perjantai 17. tammikuuta 2014

Unosille

No niin ja taas on keskiyö ennenkuin ehdin tänne, nyt ajattelin mennä nukkumaan ajoissa, väsyttää...

Perjantait on tylsiä siivouspäiviä, siis tylsää aloittaa, mutta kivaa kun sen saa tehtyä. Nyt mä oon oppinut että mun ei tarvitse tehdä kaikkea yksin, vaan lapset voivat siivota omat huoneensa ja puoliskokin voi auttaa, vaikka käykin töissä. Mulla on vaan aiemmin ollut sellanen ajatus siinä, että mieluummin teen itse nopsasti kuin käsken jonkun toisen, ja olen niin tottunut siihen. Mutta tässä pikkuhiljaa oppinut antamaan aikaa kaikelle tekemiselle, kaiken ei tarvitse tulla valmiiksi hetkessä ja muut voi tehdä, vaikka tulisi valmista hitaammin. Olen oppinut siis hidastamaan elämää. Se on aika hieno tunne ja myös se että tehdään yhdessä. Mä oon ollut myös vähän sellanen passaaja äiti, puolisko siitä valittaa välillä että kun teen niin paljon lasten eteen, vaikka ovat jo isoja ja osaavat itsekin. Mä en tiedä miksi mä niin teen, mutta kun en itse näe siitä mitään vaivaa, vain toiset, tai siis lähinnä mies. Jotenkin se varmaan kuuluu mun emoluonteeseeni, tykkään passata lapsia niin kauan kuin ne ovat kotona ja vielä vähän sen jälkeenkin. Kyselin mun terapeutiltakin sitä ja hän sanoi että voisi olla siitäkin kun mulla itellä on ollut vaikea lapsuus ja olen ollut ns. "näkymätön lapsi" eli huomattiin vain silloin jos oli joku tehty väärin tms. Nyt sitten sen asian olen kääntänyt niin, että haluan tehdä omien lasteni eteen vähän liikaakin välillä, mennyt niinkuin toiseen ääripäähän. Kyllä hänkin sanoi, että varmasti se teinipoika osaa jo tehdä itse aamupalansa ja iltapalansa, kun vaan annan, mutta jotenkin kun mä olen tottunut tekemään aina ne aamu- ja iltapalat valmiiksi, jo kymmeniä vuosia, niin miten osaan yhtäkkiä sen muuttaa niin etten tekisikään..dääm..onko se teistä väärin että mä teen niin? 
Tänään mulla oli ihana enkelikokemus. Olin Helmin (kissa siis) kanssa ulkona. Hän ei muuten tule ulos, ellen minäkin sinne mene. Mulla oli kamera mukana ja huomasin että yhdessä pensaassa on valtava määrä pikkulintuja ja upea laulukonsertti menossa. Pensas oli aukean keskellä joten hiivin hiljaa ja kuvasin lyhyen videon siitä. Kun aina niille enkeleille juttelen, siinä heille totesin että on ihan parasta kun aurinko paistaa ja linnut laulaa ja se tuli ihan sydämestä huokaisten. Siinä samassa mun olkapäälle tipahti hienoista pakkaslunta kasa. Ihmettelin vähän, että mistä se tuli kun ei puita ollut missään. Sitten ymmärsin että se oli viesti enkeleiltä jotka kuulivat ihasteluni :) Todella kiitollinen siitä :) 
Mutta nyt mä haukottelen jo niin että suu kohta repeää, kyllä se on mentävä vaan sänkyyn, vaikka onkin perjantai ja huomenna saa nukkua. Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)