perjantai 22. marraskuuta 2013

Vanhojen muisteloa

Sain taas aivan ihanan paketin postissa..kirjan Enkelipallot..en vielä ole aloittanut kun mulla on se Kirsi Rannon kirja kesken..mut kerron sitten myöhemmin mitä kaikkea ihanaa asiaa tässä onkaan. Mutta niistä upeista enkelipalloista tässä kerrotaan syvemmin mitä mäkin sain joskus valokuviini, tytön kanssa metsässä ollessa. 
Eilen oli myös uutta ja ihanaa..sain ensimmäisen kundaliinireiki viritykseni. Jossain vaiheessa voin hoidella kavereita ja oman perheen jäseniä..ja tietysti itseäni. Etähoitona tätä voi tehdä ihan kenelle vaan, mutta kaikella on aikansa, ei siis ihan vielä, vasta harjoittelen. Saan vielä toisen- ja sitten master virityksen, vasta sitten olen valmis. Joulukuun lopulla pitäisi olla aika. Ajattelin myös yhtenä tärkeänä asiana, että saan lähettää huumeaddiktille tyttärelleni etähoitona energiaa.
Tänään oli vuorossa terapia, sekin asia vähän ehkä tullut paremmaksi ja kun kyselen terapeutilta paljon, saan myös vastauksia ja kommentteja, pitää vaan osata eri ihmisten kanssa toimia eri lailla. Pikkuhiljaa päästään eteenpäin! 

Juttelimme tänään paljon sairastumiseni alusta, hän kun ei siitä niin ole tietoinen, eikä vaadi mua kovasti mitään kertomaan vaan antaa mun kertoa miten paljon ite haluan, siis niitä asoita mitä olen jo toisen terapeutin kanssa käynyt läpi. Otin ihan itse puheeksi sen, koska olen sitä itsekin nyt paljon miettinyt nyt kun olen jo hiukan paremmassa kunnossa. Sitä miten tiukilla oikeesti olin ja olisi jo aiemmin pitänyt mennä lääkäriin. Vaikea lapsuus, avioero, tyttären huumeidenkäyttö, hänen lapsensa muutto meille, yrittäjänä töitä 24/7, suorittaja, miellyttäjä, täydellinen kaikessa ja sitten vielä liikkeen pakkolopetus ja velat..näitä kun olen miettinyt niin oikeesti ihmetellyt miten jaksoin pyörittää kaikkea ja mieli ihan rikki koko ajan. Sitä vaan meni robottina eteenpäin ja vaikka kroppa ilmoitteli ettet nyt Elina jaksa, en sitä tajunnut, kuumeisiin ja kipuihin vaan panacodia. 
Aiemmassa elämässä mun päivä oli aika kaoottinen. Aamulla seitsemältä ylös, herätin lapset, tein aamupalat, lapset kouluun, ite töihin, illalla kuuden aikaan kotiin kaupan kautta, koti putiputs siistiksi (se piti tehdä ite, vaikka apuakin olisi ollut) ruokaa perheelle, lasten kanssa iltaoloa (hyvä äiti), kun kaikki meni nukkumaan alkoi mun yövuoro nettikaupan kanssa, kolmen aikaan nukkumaan, neljä tuntia levotonta "nukkumista" ja taas alusta. Jossain vaiheessa piti vielä hoitaa liikkeen paperityöt yms. Tätä tein vuosia ja lopulta en nukkunut enää yhtään, sitten meni kunto huonoksi ja itkin vaan koko ajan ja olin väsynyt, enkä jaksanut mitään muuta kuin käydä töissä ja olla kotona, kaikki sosiaalinen kanssakäyminen jäi. Yhtenä aamuna en sitten jaksanut enää nousta ja mies kyseli et pitäsköhän mennä lääkäriin, siitä se toipumismatka alkoi. Lääkäri kirjoitti heti puoli vuotta sairauslomaa ja nukahtamislääkkeet. Siitä asti olen niitä ottanut, eli kaksi vuotta, en ihan joka yöksi tarvitse, mutta melkein. Ja kolmen kuukauden kuluttua lääkäriin menosta otin masennuslääkityksen, vaikka ensin olin sitä mieltä, että pärjään ilman sitä, mutta ei se ihan niin ollutkaan, enkä ole katunut..Nautin uudesta elämästäni!

Näistä asioista olen aiemminkin kirjoittanut joten pyydän anteeksi vanhoilta lukijoiltani että tulee toistoa, mutta nämä on mulle tärkeitä asioita, jotka pyörii ajoittain mielessä. 
Ihanimmat asiat mun elämässä on omat lapset! Heitä rakastan ja heiltä olen saanut pyyteetöntä rakkautta takaisin. Sitä mitä olisin tarvinnut jo vanhemmiltani. Ehkä siksi olen ollut vähän itsekäs ja halunnut ison perheen ympärilleni, jota voi rakastaa ja joilta saa rakkautta. Lasten takia löytyy kyllä voimaa, oli se sitten koulussa tai koulun ulkopuolella, niin aina jos tuntuu että heitä on kohdeltu väärin, minä varmasti otan yhteyttä siihen tahoon joka vääryyttä on tehnyt ja sen on joutunut kokemaan muutama henkilö. Paljon en mieti mitä sanon siinä vaiheessa, vaan tulee suusta just se mitä ajattelen. Muutenkin kyllä oon aika äkkipikainen, mutta nopeesti leppyvä :) Ne jotenkin tasoittaa toisiaan, vai mitä?

Oikein rentouttavaa lauantai iltaa sinulle ja läheisillesi. Enkeleitä vierellesi <3 
Enkeliviestini tälle päivälle, kävin avaamassa Valonpolku sivustolla:

1 kommentti:

  1. Moi, ei kertaus haittaa. Katsos uudet seuraajasi eivät kaikkea ole ehtineet selata. Tätähän tämä blogeilu ;) on. Olet tehnyt monen ihmisen työt, nyt on levollisten vuosien aika. Ihmeellistä on, kuinka kauaskantoiset vaikutukset lapsuusvuosillamme meihin ihmisiin on. Minun lapsuuteni, olen varmaan "suodattanut" huonoja pois. Tunnen olevani pikkutyttö yhä. Sellaisena haluan pysyäkin, nauravana ja hassuna, vakavana ja kärsimättömänä, lempeänä ja äkkipikaisena, luovana ja määrätietoisena. Elämää...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)