perjantai 16. toukokuuta 2014

Toivoa on aina

Voi rakkaat..tänään on ollut sellainen päivä, että mieli on jotenkin murheellinen. Ihan muuten mukava, mutta tuli taas mieleen yhdestä päivityksestä pojan koulumurheet.

Yritän koko ajan ymmärtää yhtä perhettä, joka ylentää lastaan muiden lasten kustannuksella. Kyynärpää taktiikalla ja kaikenlaisilla tempuilla vanhemmat vievät lapsiaan eteenpäin ja syytetään muiden omia vaikka mistä, joissa ei mitään perää, jotta oma voisi loistaa. Otetaan vaikka kouluun yhteyttä ja keksitään sinnekkin kaikenlaista. Sitten opettajat eivät ota sinne edes keskusteluun vaikka sitä muutamien vanhempien kanssa pyysimme. Vain tämä yksi saa siellä käydä marisemassa.

Koko vuoden on ollut samanlaista, onneksi koulu kohta päättyy suvivirteen ja omani pääsee tuosta koulusta kokonaan pois ja eroon tästä kaikesta joka painanut ja stressanut häntä. Olen kyllä todella ylpeä pojastani, hän on kaiken keskellä tsempannut hienosti, melkein ysin keskiarvolla mennyt eteenpäin, tämän perheen, opettajien ja opojen painostuksesta huolimatta. Samoin pojan kaksi hyvää ystävää jotka olleet ihan samassa tilanteessa, saman perheen takia. Kaikille pojille nostan kyllä hattua!!
Sossustakin soitettiin, tulevat tapaamaan Ronjaa kesäkuun alkupuolella. Kaksi sossutätiä tulevat haastattelemaan, miten menee. Tämä käytäntö alkoi vasta viime vuonna, kun uusi työntekijä aloitti. Oli pikkasen hänen kanssaan yhteenottoa, ennenkuin kaikki alkoi luistamaan. Siitä varmaan kerroinkin jossain postauksessa. Sitä ennen ei kukaan ole kuuteen vuoteen käynyt meillä, soiteltu kyllä kuulumisia. Ronjan äitikin oli luvannut tulla nyt katsomaan, saa nähdä koska hän tulisi. Olisi todella hieno asia, jos ihan oikeasti nyt tulisi, mutta kun ollaan niin monta kertaa saatu pettyä. En voi Ronjalle kertoa, ennenkuin nenä näkyy pihassa, silloin se on vasta varmaa. 
Eli tällaisia asioita tänään tapahtunut. Ihanaa kun on perjantai, huomenna saa taas nukkua. Puolisko menee kyllä töihin, eli hän herää aikaisin. Ronjalla on yökylä-kaveri, nukkuvat jo, vaikka ensin vähän mietin, että koskahan kikatus loppuu, mutta kyllä sitten kuitenkin aika pian hiljeni. Se on niin kivaa kun on kaveri yötä. Poika kyllä valvoo ja näin viikonloppuna aina vielä kauemmin, en ole sitten niin patistanutkaan, kun muuten on ihan mukava ja kunnollinen poika. Monet tuossa iässä jo ryyppäilevät ja rellestävät kylillä. Hän on vielä toistaiseksi pysynyt ihan siististi, kun kaverien kanssa ajelevat mopoilla pitkin maita ja mantuja.

                                      Hyvää Yötä rakkaat ja nukkukaa hyvin!

1 kommentti:

  1. Luen usein blogiasi , joka on todella sydämeen menevä. Voimia sinulle moniin koetuksiisi. Yritä ajatella "sosiaalitätien" vierailu positiivisena , sillä paljon on paikkakuntia jossa he eivät käy perheitä tapaamassa vaikka jotkut sijaisperheet "kaitsijaa" tarvitsisivatkin.
    Eläkää vain sitä teidän tavallista arkea niin tuskin heillä mitään sanomista siihen on....
    Ihana huomata että jaksat vielä kannustaa kiusattua poikaasi. Pitäisi vaan enemmän puhua tästäkin kiusaamisen muodosta opet, opot ja toiset perheet, kun aina puhutaan kaveri kiusaamisesta.
    OLET SINÄ VAAN SUPERMUMMO !
    Voimia , jaksamista, enkeleitä, suojelusta matkallesi. Sinun oloisia tänne tarvittaisiin enemmän..
    terv. blogisi lukija Tuikku

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)