sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Puuhailua

Ostin kaksi vanhaa lasitettua ikkunanpokaa tänään, teen niistä runotauluja yläkerran aulan seinälle. Siellä on nyt "ankka-tauluja", mut oon kyllästynyt niihin ja haluan joitain uutta. Noi oli todella halpoja, vain viisi euroa kappale. Aattelin et jotenkin laittasin niihin mun runoja, eri värisille ja materiaalisille papereille tulostaen..katotaan mitä saan aikaiseksi niistä..otin kuvan nyt kun on tuotu ja otan kuvan sitten kun saan ne joskus valmiiksi. Jos sulla on hyviä ideoita mitä noista kannattais tehdä seinälle, niin kirjoittele niistä, kiitos!
Jokin aika sitten hankin myös valkoiseksi maalattuja heinäseipäitä, osasta tehdään ainakin etupihalle lyhty-, amppelitelineitä, siihen kohtaan josta piha-allas poistettiin. Istutan niiden juurelle/vierelle, jotain viherjuttuja. Katotaan mitä saadaan aikaiseksi. Näistäkin saa lähettää hyviä niksejä, mitä niistä vois tehdä!
Huhhei..tytön pitää kerätä joitain kasveja kouluun kansioon. Nyt oli vuorossa maitohorsma ja nokkonen. Eihän nyt enää ole horsmassa kukkia, joten kun oltiin se kuivattu ja otettiin lehden välistä pois, siitä pöllähti valtavat pilvet pölytystä, eli niitä ihania valkoisia, höyhenenkeveitä pölyjä. Sitten kun se piti vielä liimata teipillä kansiolehdelle, niin keittiö oli kuin höyhensateessa. Apuva, miten ne saa imettyä imurilla? Niitä lentää joka paikassa, onneks makuuhuoneet on yläkerrassa. PTHYI..niitä on jo suussakin..ja nenässä..

Meneeks tää nyt ihan puutarha- ja kasvijutteluks..mut kerron tän silti.
Puolisko ja lapset kävivät tänään puolukka mettällä. Mua ei sinne saa, hirvikärpäset ja minä ei sovita samaan metsään. No, ei niitä enää siellä ihan mustanaan kuulemma ollut, mutta muutama kuitenkin...hrrrr..mä en voi sietää niitä

Muutenkin mulla on kammo marjastusta kohtaan, kun aina lapsuudessa sinne metsään pakotettiin lähtemään mukaan, vaikka ei yhtään olisi huvittanut. Silloin jo päätin etten koskaan aikuisena marjasta, ja päätöksessäni olen pysynyt. Istuskelin jossain kannonnokassa, silloin kun muita ei ollut enää näkyvillä. Lumeeksi poimin jos vanhemmat jostain näyttäytyi. En uskaltanut kertoa totuutta, olisin saanut taas remmistä, mut keksin aina jotain selitystä, miksi marjoja ei ole. Esim. ämpäri kaatui, oli ihan hyvä.
Miksi erittäin ankarien vanhempien lapset valehtelee, no siksi että selviäisivät ilman rangaistusta. Ei uskalleta kertoa vanhemmille vaikka sattuisi joku ihan vahinko, koska lapsen kanssa ei keskustella tai häntä ei kuunnella vaan leimataan heti syylliseksi jos totuuden kertoo ja siitä seuraa rangaistus. Jos mä vaikka olisin sanonut isälle, etten haluaisi lähteä mukaan tai etten jaksa nyt kerätä marjoja, ei sitä olisi noteerattu, varmaan tukasta olisi riepotettu mukaan. Usein tällainen lapsi siirtää vahingon toisen syyksi jotta selviäisi ilman rangaistusta. Mitä siitä lapsi oppii? Kun valehtelee tai syyttää muita, ei rangaista, kun kertoo totuuden, rangaistaan. Siitä tulee valehtelukierre. Käy todellakin sääliksi tälläisen perheen lapsia. Se herättää mussa myös vihantunteita, kun olen itse läpikäynyt samantyyppistä kohtelua, narsistin käsissä. Ei kuunneltu, ei kyselty mielipidettä. Omia lapsia en ole koskaan pakottanut mihinkään, en harrastuksiin enkä marjametsälle - tänäänkin lähtivät isänsä kanssa ihan vapaaehtoisesti. Jokaisen lapsen toiveita ja mielipidettä pitäisi joskus kuunnella, aina sitä ei voi tietystikään tehdä niin kuin lapsi haluaa, mutta aina asiasta voi neuvotella, vaikka sitten se aikuinen sanoisikin sen viimeisen sanan.

Hugh, olen puhunut !!

Hei, taas tää on lipsahtanut yön puolelle. Odottelen ensin että tyttö menee nukkumaan ja alan sitten kirjoittelemaan, siksi se usein menee näin myöhälle. Mutta ei se mitään, postailen silloin kun on inspis ja saan rauhassa olla koneella.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)