sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Lomat loppu

No niin, nyt se syysloma olis sitten loppu. Huomenna koululaiset kouluihin. Mut eihän tässä enää joululomaankaan ole kuin pari kuukautta, aika menee niin nopeasti. Mä vien Ronjan aamulla ja menen itse istuskelemaan kampaajalle pariksi tunniksi, sitten on tytöllä hammaslääkäri. Nyt pitäisi paikata ainakin yksi hammas tai sitten ottaa pois, on kuitenkin kyse maitohampaasta. Sitä on särkenyt jo pitempään ja taas tänäänkin vihloi. Hän vaan jännittää sitä niin kovasti, että vatsakin oli kipeänä. Yritin saada ajatukset jonnekkin muualle ja katottiin yhdessä TTK, juteltiin puvuista ja muusta. Ajattelin ettei nuku ollenkaan jos koko ajan sitä miettii. Annoin yhden Pamolin jotta kipu vähän hellittäisi. Menen hänen kanssaan lääkäriin joten voin infota lääkäriä pelosta. Sitten nähdään mitä hampaalle tekee.

Keskiviikkona on Ronjan kaverisynttärit. Viisitoista tyttöä on kutsuttu, teemana Halloween, kun se on niin lähellä. Ke on oikea syntymäpäiväkin, sunnuntaina vasta vietetään sukulaissynttäreitä. Vanhin tyttäreni on kakuntekijänä, katsotaan millaisia taideteoksia saa aikaiseksi. Vietämme samalla Ronjan pikkuveljen synttäreitä, hän täyttää viisi vuotta 27.pvä, joten näin se käy näppärästi. Veli ei asu meillä vaan toisella tyttärelläni. Ronja täyttää yhdeksän!
Aivan ihana aurinkoinen päivä oli tänään! Pyykkiä heti ulos kuivamaan, vaikka ne eivät siellä kuivuneetkaan loppuun, mutta taas se upea puhdas tuoksu. Helmikin viihtyi ulkona pitkät ajat, ei kylläkään koko aikaa juoksennellut pellolla vaan nautiskeli lämmöstä takapihan terassilla ja kyttäsi lintuja laudalla, joka roikkuu leikkimökin katosta. Se on tosin laitettu niin korkealle, ettei kissa sinne heti pääse ja tintit ovat nopeita. Harakatkaan eivät sinne pääse, mutta hauskasti ne yrittävät pomppia maasta talipalloihin, tänäänkin niitä oli pari kappaletta ja seurattiin niiden touhuja aamulla.
Koskien postausta "Mystiikkaa": Kiitos anonyymille joka valaisi minua Mannanmäen taistelusta. Otin itsekin selvää, löysin Wikipediasta tiedon, että siellä on tosiaan taisteltu maaliskuussa 1918 ja kuollut kymmeniä ihmisiä. Mehän asumme melkein juurella. Ei ihme jos välillä vähän henkiä liikkuu. Ilmeisesti minä olen vastaanottavainen, muuten ei tuota ihmeellistä valokuvaa ja yötä selitetä. Yksi meedio sanoi heti sitä kuvaa katsoessaan, että siinä on paljon todella vanhoja sieluja joilla on mulle jotain asiaa. Ei pelota enää, kun aika monelta taholta olen saanut kuulla ettei niitä tarvitse pelätä. Enkä kuulemma ole hulluksikaan tulossa, ihan oikeasti niitä voi aistia ja jopa näin nähdä. Olen kait hyvin suojeltu ja siunattu. Ihanalta tuntuu ja oikeastaan aika iloiseltakin, nyt kun olen muutaman asioista tietävän kanssa jutellut. 

Voi olla että teissä on joitain jotka eivät näihin asioihin usko, jokainen saa mun puolesta uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta, halusin vaan kertoa teille omasta ihmeellisestä kokemuksestani, koska se vaikutti minuun niin vahvasti! Tässä pari tänään kuvattua otosta..kävin uuden kynttilän sytyttämässä ja räpsin samalla kuvat..pilkkopimeässä..
Kiva kun käväisit, mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja uutta viikkoa! Kuullaan huomenna taas!

1 kommentti:

  1. Hyvä jos tietoni Mannanmäestä selvensi sinulle kuvien hahmoista. Meidän lähelle on myös kapinan aikana teloitettu joku mies ja kerran joku oli tuonut siihen hautakynttilän eikä kukaan silloin tiennyt miksi. Tuntui kauhealta kun kynttilä lepatti pimeässä metsässä ja vein sen pois ajattelin jonkun tekevän pilaa. Kunnes myöhemmin selvisi että oli jonkun kuolinpaikka. Aina siitä kulkiessa ennen kuin tiesin oli jotenkin epämiellyttävää ja yksi naapuri sanoi samaa. Uskon että näillä karmeilla tapauksilla voisi paikkaan jäädä huonot karmat. Kuka tietää? Nyt kuvasi näyttivät erilaisilta ja rauhallisilta:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)