lauantai 12. lokakuuta 2013

Rennosti

Ihan tähän alkuun haluan vastata nyt sellaiseen jota multa kysytään aikas paljon sähköpostilla tai facen kautta viestillä. Miten uskallan kertoa näin avoimesti omasta masennuksestani, monet muut eivät kuulemma uskaltaisi! Paljon tulee myös kannustavia viestejä joissa sanotaan että olen todella rohkea kun uskallan kirjoitella tänne asioistani suoraan. 
Vastaus: Kiitos kovasti kaikille kannustajille mutta en tunne itseäni mitenkään erityisen rohkeaksi, uudessa elämässäni vaan en halua enää esittää mitään tai ketään. Olen elänyt sellaista "valheellista" elämää, miellyttäjän ja suorittajan elämää, niin kauan että nyt haluan olla suora ja juuri sellainen kuin olen. Siksi kerron avoimesti sairastumisestani ja niistäkin asioista jotka siihen on johtanut ja mitä sen jälkeen. Ei mulla ole mitään hävittävää tai hävettävää. Kun kaikki tietävät millainen olen, on helpompi olla oma itsensä. Silloin on helpompi kohdata muita ihmisiä, vaikkakin mulla välillä on sitä sosiaalisten tilanteiden paniikkia, mutta se kuuluu sairauteen. Päivät on erilaisia, on hiukan parempia ja huonoja. Jos joku ei halua kertoa omasta masennuksestaan, se ei minua mitenkään haittaa, jokainen saa tehdä niinkuin haluaa, tämä on mun valinta. Teen niinkuin itestä parhaalta tuntuu. Aloitin oikeastaan vaan sillä mielellä, että kirjoittelen joillekkin tutuille, mutta hienoa kun on tullut paaaljon uusia lukijoita. Kiitos siitä teille kaikille!!
Tää lauantai oli mukava päivä, siis mulle se parempi päivä. Aamu aloitettiin ihan rauhassa, poikakin heräili jo ennen kymmentä, minä olin viimeinen joka tuli alakertaan! Otin yöllä Imovanen kun ei uni meinannut tulla ja sitten aamulla nukutti pidempään. Mutta upeeta, kukaan ei tullut herättämään. Oltiin perheen kanssa rennosti ja syötiin yhdessä aamupala.

Puoliskon kanssa käväistiin ruokakaupoilla ja pesin urakalla pyykkiä ulos kuivamaan. Siellä ne nyt ovat vieläkin, eihän ne loppuun asti enää kuivu mutta se ihana tuoksu mikä niihin tulee, niin kauan kuin on tällaisia ilmoja, kuivatan pyykit ulkona. Paksuja collegehuppareita ja -housuja sekä farkkuja, niitä yritän talvisin levitellä kuivamaan aina tuoleille ja milloin minnekkin, kuivatan vaan pikkupyykin kuivaustelineessä, siksi on niin ihanaa kun saan ne vielä ulos. Huomiseksi ennusteltiin kovaa tuulta, joten jätin sen takia ne yöksi sinne. Jospa olisi oikeinkin hyvä kuivausilma!
Tytön kanssa käytiin vielä Tokmannin paperiosastolla, haettiin värillisiä tulostuspapereita, tarroja ja kirjekuoria. Huomenna pitäisi askarrella kutsuja kaverisynttäreille. Ronja täyttää 23.pvä 9 vuotta ja juhlat kavereille pidetään samana päivänä. Ystäviä ilmeisesti tulossa n.15, kaikki tyttöjä, poikia ei vielä tässä vaiheessa haluta kutsua. Saman viikon lopulle kutsutaan sitten sukulaisia. Pääsee vanhin tyttö taas leipomaan kakkuja, hän on meidän perheen vakioleipuri ja tekeekin hienoja luomuksia, aina vaan parantunut kun niitä on tehnyt, erittäin maistuvia myös. Ronja haluaa pitää taas Halloween synttärit joten jotain siihen liittyvää koristetta kakkuun ja kuulemma talokin pitää koristella siten..
Aivan ihania värejä oli tänään iltataivaalla, mulla on yksi vanha kuva jonka olen ottanut joku aika sitten, kun oli aivan samanlainen ilta. Toinen kuva, kuusta taivaalla, on otettu tänään. Sain kuin sainkin sen kuun kuvattua, vaikka onkin vaan toi vanha pokkari kamera, uusi ois ihan kiva, mut maksaa niin sairaasti, ettei ole nyt varaa. Jospa sitten joskus..
Muistathan muuten, että jos haluat jostain jutella privaatisti, mulle voi laittaa myös sähköpostia. Jos sulla on samanlaisia ongelmia, masennusta tms. niin mielelläni otan vertaistuki kavereita tai jos on muuta josta haluat avautua niin laita vaan rohkeasti sähkistä.

2 kommenttia:

  1. Jos sinulle laittaa sähköpostia niin repostellaanko ne julkisesti selän takane fb:ssä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi. Miksi sillä tavalla luulet. Ei ole tapanani ollut. Saan paljon sähköpostia ja se on saatu ihan luottamuksella, myös fb:n Erilainen Mummi sivustolle saan viestejä erilaisilta ihmisiltä. Jos joku ei halua täällä julkisesti kertoa elämästään vaan laittaa sen mulle sähköpostilla/viestillä, en sitä myöskään missään kerro eteenpäin. On vaan helpottavaa kun on vertaistukea, vaikka virtuaalisestikin. Tykkään siitä itsekin, kun voi jutella ihmisen kanssa joka tietää mistä puhun. Tähän voisi vastata joku joka on lähettänyt sähköpostia mulle. Pyydänkin sitä seuraavassa blogissani. Kiitos viestistä ja mukavaa sunnuntai päivän jatkoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)