keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Viikko paremmalla puolella

Terapiassa aamupäivällä. Sekin on parantunut koko ajan, kivempaa käydä kun saa jonkinlaista kommenttia asioihin. Kerroin hänelle, että oloni on hiukan parempi kuin aiemmin ja kaikista ihanista asioista joita elämääni on tullut. Sitten soitettiin että perjantain lääkäriaika peruuntuu koska lääkäri on sairaana..mua vähän harmitti, kun piti saada sieltä uusi lausunto kuntotustuen hakua varten, no lupasivat järjestää mulle kiireellisenä uuden ajan tähän ennen joulua vielä.
Terapiasta suoraan kauppaan, jota ei nälissään koskaan saisi tehdä! Ostin mustaamakkaraa jota en ole vuosiin syönyt, pienen palasen, päätin kuitenkin syödä vasta kotona. Sitten postiin ja kirjastoon. Ajelin vielä pienen lenkin metsätietä pitkin, pysähdyin välillä ihailemaan kaunista järvimaisemaa ja hengittelin syvään. Olin sellaisessa paikassa jossa taloja ei lähimaillakaan joten päätin kävellä polkua jonkin matkaa rantaa kohti ja olla omien ajatusteni kanssa. Kaunis ilma oli, ei satanut mitään, vaikka olikin lämpöasteita.

Mulla ei ollut huppua takissa eikä sellasta huiviakaan jonka olisin voinut pään suojaksi vetästä joten alkoi tulla kylmä ja palasin autolle noin puolen tunnin kuluttua, mutta sekin piristi. Kotiin päästyäni maistelin mustamakkaran palasen jonka ostin, puolukkasurvoksen kanssa..voi miten maistui pitkästä aikaa hyvältä. En ole uskaltanut vielä sitä maistaa, kun mulla oli ne todella pahat sappivaivat vuosia ja niinkuin olen kertonut, sappirakko poistettiin vasta viime kesäkuussa. Olen vältellyt niitä ruokia joista sappikohtaus helposti tuli. Tosin nyt olen maistellut kaalikääryleen jokin aika sitten, ei tullut kipua ja tänään sitten mustamakkaran, ei ainakaan vielä ole tullut mitään siitäkään. Omenoitakin söin kesällä, ennen niitä ei voinut ajatellakkaan laittavansa suuhun, niin kovat kivut tuli heti, mutta nyt olen ollut ihan kivuton. Ihanaa kyllä kun vois taas alkaa syömään herkkuani, kaalikääryleitä ja -laatikkoa ja siihenkin puolukkasurvosta reilusti mukaan. Viime jouluna en uskaltanut ottaa oikein mitään, no kinkkua söin ja perunalaatikkoa, mutta esim. lanttulaatikkoa en uskaltanut maistaa vaikka sekin on todella hyvää..ehkä tänä jouluna sitten voi ahmia kaikkea, mutta tietty kohtuudella. 
Kohta päivä alkoikin hämärtyä, menee nopeasti kun hoitaa muutamat asiat. Ensin poika saapui mopolla koulusta kotiin ja hetken kuluttua tyttökin bussilla. Tytöllä huomenna enkun sanakoe ja siihen alettiin harjoittelemaan heti välipalan jälkeen. Kiva on harjoitella Ronjan kanssa, voi samalla itekin opetella ja virkistää muistiin kielioppiasioita ja sanoja. Ilta menikin nopsasti kun juteltiin miten kummallakin oli päivät menneet. Kummankin mielestä mukavaa kun viikko on taas "paremmalla" puolella, enää kaksi päivää koulua ja joululomaankin parisen viikkoa.

Eipä tässä kummempia tänään. Nyt pitää taas hipsiä tuonne oman kullan viereen yläkertaan, vaikka hän jo siellä kuorsaakin syvässä unessa. Ei herää vaikka laitan yölamppuuni valot ja alan lukea kirjaa, jatkan vielä Kirsin upeaa teosta. Kuullaan huomenissa!

1 kommentti:

  1. Hei, olen tänään aika hiljainen. Kuitenkin, kun luin blogisi se toi tunteen "jutella" sulle. Hienoa, että lääkäriaikasi järjestyy. Erityisen mukavaa on olut lukea, kun olet piipahtanut ajomatkoillasi jossain vieraammilla poluilla. Ajatus jo kuulostaa hyvältä ja sitä se ihan varmasti on. Itse pitäydyn niin "turvallisilla" tavanomaisilla reiteillä, että aloin ihmetellä sitä itsekin. Ja, jos ajan vaikkapa Jyväskylään, en varmasti pysähdy matkanvarrella. En käy kahvilla, tankkaankin auton valmiiksi, ettei tarvitse pysähtyä. Jotain turvallisuuden hakuako se on, vai mitä. En tiedä, pitääkin tuumia. Myös tämä sappivaiva nosti esiin muistoja. Sellaisia, joiden kanssa elän, en ole kaveri. Kyllä niitä käsitellyt olen ja puhunut ja kirjoittanut. Silti kuulin tänään myös uutisia, ikäviä. Niin, että kirjoitan sinulle nyt ikäänkuin kyynelten takaa. Avaan asiaa in-boxiin. Tuo yllä oleva kuva, jaoin sen jo eilen ja ajattelin "sehän olen minä". Nyt "ajattelen niin ja ymmärrän" sen, miksi olen minä. Päivä on ollut harmaa, ei valonkajoa, ei lunta. Ehkäpä kirjoitan hieman vielä, että saan tämän harmaan ulos itsestäni. Minulla on täällä kaikki hyvin ja Rami lähti viemään pakulla pöytä-ryhmää "tyttäremme" uuteen kotiin :) Tupari-juhlat tiedossa nuorisolla nyt viikonlopulla, se on hyvä niin. Kaikki näyttää kauniilta nyt, kun on ilta. On pimeää ja kynttilät, kaksi laitoin palamaan... ♥ Kiitos taas tuokiostani, minun välitunnistani...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)