tiistai 19. marraskuuta 2013

Onnellisuuden resepti

Aamulla satoi ja oli inhottavan harmaata, pimeää. Vein kummatkin lapset kouluun, poikakaan ei mennyt mopolla, olisi kastunut. Kun talo hiljeni, sytyttelin kynttilät ja laitoin Karuneshin musiikkia soimaan youtubesta. Aivan ihanaa hiljentymis- ja rauhoittumismusaa, kannattaa kokeilla jos on ahdistunut, mieli levoton tai masentaa. Sen jälkeen join aamukaffit ja selasin facebookin siinä samalla. Olo paljon rauhoittuneempi ja valoisampi. Ainakin mulla se auttaa. Myös näin illalla, ennen nukkumaanmenoa, kun kaikki muut jo sängyissään, olen ottanut tavaksi kuunnella Karuneshia. Teen sen alakerrassa, ennen makkariin menoa, kun puolisko ei tykkää sitä kuunnella. Istahdan alas ja laitan silmät kiinni ja unohdan kaikki huolet. Sen jälkeen kun olen alkanut tätä harrastaa, olen saanut nukuttua aamuun asti, vaikkakin otan sen nukahtamislääkkeeni. Sain ekan musavideon viestinä ystävältäni Reginalta joka tekee myös Ayurveda hoitoja. Ihania ystäviä jotka huolehtivat:) Se oli pitkä musaversio, eli reilun puolentunnin, mutta youtubesta löytyy myös lyhyempiä tai pidempiäkin musiikkeja, samalta tekijältä. 
Näin kaupassa yhden vanhan tutun, jota en ollut tavannut vuosiin. Hän kyseli kaikenlaista, ja kerroin mitä mulle kuuluu. Ihmetteli että todellako olen sairastunut masennukseen, sanoi ettei olisi koskaan uskonut, koska olen aina ollut niin vahvan oloinen ihminen. Se oli vaan esitystä, ulospäin näyttämistä, vaikka olin ihan rikki! Kerroin sitten kaikenlaista mitä salaisuuksia ja ikävää elämässäni ollut, oli ihan ällistynyt. Kun kuuli jonkinlaisen pikakelaus version mun elämästä, oli sitä mieltä että on ihme kun olen tässäkin kunnossa, niin paljon on murhetta ja vaikeuksia ollut. En osaa sitä itse ajatella sillä tavalla. Mulla se on sellainen, jollain muulla toisenlainen. Jokaisella meillä on ne omat salaisuutemme ja murheemme, toinen selviää paremmin kuin toinen. Mä oon aina ollut heikko ja itsetunto nollassa, vasta kun uskalsin hakea apua ja avata suuni, on olo helpottunut. Tullut ihmisenä vahvemmaksi, rohkeammaksi. 

                                                 Niin paljon pimeää
                                                 pelättävää
                                                 pienen ihmisen sisällä
                                                 että koko elämä kuluu
                                                 itseään pakoon juostessa
                                                 ja juoksuunsa menehtyy
                                                 ellei joku
                                                 karkulaista kiinni
                                                 ajoissa

                                                 Mutta kiinniottajan käsien
                                                 oltava hellät ja vahvat
                                                 pehmeät ja lujat
                                                 yhtä aikaa.
                                                 Ja luotettavat.
                                                 Ja rakkauden lämmittämät.

                                                 - Maaria Leinonen -
Menin vaihteeksi Hämeenkyrön puolelle apteekkiin. Yhtäkkiä sain idean, että lähden kävellen Frantsilan Kehäkukan puistikkoon. Jätin auton kaupan parkkarille ja astelin katua alaspäin. Pieni puistikko on kiva paikka, kävelin ja mietiskelin sateessa, sateenvarjo kyllä mukana ja kamerakin tietysti, aina. Katselin veteen laskeutuvia sadepisaroita ja tuulessa lentäviä lehtiä. Hengittelin oikein syvään happirikasta ilmaa ja nautin! Siitä kävelin vielä jonkin matkan päässä olevalle hautausmaalle, ihan vaan huvikseni kävin sielläkin, sen tunnelma on aivan omaa laatuaan. Hiljaista ja usein melko viileää. 

On kiva välillä käydä kävelylenkillä jossain muuallakin kuin tässä kotinurkilla. Sateen ropistessa sateenvarjoon sekä tennareiden kastuessa märällä nurmella, ihan upeeta!!

Niin nopeasti menee aina nää päivät, nyt taas kello kohta puoliyö. Kohta laitan rentoutusmusiikin soimaan ja hetken istun rauhassa soffalla, sitten sänkyyn. Kokeile sinäkin joskus! Hyvää Yötä lukijat, kuullaan taas huomenissa.


1 kommentti:

  1. Hei Elina! Olen samaa mieltä siitä, kun antaa itsestään ulos jotain uskallettua, niin virkistyy. Minä ainakin, eikä enää pelota julkaista jotain kipeää julkisesti. Se uskallettu on jotain, jonka toinen haluaisi piilottaa alimpaan laatikkoonsa ihan taakse nurkkaan. Tai ahtaa sen sieluunsa lippaaseen, lukita ja heittää avaimen pois (hmmmkirjoitankin tästä runon). On hyvä, että on ihmisiä, jotka kertovat asioista oikeilla nimillä ihan tavallisilla sanoilla ilman sen suurempaa tunnevyöryä. Sillä se mitä me ihmiset pelkäämme on, kun toinen alkaa itkeä ja joutuvansa kuulijana hankalaan tilanteeseen. ( hmm kirjoitanpa tästäkin runon) Pysy Elina aina tunteiltasi samanlaisena. Toivon toki, että sinulla olisi joka päivä hyvä olla ! Kiitos, kun uskalsit laittaa minun rohkeat ajatukseni esille ja niin kauniisti. Mitä useampi niitä lukisi, sen parempi. Sillä ne voivat herättää jonkun muun "minäkin uskallan" ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)