tiistai 8. lokakuuta 2013

Eteenpäin

Tiistai on toivoa täynnä..hmmm..vai oliko se torstai, no joka tapauksessa tänään jännitti todella kovasti kun mulla oli erikoislääkärille aika. Käyn siellä noin 2 krt vuodessa tai tarvittaessa. Mulla päättyy kuntoutustuki helmikuun lopussa, eli sain sitä taas kerran vain puoleksi vuodeksi, siksi tarvitsee hakea TAAS uudelleen, tai siis saada uusi B-lausunto lääkäriltä. Jännitin sitä, mitä mieltä hän on, jatketaanko sitä vielä, mutta onneksi oli samaa mieltä kuin minä, etten ole vielä työkykyinen. Tosin tänään oli vielä liian aikaista kirjoittaa lausuntoa, joten sain uuden ajan marraskuun lopulle ja katsomme tilannetta silloin. Nyt on mennyt kunto hiukan alamäkeä, johtuu ilmeisesti, ainakin osaksi siitä että terapeutti vaihtui, sitä mieltä oli lääkärini, mutta tietysti kannusti jatkamaan ja toivoi että uusi hoitosuhde alkaisi kantaa hedelmää. On aika raskasta, kun on sairaana, aloittaa ihan alusta, kertomalla kaikki uudelleen. Juuri kun on päässyt jonkinlaiseen vauhtiin ja hoitosuhteeseen edellisen kanssa ja kuitenkin kaikki on niin kesken. Siksi luultavasti on tullut takaisin kaikenlaisia oireita joista jo osa oli pikkuhiljaa korjaantumassa parempaan suuntaan.  
On tullut uudelleen vaikeita uniongelmia ja Imovanea on kulunut, ahdistaa ja olen taas alkanut ahmimaan ruokaa. Nyt joku varmaan ajattelee, että miksi en vaan ole ahmimatta. Siihen en pysty antamaan vastausta. Aina ajattelen, että syön vain tänään enkä enää huomenna, mutta kun huominen tulee, ahdistaa niin että on pakko syödä, ahmia niin kauan että on huono olo. Koko ajan pitää olla jotain napsittavaa. Siitähän paino nousee ja läskit lisääntyy, tulee itseinho kun en pysty sitä lopettamaan ja ahdistun kun läskistyn, enkä haluaisi taas käydä missään ihmisten ilmoilla, hyvä kun nopsasti kaupassa. Nyt mua ahdistaa ja pelottaa kun on tiedossa vanhempainilta, tällä viikolla. Olen sitä jo pari viikkoa ajatellut, miettinyt miten sen välttäisin, mutta pakko kait sinne on mennä. Pojan ysiluokan ilta jossa päätetään leirikoulusta. Näistä kaikista kerroin myös lääkärille ja hän vaihtoi lääkitykseni, sellaiseen joka tehokkaammin hoitaa ahdistusta ja pelkoa. Taas aloitetaan pienellä annostuksella, katotaan nyt miten sitten alkaa auttamaan. Toivotaan kovasti!
Onneksi on some ja tämä blogi johon voin tunteitani purkaa ja facessa virtuaalisesti kavereiden kanssa jutella, se pelastaa paljon.
Meilläpäin oli todella utuinen päivä tänään, mutta lämmin! Usva ei hälventynyt lainkaan, ja iltapäivällä alkoi sataa vettäkin ihan kiitettävästi.  Meidän pihasta näkyy ns.Mannanmäen näkötornille. Otin siitä juuri eilen kuvan kun oli niin kirkas, kaunis ilma ja tänään sitten toisen, kun tornia ei näkynyt usvan seasta.
                                   Eilen
                                   Tänään
Helmistäkin pitää taas mainita, on hän niin ihana kaveri. Ulkoilimme eilen yhdessä kun aurinko paistoi ja oli jopa +15. Kun olen ulkona, hän kävelee perässäni yksinaskelin ja maukuu. Ei lähde pihasta minnekkään. Pitihän valokuviakin taas ottaa :)
Tämänkin kuvan otin. Siinä näkyy jokin värillinen heijastuma, viisaammat sanoivat että kyseessä on henkiolento, ehkä enkeli. Enkeleiltä olenkin usein rukoillut apua ja jaksamista sekä suojelusta läheisilleni. 
Uuden runosenkin aamulla sanailin, usvan innoittamana, mutta kirjoittelen sen vasta huomiseen postaukseen. Iltapäivällä menen mammografiaan, ei mikään ihana kokemus, mutta kuitenkin niin tärkeä tutkimus. Hienoa kun sen saa ilmaiseksi! 

                           Nyt ei muuta kuin kauniita unia, olkoon enkelit kanssasi <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)