torstai 10. lokakuuta 2013

Kaikki hyvin

                                   <3 Onnea rakkaalle pojallemme Aleksille <3

Heippa. Ihanaa kun pojan ysiluokan vanhempainilta on ohi ja kaikki meni hyvin, itseasiassa olin äänessäkin ja pystyin keskustelemaan, vaikka olinkin paniikissa ennen kuin menimme sinne. Otin kyllä panacodin lähteissä, kun päätä särki ihan vietävästi, sekin hiukan rauhoitti oloa. Upeeta mä selvisin siitä! Oon nyt ylpeä itsestäni!
Hienoa kun väkeä oli sen verran paikalla että pystyimme tekemään päätöksen siitä mihin nuoret menevät keväällä leirikouluun, myös nuorisoa oli paikalla. Oli kyllä ihan hyväkin, saivat sanoa oman mielipiteensä. Siellä oli kaksi vaihtoehtoa: Viron Pärnuu ja Savonlinnan Urheiluopisto Tanhuvaara. Nuoret olivat sitä mieltä että Pärnuun, mutta vanhemmissa oli sitten hajontaa joten tuli äänestys ja Pärnuu voitti. Me äänestettiin Pärnuuta, koska kyllä mun mielestä pitää kunnioittaa niitä nuortenkin toivomuksia. Jos otetaan sellainen paikka mihin vanhemmat tykkäis lapsensa lähettää ja nuori ei siitä tykkää, ei sinne varmaan lähtisi kukaan, sehän on kuitenkin vapaaehtoinen, myös koulussa voi olla sen ajan, jonkin toisen luokan kanssa. Aleksin luokalla on 18 oppilasta josta 14 pitäisi lähteä jotta leiri voidaan toteuttaa, valvojiksi lähtee opettajia.
Pitäisi vielä kartoittaa mitä kaikkea aktiviteettia siellä 15-16 vuotiaille olisi, muutakin kuin uimista. Onneksi on vielä aikaa tehdä sitä.

On niin upeaa kun tehdään noita leirikoulu retkiä. Nuoret ovat olleet 3 vuotta samalla luokalla ja sen jälkeen jokainen lähtee jonnekkin päin opiskelemaan, tiet eroavat. Leirikoulun pitää olla ehdottomasti sellaisessa paikassa josta nuoret tykkäävät, jotta siitä jäisi ikimuistoinen kokemus jota voi vielä vanhanakin muistella.
Ronja halusi jäädä yksin kotiin, siksi aikaa kun olimme pois, tai siis jäihän Helmi hänen seurakseen. Reipas tyttö! Laitoin vaan kaikki ovet lukkoon ja sanoin ettei avaa kenellekkään ovea, vaan leikkii tai pelailee yläkerrassa sen aikaa. Ja niin oli tehnyt, olimme kotona jo seitsemän aikaa, emme siis olleet pois kuin reilun tunnin. Hyvin oli kuulemma kaikki mennyt sillä välin! On kyllä kännykkäkin jos jotain murheita olisi tullut. Laitan muutenkin aina ovet lukkoon jos lähden pois kotoa ja lapset jää keskenään, koskaan ei tiedä ketä kulkee, kaikenlaisia kaupustelijoita aina välillä näillä nurkilla liikkuu. Kun kotiväellä on avaimet, ei tarvitse avata vaikka ovikello soikin.
Tehdäänkö teillä näin? 

No jups, taas tää päivä on vierähtänyt ja yö tulossa. Nopsasti menee aika..
Ensi viikolla on syysloma, tai täällä on vain ke-pe, mutta pojalla on taksvärkkipäivä ti, niin saa olla sen jo pois koulusta, tekee töitä kotona, 8 euron edestä :) 

                            Kohta yrittelemään unosia..menehän sinäkin..hyvää yötä!

2 kommenttia:

  1. Hei Elina!
    Olen jo jonkun aikaa seurannut blogiasi. Bongasin sinut 'olin teini 70-luvulla'-ryhmässä.
    Olen hieman samassa elämäntilanteessa kuin sinä... olen ollut todella ylirasittunut jo parin vuoden ajan (perheen asiat, opiskelu, levon puute) ja vihdoin keväällä tunsin olevani aivan ylikuormittunut. Minulla on ahdistusoireilua, johon on ollut 'vain' rauhoittava lääke tarvittaesa. No, kesäkuussa hain ja sain pitkävaikutteisen masennuslääkkeen - söin kolme viikkoa, vaihdoin toiseen- ja nyt vihdoin tuntuu, että olo on tasaantunut ja pystyn rentoutumaankin.
    En ole sairaslomalla, koska olen opiskelija ja pystyn siinä 'löysäämään' tilanteen mukaan.Käyn kuitenkin terapiassa.
    Olen sinun kirjoiuksistasi saanut paljon 'vertaistukea'. Ei tunnu, että on yksin heikko, kun huomaa muidenkin kamppailevan...surkuhupaisaa, ehkä...ja on mukava lukea, että käsittelet asioita elämän valoisan puolen kautta:)
    Siitä piti sanomani, että ota huomioon, että uusi mielialalääke saattaa ensimmäisinä viikkoina pahentaa ahdistusta. Minulle kävi niin ja kärvistelin koko kesän ahdistusoireiden kanssa. Menin vielä vaihtamaan lääkettä (ensin seronil, nyt citalopram).Nyt vasta muutaman viikon ajan on tuntunut, että suotuisa vaikutus on saavutettu.
    Mielelläni kerronenemmän itsestäni myös...olisi ehkä joskus myöhemmin kiva tavatakin, kun aika lähekkäin asumme ja elämme.
    Asun yksin, ei ole kumppania, mutta olen todella tiiviisti tekemisissä kolmen tyttäreni kanssa. kahdella nuoremmalla on lapsi (hekin yksinhuoltajia),ja hoidan lapsenlapsiani lähes joka viikonloppu ja välillä viikollakin (keskimmäisellä tyttärellä kolmivuorotyö sairaanhoitajana).
    Mutta kiitos sinulle ihanasta blogista!...olisin liittänyt kuvanikin, mutta se ei jostain syystä lataannu tänne.
    Hilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hilkka. Kiitos viestistäsi! Mulle määrättiin myös Citalopram, mutta apteekissa vaihtoivat halvempaan Escitalopram, ihan sama vaikutus kuulemma. Voisit laittaa mulle kaveripyynnön facen kautta niin voitais sopia tapaaminen. Olisi ihan mukava jutella!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)