keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulupäivä

Aattopäivä meni nopeasti, niinkuin aina. Olimme siis vanhimman tyttäreni perheen luona sitä viettämässä. Laitettiin kimpassa ruokia, tyttären mies teki aivan taivaallisen hyvää pippurikastiketta, yritin siinä sivussa hiukan katsoa mitä hän siihen laittaa, jotta voisin itsekin kotona kokeilla. Muuten ihan sitä joulun perinteistä ruokaa, laatikoita, kinkkua, rosollia jne. Lisäksi minä keitin lipeäkalaa sekä sen kanssa valkokastikkeen..mmmm..niiiin hyvää, kalaa+kastiketta+pippuria+suolaa..onneksi tyttären anoppi söi sitä myös, muuten olisin varmaan ahminut yksin sen kaiken. 

Kaffin kanssa saimme ihanaista kakkua, oli jotain juustokakun tyyppistä, mutta namskis, niin hyvää. Päällä vadelmahyytelöä. Tyttären tekemää, hän on perheen leipuri.
Tyttäreni, esikoiseni, täytti 35 vuotta, syntyi 24.12.78 klo 12.05, siis heti joulurauhan julistamisen jälkeen rääkäisi. Ihana, erilainen joulu sairaalassa. Kuorolaulua, jouluruokaa ja mikä parasta, kaikki vastasyntyneet tuotiin pienet punaiset tonttulakit päässään äitien vierelle. Ikimuistoista!
Jouluruoan jälkeen lapset alkoivat heti odottaa sitä jokavuotista vierasta - joulupukkia. Kyllä monta kertaa sen parin tunnin aikana, joka oli aikaa ruokailusta pukin tuloon, tytöt kysyivät koska se pukki oikein tulee. No sitten kun ukko vihdoin saapui, tytöt Enna ja Ronja piirittivät hänet, olivat askarrelleet odotusaikana pukille lahjan ja kirjoittaneet tarinan, pukkihan ilahtui kovasti kun sai itsekin lahjan. Siinä perinteisesti kyseltiin pukilta Korvatunturin kuulumiset, laulettiin yhteislaulu ja pukki aloitti lahjojen jaon. Niitä olikin taas niin paljon, ihan liikaa, ettei pukki kaikkia ehtinyt jakaa vaan piti jo jatkaa matkaa seuraavien lasten luo. 

Paketit revittiin nopeasti auki ja kohta sen huomasi mitkä ne tärkeimmät lahjat sitten olivat, tytöt saivat kummatkin tabletit ja niillä pelattiin koko ilta. Lemmikit saivat tietysti myös omat pakettinsa, Helmi kissanminttua ja sekä meidän että tyttären marsut herkkupuikkoja. Aivan ihanan rento ja mukava tunnelma oli kyllä, kiva jutella ja vain istua sekä nauttia joulun tunnelmasta. 
Käytiin puoliskon kanssa vielä illalla hänen isänsä, kahden setänsä ja mummunsa haudoille viemässä kynttilät. Vettä satoi ihan kaatamalla, sateenvarjostakaan ei ollut oikein mitään apua, kun tuuli niin kovasti. Melkein kaikki kynttilätkin jotka eivät olleet hautakiven lokerossa tai lyhdyissä, olivat sammuneet, ei oikein jouluinen sää. Hautausmaalla on muutenkin aina jotenkin kalsea tunnelma, nyt vielä lisäksi oikein mystinen kun tuuli ulvoi ja vettä satoi. 

Suru-uutinen tuli sitten tänään, jouluaamuna, puoliskon sedistä yksi oli kuollut, aattoiltana juuri ennen puoltayötä. Hän sairasti pitkään ja olihan jo ikääkin, mutta kurja juttu silti. Nyt on niistä veljeksistä enää yksi elossa, kolme heistä on muuttanut taivaan kotiin ihan tässä lähiaikoina, nyt neljäs. Näin se elämä menee, joka päivä joku lähtee ja joku tulee.

Muuten ollut aina rento päivä, niinkuin joulupäivä yleensä. Minä sanon tätä "pyjama päiväksi", voi olla koko päivän vaikkapa yövaatteissa, kun kukaan ei tule kylään, paitsi nyt tytön kaveri kävi, mutta sillä nyt ei niin väliä. Tosin puin kyllä päivävaatteet ennen päivällistä koska anoppi tuli meille syömään. Samoja jouluruokia kuin eilenkin, luulen että lapset haluavat huomenna jo jotain muuta, luultavasti hampurilaista, yleensä niin on ollut, mutta sen näkee sitten. Tänään olin kyllä vähän uupunut, johtuu varmaan siitä, että olen tottunut olemaan aamupäivät yksin, hiljaisuudessa, nyt tietysti kun on kolme lasta ja puolisko tässä kotosalla, sitä meteliä on enemmän. Iltasella mun piti päästä jo yksin ulos kävelemään, otin kameran taskuun ja pienen lenkin tein, sain vetää henkeä ja olla hetken vain omien ajatusten kanssa. Tein vielä ysin jälkeen kolme etä-energiahoitoakin ja nyt tuntuu jo paremmalta, kun sain olla ihan rauhassa jonkin aikaa. Miten sinulla, tarvitsetko sitä omaa aikaa? Musta tuntuu että mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän tulee mukavuudenhaluiseksi ja välttää niitä hälinä paikkoja ja tarvitsee omaa mietiskely rauhaa.

Nyt mä oon jo sängyssä, istuskelen ja kirjoittelen tätä läppärillä. Ronja jo nukkuu, mutta pojat valvoskelevat, jotain leffaa katsovat. Helmikin nukkuu oikein pitkänä meidän sängyn jalkopäässä, välillä päästää unissaan jotain urinaa, näkee varmaan kauniita kinkku-unia ;) 
Nyt minäkin toivottelen teille kauniita unia ja nukkukaa rauhallisesti. Huomiseen!

1 kommentti:

  1. Oijoi, olen kyllä Jouluherkkuja täynnä. Silti kuvauksesi herättävät pikkunälän...
    Tuntuu niin ihanalta, kun perhe on yhdessä, aterioi yhdessä, sen vuoksi kirjoitin sen "Yksinäinen Joulu" EKT-in-boxiin, mutta sehän meni.

    Kaikilla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa tunteet, ateria, lahjat... Joulunaika ja muutkin pyhät.
    Liputan itsekin "pyjamapäivän puolesta" ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)