torstai 20. helmikuuta 2014

Sydämessä valoa

Tänään ollut aika monia hoitoja - hyvä niin - että ehdin taas vasta kirjoittelemaan. Vaikka hoitoja on useita, se ei silti yhtään stressaa, koska niistä saa itsellekkin niin paljon ja kun se on mielekästä. Nyt on alkanut tulla enenevässä määrin kuumakivihoitoonkin kyselyitä, hyvä sekin, tykkään niin kovasti tehdä sitäkin hoitoa. Kiitos, kiitos, kiitos enkeleille kun johdattivat minut tälle tielle :) 
Helmi ei tykkää hoitosysteemeistä, ensinnäkin siksi että hoitohuone on häneltä kielletty alue. Ihan jo senkin takia kielletty, että Helmistä irtoaa paljon karvaa ja jos joku hoidettava on vaikka allerginen, niin ei ole kiva tulla jos huoneessa on kissankarvoja. Toisekseen pesen huoneen lattian ja pöydät joka päivä, jotta siellä on puhdasta ja raikasta. Helmi välillä rapsuttaa ovea ja maukuu, että täytyisi sinne päästä, mutta olen siinä ehdoton. Hänellä on muutenkin tilaa liikkua, kaikissa muissa huoneissa saa olla ihan vapaasti. Päiväaikaan kun tulee asiakas, Helmi myös rapsuttelee oven takana kun asiakkaan kanssa sinne sulkeudun, joten olen laittanut Helmin siksi aikaa ulos. Silloinhan ei tarvitse ulos lähettää jos aika on illalla, koska muu väki on kotona, silloin kissi viihtyy heidän kanssaan. Helmi on niin ihmisrakas, että haluaa aina nähdä ja olla lähellä, mutta välillä täytyy tehdä tällaisia ratkaisuja. Hänellä ei ole huono olla ulkona, koska on leikkimökki jonka terassilla muutenkin joskus nukkuu ja talonkin takaterassilla viihtyy hyvin ja nyt on ollut niin lämmintäkin, tietysti eriasia jos tulee vielä paukkupakkaset.
Tänä aamuna mulla oli nenä ihan tukossa ja viluttikin hiukan, pelästyin jo että olenko tulossa flunssaan, mutta ei onneksi kuumetta nostanut. Hoidin heti itseäni reikillä. Nenäontelot aukesivat hetkeksi kuumakivihoitoa tehdessä, mutta menivät taas tukkoon hiukan hoidon tekemisen jälkeen. Poika sanoi myös että tuntuu tukkoiselta, mutta ei hänelläkään muuta ole. Onneksi, kun kohta alkaa loma!

Ensi viikolla on siis hiihtoloma tai joku sanoi ettei voi enää puhua HIIHTOlomasta vaan vain TALVIlomasta, kun ei ole luntakaan, että pääsisi hiihtämään. Minä olen hiihtänyt viimeksi 15 vuotiaana, sen jälkeen en kertaakaan. Silloin kun mä olin kansakoulussa, oli jatkuvasti hiihtokilpailuja ja mä olin aina viimeinen, silloin päätin että kun koulusta pääsen, en ikinä enää hiihdä ja se on pitänyt. Luistella olen joskus yrittänyt, kun vanhimmat lapset olivat pieniä, mutta ei se luistanut kunnolla, kaaduin koko ajan, ja kun pelkään kaatumista ihan kamalasti, jäi luistelukin sitten. 
Lapset meillä kyllä tykkäävät luistella, hiihtää ei niinkään, no yläkoulussa ei hiihtoa enää olekaan, vain alakoulussa. Ronjan luokan on pitänyt hiihtää jo monella liikuntatunnilla, mutta aina on ilmoitettu että siirretään, lumen vähyyden takia. Alakoulusta ovat lähdössä Ellivuoren retkelle maaliskuun alussa, laskettelemaan, hiihtämään, patikoimaan jne, mitä nyt kukakin haluaa tehdä. Sitäkään retkeä ei tehdä, ellei ole lunta tämän enempää, keksivät jotain muuta tekemistä sitten myöhempänä ajankohtana. Tietysti olisi kiva hiihtolomalla, että oisi sitä lunta, lapsilla olisi enemmän tekemistä, mutta tälle tilanteelle me ei voida mitään ja sen mukaan on elettävä.

Hooooihh..alkoipas haukotuttamaan..kait sit lopettelen ja jatkan huomenissa.
Hyvää Yötä kaikille ! 

1 kommentti:

  1. Moikka, ensinnä olipa kauniita kuvia ajatuksineen. Ne sopivat blogiisi ikäänkuin katkaisemaan tarinaa ♥
    Sen kyllä arvaa, Helmi-herra on oven takana vaatimassa huomiotasi :) Mukavaa, kun hoitoja on todella mukavalla tahdilla.
    Kuinka ollakaan minäkin olin lähes aina viimeinen hiihtokilpailuissa, multa puuttuu kilpailuvietti. Haluaisin tehdä kaikkea iloiten, hauskasti yhdessä ja yksinkin.
    Kerran ostettiin mulle sukset aikamoisen "ähinän ja suostuttelun jälkeen". Kerroin sen olevan rahanhukkaa. No, ne hankittiin. Ekalla kertaa hiihdin noin kilometrin. Toisella kertaa lipsui niin, että kimmastuin ja viskasin sukset ja sauvat metsään ja taapersin autolle. Puoliso sitten oli ne poiminut palatessaan...eikä mun sen jälkeen ole ladulle tarvinnu lähteä. Eikä ole haaveissakaan. Luistelu sujui ennen, nyt sekin on jäänyt. Tuli jalat niin kipeiksi, vaikka pystyssä ja liikkeessä pysyinkin...nyt olen jollekin luistimeni lahjoittanut :) Hyvää yötä, luen toisen blogisi samalla... ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)