lauantai 23. marraskuuta 2013

Kiitos

Tässä sitä taas istutaan, valkoinen paperiarkki edessä. Mietin että kerronko päivästäni vai jostain ihan muusta..hmmm..taidan aloittaa päivällä, vaikka olikin melko tavallinen lauantai..

Heräilin joskus ysin aikaan, tyttö oli jo mennyt alakertaan, antanut kisulle ruokaa ja päästänyt sen ulos. Keittänyt teevettä itelleen vedenkeittimellä ja tehnyt voileipää, istuskeli omalla pikkuläppärillään ja katseli jotain musiikkivideoita youtubesta, samalla kun nautti tekemäänsä aamupalaa. Reipas ja toimelias tyttö! Ei tullut herättämään meitä, vaan teki kaiken itse. Hienoa! Olemme hänen kanssaan harjoitelleet näytelmän vuorosanoja, jotka hänen pitäisi osata ulkoa itsenäisyyspäivän juhlassa koulussa. Niitä on muistaakseni 12 kappaletta, vielä savon murteella. Hän on tyttö joka tulee uuteen kouluun etelään, jostain savosta. Ihan hauska näytelmä, häntä jännittää, kun sinne tulee sotaveteraaneja katsomaan sitä. Mutta osasi jo aika hyvin kaikki, joten sanoin että kun opetellaan vielä muutama kerta, niin hän osaa ne kuin vettä vaan, eikä kannata pelätä mitään mokauksia, ammattinäyttelijätkin unohtavat joskus vuorosanansa, se ei maailmaa kaada. Opettaja on heillä kuiskaajana. 
Harmitti kun Helmi oli napannut pikkulinnun, tämä oli jo toinen kerta. Toi sitä innoissaan suussaan, otin sen pois ja olin vihainen, hätistin sisälle, mutta toisaalta eihän kissa vaistoilleen mitään voi. Hän vaanii lintuja lintulaudan lähellä. Lintulauta roikkuu leikkimökin katosta ja Helmi on keksinyt hyvän vaanimispaikan leikkimökin alla, siellä pieni aukko, koska on jalaksilla. Menee alle ja odottaa että joku lintu lennähtää maahan syömään pudonneita siemeniä, sitten syöksyy kimppuun. Puolisko laittoi tänään siihen esteeksi laudan, pääsee edelleen sinne alle, mutta lauta estää nyt vaanimisen. Keksi sitten, että voi vaania myös leikkimökin terassilla, mutta siitä linnut hänet helpommin näkee ja me hätistetään heti pois jos huomataan että menee sinne. Hiirien tuomisesta olen aina kiittänyt, mutta lintujen en. Tänään tuomansa lintu oli ihan ehjä, mutta oli ehtinyt jo heittää valitettavasti henkensä. Se edellinen oli jo syöty, vain höyheniä jäljellä..nyyh..
Illalla tuli vanhin tyttäreni miehensä ja poikansa kanssa kyläilemään, heidän tyttärensä on seurakunnan leirillä. Itseasiassa vävy tuli katsomaan meille jotain jääkiekkoa puoliskon kanssa, heillä kun ei näy se kanava josta se tuli. Tytär oli  juuri leiponut pikkupullia ja toi niitä mukanaan..namskis..oli laittanut jotain täytettä, niin hyviä! Peli loppui niin etten ehtinyt näkemään Saulin ekaa luistelua DOI:ssa, pitää katsoa Areenasta. Loput ehdin katsella..on se niin ihana ohjelma..onneksi Sauli pääsi finaaliin suoraan! Toivon että voittaisi koko kisan, peukut ja varpaat pystyssä. Tyttären poika, 11 vuotias Leevi, halusi jäädä meille yöksi, kyllähän se sopi, vanhemmat saavat viettää loppuillan kahdestaan. Leevistä ei ole mitään vaivaa, on jo iso poika, pelailee enonsa kanssa pleikalla ja tietsikalla, hyvin viihtyvät yhdessä. 

Nyt sitten istuksin koneella ja selailen facebookia ja kirjoittelen tätä postausta, laittelin yhden Kaisan runon ja kuvan Elämän kiehtova taika sivustolle..eipä sitten muuta..tässä teillekkin runo luettavaksi..

                                  Toivon tähteä taivaalta,
                                  sitä kauneinta tuikkivaa.

                                  Kaipaan aurinkoa pimeyteen,

                                  juuri pimeimpänä aikana.

                                  Mielin kuusen latvasta korkealta,

                                  aivan kauneimmat kävyt.

                                  Laitan esille arvokkaat kristallini,

                                  ne kaikkein kauneimmat.

                                  Kasaan kokoon musiikkilevyni,

                                  rakkaimmat muistoja tulvivat.

                                  Uskallan uskoa satuihin.

                                  Niihin joita lapsena rakastin.

                                  Haluan jakaa kaiken jonkun kanssa.

                                  Joka luottaa siihen,
                                  että saavutamme ja pystymme tekemään osan.
                                  Jonkun, joka ymmärtää, ettei unelmilla ole rajoja
                                  - Kaisa -
Ihanaa, huomenna sunnuntai, ei kiire minnekkään..Hyvää Yötä ja levollisia unia kaikille teille ihanat lukijani, jotka jaksatte päivästä toiseen käydä kirjoituksiani katsomassa. Kiitos, kiitos, kiitos!!  Enkeleiden suojelusta <3

1 kommentti:

  1. Hei taasen, minä luulen että meitä on uskomattoman paljon, jotka haluamme jakaa erilaisia asioita jonkun toisen kanssa. Minulle, ,joka kaikenlaista mietin tuli mieleen kuinka elähdyttävä ajatus on, ettei minun tarvitse jäädä tänne maailmaan yksin "autioituvalle maapallolle". Kuljen ja vanhenen tässä maailmassa oman aikani. Tämä syviä vesiä luotaava ajatus kumpusi tästä kauniista kuvasta, Suojelusenkelistä, joka minua väsymättä suojelee. Vielä kiitokseni, huomasin tuossa lukiessani runoni. Ihminen on itselleen armoton kriitikko. Silti, se tuntui nyt lukiessani kauniilta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)