maanantai 2. joulukuuta 2013

Vihdoin kirjoittamaan

Hei taas, pakko oli jo päästä kirjoittamaan, sormet syyhys ja mieli jo täynnä ajatuksia!
Kävin tänään lääkärissä, nivelpussin tulehdus tai joku sellanen, en saanut ihan selvää kun oli kiinalainen lääkäri, puhui hiukan huonosti suomea. Tutki kyllä todella hyvin, oma lääkäri yleensä vaan laittaa kortisonipiikin ja se siitä, mutta tämä mies katsoi tarkasti. Hassua oli se, että hän kysyi luvan saako piirtää..hmmm..annoin luvan ja hän piirteli tussilla viivoja olkapäähäni. Sitten painoi pahimmasta kipukohdasta ja mä meinasin potkasta, sattu niin pirskatisti. Siihen kipeimpään kohtaan piti se piikki sitten laittaa, siten auttaa parhaiten. Auts!! Käski viikon pitää kättä levossa, tekemättä mitään, ihanaa! Kirjottamisesta en puhunut mitään ;)
Näin ihana sää oli kun ajelin lääkäriin. Otin tuulilasin läpi kuvan.
Käsi on nyt jo hiukan parempi, mutta väsyy helposti. Määräsi lisää panacodia kipuun ja käski ottaa aluksi 3/pvä..no ihan sitä määräystä en noudata, on sen verran voimakas lääke, mutta tässä illalla ajattelin ottaa ennen nukkuun menoa yhden, ettei tule kipua yöllä. Voitteks uskoa että vaikka tää käsi oli kipeä, mä nukuin ilman nukahtamislääkettä, siis nyt jo viikko mennyt niin. Ihana mahtavaa! Joka ilta olen hoitanut itseäni kundaliinireikillä ja ottanut kaikkia muitakin, ilmaisia, etähoitoja joita facessa tarjotaan ja lisäksi se päivällä meditointi ja illalla musiikin kuuntelu. Niin ihana mieli itsellä, kun pääsee jostain lääkkeestä eroon, ainakin tällä hetkellä on niin. 

Maanantaina mulla on psykiatrille taas aika, katsoo miten mennään eteenpäin, itse olen sitä mieltä etten kykene vielä työelämään, kaikenlaisia paniikki oireita varsinkin tuosta kotoa lähtemisestä, vaikkakin nuo uudet lääkkeet ovat hiukan auttaneetkin siihen. Enkä tiedä haluaisinko edes mennä enää kauppaan myyjäksi, en usko että musta oisi enää siihen. Mutta jonkinverran on nyt stressin poikasta asiasta, että mitä mieltä lääkäri on. Ja sitten vaikka lääkäri kirjoittaisi lausunnon, myöntääkö taas Kela ja Varma sen..mutta en ajattele sitä nyt etukäteen..on alkanut yöt meneen niin hyvin, jos taas alan stressamaan, voi yöunet häiriintyä. Tähänkin auttaa meditointi, tyhjennän ajatukseni ja unohdan huolet.
Tämän kauniin Enkeli rintakorun ostin kirpparilta, käyttämätön, 5 euroa! Noin 4-5 cm korkea. Punainen kivi, ihan mun lemppari väri ja mukana kiva ajatelmakin.
"Enkeli kulkee aina vierelläsi suojaten ja ohjaten Sinua elämän poluille. Tuokoon se onnea elämääsi"
Eilen Oskari myrsky vähän riepoitteli ja lumisadetta tuli oikein kunnolla tuulen kanssa, ainakin täällä meillä päin ja sähkötkin meni ensin päivällä hetkeksi ja sitten illalla vielä olivat poissa 2½ tuntia. Mutta se ei oikeestaan haitannut yhtään, päinvastoin, oli upeeta olla kynttilänvalossa, takassa ja puuhellassa tuli, kaikki toosat kiinni, aivan rauhallista..tyttö pelaili puhelimella ja poika teki otsalampun kanssa läksyjä, mä luin Kirsin kirjan loppuun. 

                    Lunta siis tuli kunnolla, mutta pitihän se käydä kuitenkin kuvaamassa!
                              Näin hämyistä meillä alakerrassa oli ilman sähköjä!
Huomenna saan kakkosviritykseni kundaliinireikiin, sitten voin jo alkaa hoitaa muitakin, lisäksi chakra ja auranvirta viritykset..katsotaan millaiset tunteet tulee näistä kaikista yhteensä. Maarit tulee taas meille kotiin antamaan ne mulle, kun mun on todella vaikea lähteä välillä, niin helpompi sopia tänne kotiin. Tänään sain ne Ihanat enkelit korttini ja kirjan, pitää tutustua niihin kunnolla ensin itse, tänään en ole ehtinyt kun tyttökin oli kotosalla vatsataudin takia. Kaikkea ihanaa uutta!! Puolisko ei ihan kaikkea vielä ymmärrä, tätä uutta mitä mun elämään on tullut, mutta varmasti hänkin pikkuhiljaa..
Nyt alkaa käsi väsymään joten lopettelen tähän..kiva kun pääsin taas kirjoittamaan ja vielä ihanempaa kun sinä tulit taas lukemaan. Kommentitkin kivoja lukea! Mukavaa joulukuun ensimmäistä viikkoa kaikille!
                                                            Helmi

2 kommenttia:

  1. No heippa, kyllä sen huomaa...sun piti ihan pikkusen vaan kirjoittaa. Nauran täällä vähän sellaista lempeää hyvää naurua :)Tuntuu, että todella on sormet kaivanneet kirjoittamista. Kuulosti hyvältä, että tohtori "löysi" sen kipeimmän kohdan ja pisti siihen. Niin se on, että hukkaan menee, jos viereen pistää. Hyvä, hyvä, että olet nukkunut ja luulen olkapäänkin ajallaan tokenevan. Sille ei vain oikein voi mitään, kun ajatukset karkaavat sinne minne ei olisi tarpeen. Se on ihan terveellistä ennakointia. Miten sitä voi elää kuin akana tuulessa. Silti itse pysähdyn tarkastelemaan toisinaan, onko huolen aiheeni jossain mittakaavassa elämääni nähden. Minulle on hoettu ihan tarpeeksi, "älä ajattele huomista" "älä ajattele, mitä sitten jos..." Jokainen tarvitsee tukea, rohkaisua, muttei tyhjiä sanoja. Usein minulle riittää, kun mieheni sanoo: " Kuule kulta, me selvitään, ei tämä ole maailmanloppu. Sitten etsitään uusi vaihtoehto." Näitä uusia reittejä pitkin olenkin sitten pujotellut elämäni läpi. Mutta se pitää sanoa mulle silleen "topakasti". Ei riitä "kai me selvitään...". Minä haluan nyt Elina sanoa sinulle sillä tavalla topakasti: " Sinä selviät kaikista huolista mitä sulla on, ihan varmasti. Ja minä vaikka itse kannan sinut kainalossani, ellei muu auta ! ♥ " ... Aivan ihanaa tunnelmaa teillä on taas, rauhoittaa katsella. Ota kaikki hyvä vastaan, mistä itse tunnet apua saavasi. Älä yhtään välitä muiden sanomisista. Kotiväki on ihan paras ja ystävät. Hakeudu aina sinne, mistä saat hyvää energiaa, välittämistä ja rakkautta. Käännä selkäsi ihmisille, jotka kadehtivat, ovat vihamielisiä tai negatiivisia sinua kohtaan. Se ei ole väärin, vaan voit vapaammin hengittää, kun ei tarvitse kuunnella ilkeitä naljailuja tms. Puhu asioista ja enkelistä rakastavasti, niinkuin ennenkin. Minun on ollut helpompi olla, kun olen myös tavallaan julkisesti paljastanut sieluni ihmisille omalla nimelläni. Sellaiset, jotka eivät elä samanlaisssa "tunnemaailmassa" kuin me, pelkäävät ja häpeävät kuulemaansa ja näkemäänsä kuin peilikuvana itsestään. Ei meitä. Mutta omassa painolastissaan eivät uskalla avautua elämälle. En ole hoiva-alan asiantuntija. Olen vain paljon puhunut terapeuttien ja ihmisten kanssa yleensä. Hisseissä, kassajonoissa, tankatessa, vaikka missä voi vaihtaa muutaman sanasen jostain. Kun kysyy kaksi mekkoa päänsä vieressä ja kysyy "kumpi väri passaa paremmin ?" Väistämättä saa hymyn ja vastauksen. Siitä tulee hyvä olo, koskaan kukaan ei ole jättänyt vastaamatta minulle. Ja jutunaiheitahan riittää... toivottavasti en tehnyt paljon kirj.virheitä. Ne "robotin" sanat ovat usein ihmeen vaikeita ihmisellekin :) Hyvää yötä, ihanaa huomista päivää ja OIKEIN paljon hyvää mieltä sulle. Ajattele niitä "epävarmuustekijöitä" niin, että niitä on, mutta sinä selvität ne asia kerrallaan. Sellainen on Kaisan mittaepävarmuusneuvo, elämässä satunnaisten tekijöiden osuus on suuri, toistuvienkin virheiden marginaali on isohko. Silti ei elämä ole laskukaavaa, vaan tunteet meitä ohjaavat ja enkelin turva. Kauniisti olit taas laitellut kaikkien runot esille ♥

    VastaaPoista
  2. Muistan kovan säryn limapussin tulehduksesta, ei voinut olla oikein missään asennossa, oli tosin lonkassa...mutta jaksamisia ja oli kiva lukea kuulumisiasi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)