tiistai 22. huhtikuuta 2014

Arjen alku

Pääsiäinen on vietetty ja normaali arki alkoi. Upeat ilmat oli, vaikka ei ihan koko ajan aurinko paistanutkaan. Tänään oli se kaikkein kaunein, aurinko paistoi puhtaalta taivaalta ja lämpöä oli +17 varjossa. Suuri nautinto olla ulkosalla!
Sinivuokot kukkivat kauniisti meidän ja ex-Kostulan koulun välisessä pikkumetsikössä.
Me ei oikeastaan tehty mitään mainittavaa pyhinä, no jonkinverran haravoitiin ja pesinhän mä kaikki pyykkikorit tyhjiksi, pyykit kuivui hetkessä. Miehet kävivät katsastamassa muutamia kevareita pojalle, mutta sopivaa ei vielä löytynyt. Vielä ei ole kyllä kiirettäkään, kun täyttää 16 vasta heinäkuussa. Ihan vaan oltiin, ulkoiltiin ja nautittiin lomasta. Marsuneidit Siru ja Sissi ovat saaneet heiniä, siis ohraa ja rairuohoa, ihan tuoreena leikattuna ja todella hyvin on maistunut.
Tramppakin sai kyytiä, kun Ronjan selkä oli jo hiukan parempi. Hänellä kipeytyi se ensimmäisistä pompuista, kun silloin tietty pompittiin koko päivä yhteen menoon.
Pyhien aikaan en tehnyt hoitojakaan, vasta tänään aloitin. Virtaa olisi taas vaikka muille jakaa! Tosin aika suuri huoli on nyt ollut, kun pääsiäisen pyhinä huomattiin että teinipojalle on tullut suuri pigmenttimuutos iholle, kainalon alle, noin 20x15cm kokoinen ruskea läiskä, se ei ole tasainen vaan hyvin rosoreunainen, ja selkärankaa pitkin menee n.25 cm pituinen melkein musta viiru, se näyttää ihan mustelmalta, muttei ole sitä. On ne kuulemma olleet jo viime vuoden puolella, mutta poika ei ole niistä kertonut kun eivät ole kipeitä eivätkä kutia tms., viime kesänä niitä ei vielä ollut. Soitin heti tänään terkkariin aikaa, mutta sai vasta toukokuun alkupuolelle. Onneksi hoitaja puhelimen toisessa päässä ymmärsi huoleni ja sanoi että voisimme tänään käydä terveydenhoitajalla näyttämässä niitä. No, käytiin, mutta ei siitä nyt kovasti ollut hyötyä. Ainoastaan se että hän sanoi että voidaan odottaa lääkäriaika sinne mihin se oli annettu, kun läiskät eivät ole kivuliaita, mutta samaan hengenvetoon sanoi että jos ne alkaa muuttua tai suurentua, niin heti otettava yhteys lääkäriin ja epäili että lääkäri otattaa niistä näytepalat. Toivon ja rukoilen enkeleiltä että ne olisivat vaan jotain hyvälaatuisia muutoksia, eikä niissä olisi mitään pahempaa, eikä tarvitsisi ottaa mitään näytepaloja. Hoitsu sanoi että poika voisi kokeilla niihin kortisonivoidetta ja ihan normia perusvoidetta, no perusvoidetta hän käyttääkin kun iho on niin kuiva. Mutta pyysi että se kokeiltaisiin, niin tietää sitten lääkärille kertoa, vaikka epäilikin ettei niistä mitään apua ole. Pitää nyt vaan odotella se aika ja yrittää olla murehtimatta :) 
Kävin moikkaamassa mun terapeuttiakin, mutta aina vaan vähemmän on sitä sairausasiaa ja enemmän vain kaikkee kivaa mitä teen! Minä olen niin innoissani kaikesta hoitamisesta, että puhun helposti sen 45 minuuttia jonka siellä olen, kun en enää niin kovasti niitä neuvoja tarvitse, mutta upeaa on käydä siellä kertomassa miten kaikki etenee, ja terapeutti kannustaa kovasti. Sitä tietysti tarvitsen!!

Hohhoijjakkaa! Nyt alkaa niin haukotuttamaan, että taidan hipsiä sänkyyn. Hyvää Yötä rakkaat lukijat ja kuullaan huomenissa uusia juttuja. Kiitos kun kävit lukemassa, kommentitkin aina kivoja :)

2 kommenttia:

  1. Moikkis ♥ Olihan tänne tupsahtanut uusi päivitys :) Pyhät menivät työn ja levon tasapainossa...
    Uskotaan ja rukoillaan, etteivät läiskät ole niitä "pahoja"...
    Hyvää yötä ♥

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Löysin blogisi viime viikolla ja se on tällä hetkellä jotenkin sopivaa luettavaa minulle.Itse olen aloittamassa Co-Rento voimavarakouluttajan opinnot ja olen aivan uuden elämän.Olen 52v,tehnyt lähihoitajan hommia kymmenen vuotta ja lopun työikääni haluan hoitaa ihmisiä ihan eri tavalla.Sinä olet haaveesi hienosti toteuttanut, toivottavasti onnistun itsekin.Ihanaa kevätpäivää <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)