lauantai 16. marraskuuta 2013

Valokuvia

Aamulla ei sitten ihan niin vaan nukuttukaan pitkään. Helmi alkoi seiskan aikaan kovan maukumiskonsertin, on tottunut varmaan kun mä herään yleensä arkisin siihen aikaan. Tuli ihan kasvojen lähelle, maukui ja laittoi tassun mun käden päälle. Kumpikaan meistä, minä tai puolisko, ei noussut tai avannut silmiään niin lopetti ja lähti pois sängystä. Sitten kuulin että Ronja heräsi, laittoi valot huoneeseensa ja Helmi meni sinne. Huh, helpotus, nukahdin takaisin ja heräsin puoli yhdeksän aikaan seuraavaan maukumiskonserttiin ja marsutkin jotain taisteli, toisella taas juoksu niin silloin on aina takaa-ajoa häkissä. Nousin ylös ja annoin Helmille kerta-annospussin ruokaa. Hänellä on myös kuivamuonaa aina saatavilla, mutta maistuuhan se märkäruoka paremmalta. Söi koko pussillisen kerralla ja halusi sitten ulos. Vein marsuille salaattia ja kurkkua, että nekin vähän rauhoittui. Menin takas alakertaan, laitoin kaffin tippumaan ja eikös sitten hetken kuluttua mennyt sähköt..dääm..kahvi oli onneksi ehtinyt tippumaan kokonaan. Ne oli poissa 10-15 minuuttia. Yöllä sen verran kova sade ja tuuli, niin varmaan se oli aiheuttanut jotain tuhoa, onneksi vaan hetkeksi. Ihanan aurinkoinen päivä silti tuli!
Päätettiin lähteä jonnekkin syömään, äänestettiin eri paikkoja ja American Diners voitti. Se on Tampereella joten poikettiin sitten samalla siellä asioilla, kävin eläinkaupassa hakemassa Sissille ja Sirulle D-vitamiinia sekä löysin Helmille kivan raapimispuun, oli tarjouksessa joten ostin sen. Meillä on kyllä yksi, jonka puolisko teki, mutta ei oikein tykkää siitä. Ronja halusi sängynaluslaatikon johon laittaa kaikki Littlest Pet Shop hahmot ja tarvikkeet, sellainen löydettiin Löytötavaratalosta, maksoi vain 8.99 ja on pyörätkin sekä kansi mukana, eikä mikään pieni, mahtuisi petivaatteetkin siihen. Teinipoika kävi isänsä kanssa ostamassa tangon jossa voi vetää leukoja, Intersportista löysivät. Se on kyllä ihan hyvä myös mulle kun on aina jännitysniska vaivaa ja selkäkin kipeä, riippuminen auttaa siihen. Kokeilin että kestääkö varmasti mua, puolisko sanoi että pitäis kestää, kun painoraja on 100 kiloa, kesti häntäkin pikkasen rapiat satakiloista :) Hyvä ostos.
                                                        <3 Helmi <3
Mentiin sovitusti American Dinersiin. Siellä on mahtavan hyvää ruokaa ja isot annokset. Mä en koskaan ota mitään hampurilaisateriaa koska ne on "amerikan kokoja", vaan syön lämpimän salaatin. Tänään otin sellaista jossa grillattua kanaa, erilaisia juustoja paloina sekä paistettuja pekonipaloja, sekä tietenkin vihreä salaatti, kurkkua ja tomaattia. Namskis..oli kyllä niin hyvää ja iso lautasellinen, en jaksanut edes syödä kaikkia. Jos et ole sielä vielä käynyt, niin suosittelen todella kokeilemista! On Tampereella Lielahdessa, netistä löytää varmasti muiden kaupunkien paikat. Jo se tunnelmakin siellä, "Back to 50's", musiikki, sisustus, ruoka, kaikki yhdessä tekee siitä niin erilaisen ruokapaikan. Porukkaa vaan oli taas niin paljon, että ruokaa odoteltiin puolisen tuntia, mutta ei se mitään kun sen tarjoilija etukäteen kertoi, hyvää kannattaa odottaa.
Kotiinpäin tullessa otin kuvia liikkuvasta autosta. Mä oon ihan hurahtanut näihin kuviin, perhe kyselee, että mitä hienoa noissa mun mielestä on, mutta en osaa sitä selittää, ne vaan on upeita..laitan tähän muutaman..sanokaa mielipiteenne!
Tässä meidän takapihan iltavalaistusta, sekä myös sisältä kolme kuvaa.
Näihin kuviin lopettelen tänään. Mukavaa lauantai-illan jatkoa ja kauniita unia, kun niiden aika on.

4 kommenttia:

  1. Tavallisen, ihanan päivän ihana kertomus. Katselin kuvia ja mietin, onpa teillä kaunista ja SIISTIÄ. :) Ja se salaatin kuvaus, missähän täällä Hollola-Lahti askselilla on moinen paikka ? Ihanaa, kun joku kertoo arjestaan, eikä "yritä" liikaa...se on sinussa erilaista ja hienoa, Kaisa tykkää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa! Aloinkin joskus kirjotella tätä kuin päiväkirjaa, jotkut tykkää, toiset taas ei. Eilen oli siivouspäivä.. :)

      Poista
    2. Ihana blogi! Pystyin samaistumaan erilaiseenmummiin miltei 100 %:sti. Ainoa ero oli, että en pidä kissoista, mutta rakastan koiria. Minäkin heittäydyin pois työelämän oravanpyörästä yli 20 kk sitten, tosin en omasta tahdostani, vaan selkä sanoi itsensä irti. Vielä odottelen "tulevaisuuden" kohtaloani. En itke kohtaloani vaan yritän ja osaankin jo ottaa kaiken irti nykytilanteesta. Rakastan lapsenlapsiani, joille riittää aikaa, rakastan perhettäni koko sydämestäni ja ennenkaikkea olen oppinut nauttimaan elämästä ja sen pienistä asioista! Älä koskaan lopeta kirjoittamistasi......

      Poista
  2. Minäkin olin sairaslomalla 2009 vuoden alussa kolme kuukautta. Aluksi jouduin jäämään s.lomalle selän tehdessä tenän. Kun tilanne ei alkanut ennusteista huolimatta paranemaan, huomattiinkin, että uupumus on myös taustalla. Itse en sitä siinä vaiheessa vielä oivaltanut, mutta siitä lähtien, kun aloin tunnistaa uupumuksen itsessäni ja tunnustaa sen myös itselleni, alkoin pikku hiljaa toipua. Aloin huomata myös voimia antavia, kivoja, elämälle tärkeitä asioita ympärilläni. Minulla oli perhe, neljä maailman tärkeintä asiaa eli lapset, elämä mallillaan, mutta en sitä uupumuksen tilassani enää kyennyt tiedostamaan enkä näkemään sitä. Elämä oli yhtä mössöä, lokerot päässä sikin sokin ja kaaoksessa. Kroppakin (selkä) teki sitten lopulta stopin. Onneksi! Ajatellut olen, kuinkahan monta kohtalon toveria minulla mahtaakaan olla tässä nykyisessä elämän menossa. Sen "pysähtymisen" jälkeen olen nähnyt elämäni hieman eri näkövinkkelistä. Minun "ei täydy" mitään, pidän terveellä tavalla itsestäni, jaksan tehdä läheisten kanssa enemmän meille tärkeitä asioita.

    Voimia antavia ilon ja onnen muruja meille ihanaisille naisille!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)