana syyskuu

Syyskuu, mä niin tykkään, oon kyllä ihan syysihminen. Varsinkin kun on tällaista kuulasta ja lämmintä. Tämä on ollut aikas leppoisa päivä ja helpolla olen päässyt. Vanhempi poikakin käväisi kotona ja vanhin tytär poikkesi lasten kanssa. Menivät sirkukseen, Ronja pääsi mukana, ihan mahtavaa kun meni siinä samalla, kun mulle ei oikein sovi noi isot väkijoukot. Tulee paniikinomainen tunne. Tässä olen miettinyt jo torstai-iltaa, silloin on Ronjan vanhempainilta. Sanoin jo etukäteen miehelle, että mennään vaan siihen osuuteen jossa on kaikki kolmasluokkalaisten vanhemmat mukana, ei sitten enää luokkaan. Enkä koe sitä muutenkaan tarpeelliseksi. Jos olisi jotain ihmeellistä niin ainahan sitä on opettajaan yhteydessä ja sitten on ne vartit joihin voi mennä juttelemaan. Eikä Ronjalla mitään ihmeellistä ole ollut, ihan hyvin on koulu mennyt. 

Siellä puhutaan myös aina näin isäinpäivä myyjäisistä, joka luokka järjestää milloin mitäkin ja sinne pitää taas jotain leipoa tms., jokainen luokka sitten myy niitä siellä. Pitäisi myös olla sinne työntekijöitä. Mä oon ajatellut asian niin, että olen jo ottanut osaa tällaisiin omien vanhempien lasten kohdalla, tehkööt nyt nuoremmat, innokkaat vanhemmat, joilla useimmilla on esikoinen joka tällä luokalla on, mä en enää jaksa. En edes osaa leipoa, mutta onneksi on ihana anoppi joka on leiponut aina pari kuivakakkua sinne ja aina ne on menneet. 
Nyt on jo ilta ja lapset tekevät vasta läksyjään. Tää on aina tätä, ei millään malteta aiemmin alkaa tekemään näin sunnuntaisin. Varsinkin tytön kohdalla on aikas taistelua taas, kun alkaa olla väsynyt. Hänet kyllä yleensä laitan tekemäänkin jo aiemmin, mutta tänään oli sirkus joka sekoitti aikataulua. Poika huolehtii kyllä hienosti itsekin omat läksynsä, ei ole montaa kertaa tarvinnut kehottaa niitä tekemään. Upeaa kun on alkanut aikuistumaan ja osaa itsekin pitää asioistaan huolta.
Mä nyt odottelen jännittyneenä sitä runokilpailun tulosta. Tässä kuun alussa ne päättävät ketkä 10 pääsee jatkoon. En kovasti usko mun mahdollisuuksiin, mutta toivossa on hyvä elää. Olen runojani laitellut sinne fb-runoilijat sivustolle ja osa on otettu kivasti vastaan. Yksi runo joka kertoi uskottomuudesta sai paljon keskustelua aikaan, joillekkin herätti oikein vihantunteita, mutta sehän on vaan sanailu, keksitty juttu. Onhan siitä nyt paljon puhuttu ja tykkään Erinin biisistä "Vanha nainen hunningolla", vaikka en itse hyväksykään pettämistä, se vaan on niin hyvä!

Laitan tähän teillekkin sen "kohurunoni" !!

                                                   Salainen
                                                   ihana intohimo
                                                   Tapasimme
                                                   tulit luokseni
                                                   Ei kukaan tiedä
                                                   Vain meidän kahden
                                                   on tämä yö
                                                   Haluan sinua
                                                   sinä haluat minua

                                                   Otat syliisi
                                                   kosketat huulillasi
                                                   vartaloni joka sopukkaa
                                                   Värähdän himosta
                                                   Tulet minuun
                                                   Minä tulen sinuun
                                                   rajusti ratsastaen
                                                   Kanssasi tunnen 
                                                   taas sen kiihkeän nautinnon
                                                   joka liitostani poissa on

                                                   Olemme yhtä
                                                   aamuun asti
                                                   Lähdet 
                                                   en pyydä palaamaan
                                                   vain tämä yö
                                                   Nousen
                                                   pukeudun
                                                   kuulen mieheni
                                                   askeleitten saapuvan
                                                   -Elina-

No niin, nyt oon kyllä niiiiin väsynyt että pitää varmaan mennä painamaan pää tyynyyn
ja peitto korviin..nukahtamislääke nassuun ja unille..

2 kommenttia:

  1. Oih, niin kaunis runo <3
    Pidän kovasti peukkuja, että pääset runokilpailun jatkoon..ja pääsetkin! :)

    VastaaPoista
  2. Hei,
    olisiko mitenkään mahdollista kirjoittaa jatkossa mustilla kirjaimilla vaalealle pohjalle? Olisi helpompi lukea kun ei käy silmiin.
    Tämä kysymys ihan kaikella ystävyydellä. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)