torstai 31. heinäkuuta 2014

Elämää


Hohhoi..ollut jotenkin raskas päivä, vaikka ilma mitä ihanin, kun lämmöt laskivat ja on satanut välillä. Mutta puolisko on vähän maissa nyt, odotti tietty kotiinpääsyä kun sitä jo lupailtiin. Tänään kävi viipalekuvauksessa, kun se kuume ei vaan ota laskeakseen, löydettiin maksan läheltä joku nestekertymä, en tiedä sen enempää. Huomiseen aamuun taas odotellaan, että mitä lääkäri siitä sanoo, onko sellainen joka paranee itsekseen, vaiko iso joka pitää operoida. Enkeleiltä rukoilin että olisi tuo ensimmäinen vaihtoehto. 

Meidän piti tänään mennä katsomaan häntä, mutta sitten naapurit soittelivat ja kysyivät voisivatko he mennä, kun olivat menossa muutenkin asioille Tampereelle. No, eihän siinä mitään ja puoliskokin oli tykännyt kovasti kun olivat käyneet. Huomenna sitten meidän vuoro ajella sinne. Lähetin hänen kahdelle serkulleen viestillä suoran numeron potilaspuhelimeen, koska ei saa vieläkään pitää kännyä huoneessa päällä, huonekaverilla jokin laite joka häiriintyy kännykkästä. Mutta tulipa sitten puoliskolle vähän kävelyä, kun joka kerta soittaessaan minulle, meni päiväsaliin. Sanoi kyllä että kuume vie aika lailla voimat, ei oikein jaksaisi istuakaan, sitähän on ollut nyt koko ajan joten ymmärrän. Tulehdusarvotkin vielä yli 90..lauantaina tulee kaksi viikkoa kolarista, niin ei ihme vaikka on vähän jo kyllästynyt olemaan sairaalassa ja miehet varsinkin, kun on tottunut aina jotain puuhastelemaan. Katotaan nyt ja toivotaan parasta :)
Tulkintoja ja hoitoja ollut tänään välitettävänä ihan mukavasti, niistä saa niin paljon itsellekkin, että oikein mielelläni teen "töitä". Vähän piristää omaa mieltä, saa uutta energiaa, eikä koko aikaa ajattele sitä sairaalassa makaavaa aviomiestä. Toinen on sitten face, josta saa toisenlaista voimaa, siellä on kaikki ystikset ja kaverit joiden kanssa voi jutella ihan kaikesta, helpottaa kummasti. Ja tietysti lasten kanssa puuhastelu, tai eihän pojan kanssa nyt enää mitään puuhastella, mutta se on sitten erilaista olemista kuin esim. Ronjan kanssa.

Iltasella Ronja lähtikin vielä kaverin kanssa toistamiseen uimaan ja poika ajelemaan kevareilla kavereiden kanssa. Minä sitten yksinäni mietiskelin että alkaiskos paistamaan iltaruoaksi lättyjä lapsille. No, ei ole enää niin kuuma, joten tuumasta toimeen. Ronja tuli ensin kotiin ja hänen kanssaan juteltiin illan juttuja ja syötiin lättyjä. Poika tuli ihan vasta äskettäin, lätyt maistuivat hänellekkin, mansikoiden kera, vei omaan huoneeseensa lautasellisen. Helmikin kiipesi äsken portaat ylös, meni varmaan Ronjan viereen nukkumaan, eli meidän makkariin, Ronja on nyt taas mun vieressä nukkumassa. Aamulla oli ihana kun heräsin joskus viiden aikaan, Helmi-herra nukkui Ronjan toisen jalan päällä oikein pitkänä, ajattelin ensin että otan siitä kuvan, mutta koska olisivat varmasti siihen heränneet, jätin ottamatta ja nukahdin takaisin. 

Kiitos kun jaksoit lukea! Eipä tänään kummempia, ulkona kuuluu satavan, joten mukava mennä nukkumaan sateen ropistessa kattoon. Hyvää Yötä ja enkeleitä uniisi :) 


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Enkeleiden pyykkipäivä

Ai että mä tänään nautin tästä hiukan viileämmästä ilmasta. Aamupäivän aurinko paistoi, mutta siltikään ei noussut ihan sinne kolmeenkymppiin lämpötila, iltapäivällä alkoi pilvet peittää aurinkoa ja illalla sitten jo satoikin. Enkeleiden pyykkipäivä! Lämmintä kesäsadetta, pikkasen jossain ukkostikin, mutta kuului vain etäinen jyrinä tähän meidän kohdalle. Nyt on lämpöjä enää +20 ulkona ja +24 sisällä, joten huomattavasti mukavampaa elellä. Minä kun olen tällä hetkellä "jatkuvalämmitteinen 50+", eli soijaa pukkaa koko ajan, niin kesäsateessa tanssin ilosta, kun sitä taivaan Isä meille antaa. Voi olla että naapurit jo ajattelee että nyt toi eukko on kyllä ihan lopullisesti seonnut, mutta ei haittaa minua. Ihan kiva kun tuli tähän näitä "helpompia" kelejä välillä, kun ensi viikolla kuulemma tulossa oikein superhelteet. Huh, nyt taas manaan, että ensi kesäksi kyllä hankitaan ilmalämpöpumppu..niin se piti jo täksikin kesäksi :) 
Aamusta poikkesin Ronjan asioiden takia paikkakunnalla josta hänet on meille sijoitettu. Siellä oli vuositapaaminen, mutta niinkuin tavallista, vanhemmat eivät olleet paikalla, vaikka kaikille on kutsu lähtenyt muutama viikko sitten.Vain minä ja sosiaalityöntekijä, kun puolisko on vielä sairaalassa. Siinä sitten lyötiin lukkoon samat jutut kuin aina ennenkin, kun muistaakseni vain yhden kerran on ollut äiti mukana ja kerran isäkin, yhdeksän vuoden aikana. Yritin kyllä kysyä, että kannattaako mun lähteä ajamaan sinne asti, kun samat asiat voisi jutella puhelimessa, mutta ilmeisesti se on pakollinen tapaaminen joka pitää hoitaa paikan päällä. Sovittiin, että Ronja saa sitten isompana päättää haluaako tavata vielä vanhempiaan, sosiaalitoimistosta ei nyt enää aktiivisti sitä asiaa vanhempien kanssa hoideta, koska eivät koskaan ole paikalla. Välillä yrittivät isän ja Ronjan yhteydenpitoja järjestellä, mutta ei se ottanut tuulta alleen. Yksi kirje ja yksi paketti sieltä tuli, sitten se jäi. Isällä on uusi perhe jossa neljä pientä lasta, joten varmaan voimat menee siihen. En tiedä, kun en tunne häntä niin hyvin.
Nyt meillä alkaa ukkostaa siihen malliin, että on suljettava kone. Kaksi telkkaria on ukkosilmalla rikkunut, siksi nypitään kaikki sähköjohdot pois seinistä. Mä tykkään kun yöllä käy ukkonen, jotenkin mukavaa kun luonnonvoimat jyllää ja salamoi oikein kovasti ja saa käpertyä omaan peittoon. Salamat kirkastaa koko taivaan, se on upea näytelmä. En kyllä näin myöhään ulos mene katselemaan, mutta makkarin ikkunasta näkee.

                                        Hyvää Yötä sinulle ja kauniita unia :)

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Vierailuja

Dääm..aloitus on aina vaikeaa..sitten kun pääsee vauhtiin, tekstiä tulee kyllä. Tiedä sitten ketä se kiinnostaa kun on vain mun omasta elämästä, mutta kiitos kovasti kaikille jotka ainakin käytte lukemassa, se on ihan upeeta :) 

Miehen veljen vaimo - millänimelläkutsuisin - no anyway, hän kertoi että käy lukemassa meidän perheen kuulumisia blogistani. Siinä aloin miettimään että todella vähän ollaan nykyään enää sukulaisten ja ystävien kanssa tekemisissä. Usein vaan jossain sukujuhlissa nähdään. Tämä nykyajan hektinen työelämä vie mehut, ei jaksa enää iltaisin ja usein viikonloputkin on niin pitkälle aikataulutettu, ettei ehditä nähdä. Yhden pariskunnan kanssa on yritetty yhteistä viikonloppua saada järkättyä, mutta ei se vaan ole onnistunut. Lapsiperheillä on sitten omat menonsa, lasten harrastukset ja vanhempien harrastukset, ne vievät ison osan vapaa-ajasta. 

Onneksi täällä maalla vielä sentään naapurit käyvät jutulla ja voi tulla kaffillekkin ilman eri kutsua. Mutta se on kyllä nykyään myös harvinaista että tullaan kylään ilman kutsumista. Mä tykkäisin siitä. Silloin kun kutsutaan kylään, pitää aina olla joka paikka putiputs, mutta kun tullaan yllärivierailulle, koti voi olla "oman näköinen", eli heitellä vähän isompia vaatekasoja pois soffalta, että mahtuu istumaan. Sama koskee tarjoilua, kun kutsut vieraita, kaffipöydässä pitää olla sitten sen seitsemän sorttia, joista ainakin viisi pitäisi olla itsetehtyjä, tällaiselle "ei himoleipurille" sekin on jo stressi. Paljon mukavampi kun voi hyvällä omallatunnolla heittää vaan sen Marie-keksipaketin pöytään ja sanoa että nyt ei muuta tarjottavaa. Mitäs sinä olet mieltä? Tykkäätkö kutsutuista vaiko yllärivieraista, vai kumpaakin?

Nämä kuvat otin tänään, meitä vastapäätä olevalta pellolta, aivan valtaisa usva oli noussut sinne ja aurinko oli laskemassa.
Pitää vähän sairaskertomustakin jatkaa..niin, puolisko ei siis tänään vielä päässyt kotiin, vaikka hänellä toivo oli korkealla. Aamulla kuume oli taas yli 38 joten oli sanottu että nyt vielä ultrataan ja kuvaillaan tämä päivä ja katsotaan sitten huomenna. Mutta yöhoitajan mitatessa kuumetta tässä illalla, se oli taas yli 38, vaikka oli saanut välissä jo pari kuumelääkettä. Aamulla lääkäri taas kiertää osastolla, huomenna kuullaan mitä sanoo kaikista kokeista ja kuvista joita tänään otettiin. Toivottavasti kaikki on ihan ok.

Ronjalla on yökaveri, aika kikatusta vieläkin, mutta en nyt viitsi komennella nukkumaan, kun ovat vielä lomalla. Kohtahan se koulu alkaa ja sitten taas iltaisin pitää rauhoittua vähän aikaisemmin. Kai tästä itsekin hipsin makkariin ja nukkumaan!

Hyvää Yötä, kuullaan taas huomenissa! 

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Iloisia uutisia

En tiedä ootteko jo ihan kyllästyneitä sairaskertomukseen, mutta mulle tämä asia on tärkeintä juuri nyt, siksi siitä kirjoittelen.

Puoliskolle oli ilmoitettu että tällä viikolla pääsee kotiin. Ehkäpä jo huomenna, jos kaikki kokeet ja otetut kuvat ovat kunnossa. Kuumetta on vielä, mutta lääkäri sanoi että mitään pahempaa tulehdusta ei ole, joten se pikkuhiljaa sitten laskee alas, kuumelääkettä sitten vaan kotonakin. Jos odottaisivat että kuume on kokonaan poissa, voisi mennä pitkä aika ja se on oikeastaan aika turhaa kun kotonakin voi parannella ja levätä. Varovainen silti pitää vielä olla, selän pienen murtuman kanssa pystyy elämään ja olemaan, ortopedi kävi tänään näyttämässä miten oikeaoppisesti noustaan sängystä ja antoi joitain muitakin ohjeita. Kevyttä liikkumista, kävelyä lähinnä, mitään ei saa nostaa eikä muutenkaan tehdä raskaita töitä. Tuossa jo sanoikin mulle, että kun hän tulee kotiin, pitää kaffitkin tuoda sänkyyn ja voileivät valmiina...hmmm...siitä olin kyllä vähän eri mieltä :)  Nyt ois sit sairaslomaa hänelle tiedossa ja sitten vielä kolmen viikon kesäloma päälle, jotka jäivät pitämättä. Aamun lääkärikierroksella hän kuulee miten asiat ovat ja miten viikko etenee. 
Nyt minä voin sitten panostaa hiukan enemmän omaan työhöni hänen sairasloma aikansa, eli markkinoida myös kotikäyntejä, kun ei tarvitse aina miettiä sitä, että pitää olla siksi kotona kun Ronja tulee koulusta. Hän on reipas tyttö ja osaa itse tehdä välipalat yms, mutta ei tykkää tulla tyhjään kotiin, sen hän on sanonut. Siksi olen ajoittanut aina omat työni siten, että olen kotona kun koulu päättyy. Kun kerran siihen on mahdollisuus. 
                                                  Ronja ja Helmi <3 
Ai niin, unohdin ihan eilen kertoa, että tilasin yhdeltä ystävältä, Katja Silmulta, kyltin, joita hän tekee heinäseipäistä. Kolvilla polttaa kirjaimet ja sitten lakka päälle, kestää tuulet ja tuiskut. Laitan kotitien risteykseen, helpompi asiakkaiden tulla. Ja mikä ihaninta...maksoi vain kympin! Pienemmät kyltit vain viisi euroa (esim.wc-merkki tms.) Jos joku haluaa tilata myös kyltin Katjalta, lähetä mulle sähköpostia tai laita fb-viesti. Viestiin sitten puhelinnumerosi, annan tiedot Katjalle ja ottaa sinuun yhteyttä. Tän mun kyltin koko on: pituus 59cm ja leveys 6cm. 
Eipä tänään ihmeempiä, vain näitä iloisia uutisia! Hyvää Yötä, enkeleitä uniisi :)


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Elämä jatkuu

Paahtava ja painostava ilma ollut, mutta iltasella alkoi satamaan, hiljaista kesäsadetta. Ennen sitä aurinko peittyi pilvillä ja nousi tuuli, lämpötila laski heti 5 astetta, avattiin kaikki ovet ja ikkunat ja ilmanvaihtolaite täysille jotta vetää viileämpää sisälle. Huh, kyllä tätä jo kaipasikin, vaikka sade onkin vähäistä, se kuitenkin hiukan virkistää.  Yöllä hikoilee niin että lakanat ihan mykkyrällä ja tyyny märkänä, muutenkin kuin helteen takia, menopaussin aika. 
Kiitos, kiitos, kiitos enkelit virkistävästä sateesta :) Tätä toivoinkin aamumeditoinnissa.
Sainpa pojan viime yönä ehjänä kotiin, odottelin kolmeen asti. Yritin välillä nukkua, mutta ei se uni vaan tule kun on huoli ja murhe. Onneksi ei tänään ollut mitään menoa, joten sai nukkua pitkään aamulla, unikeonpäiväkin. Kerroin asiasta puoliskolle puhelimessa ja hän sanoi että ymmärtää kyllä, mun vielä suuremman huolen, nyt kun hän ajoi juuri kolarin. Pojan kanssakin siitä puhuttiin ja sanoi että pitää kyllä ajovarusteet päällä ja ajelee rauhallisesti, ettei mun tarvii niin kovasti murehtia. Kyllä hänellekkin nyt tuosta isän kolarista jäi jotain korvan taakse, vahinko ei tule kello kaulassa, se voi sattua kenelle tahansa, että peura hyppää moottoripyörää päin. Mutta kun ei ajele sataa, niin voi vielä pelastua tilanteesta. 
Puoliskon kanssa juttelin juuri äskettäin, oli saanut tippaneulan pois, eli ei enää tiputeta suolaliuosta, mutta oli käsketty juoda normaalia enemmän jotta aineenvaihdunta on nopeampaa. Parasetamolia saa vielä kuumeeseen, katsotaan nyt mihin suuntaan se sitten menee. Oli lääkkeellä laskenut 37.3. Huomenna aamulla on lääkärikierros, silloin kuullaan mitä sanoo kotiintulosta. Kiva olisi jos pääsisi, mutta tietty täytyy ensin tervehtyä kunnolla. Olen niin kiitollinen kaikesta ja olen kiittänyt kyllä Jumalaa ja enkeleitä siitä, että rakkaani säilyi vakavassa tilanteessa, loppuviimeksi pienin vammoin. Vaikka niistä toipuminen vie aikansa, elämä kuitenkin jatkuu normaalisti. 
Sunnuntai päivä alkaa olla loppupuolella. Mukavan viileä tuulahdus tulee ulkoa ja edelleen pikkasen tihuuttaa vettä. Huomenna alkaa taas uusi viikko, sen aikana siirrytäänkin elokuuhun. Pojalla vielä kokonainen viikko lomaa ja seuraavalla viikolla maanantai, sitten se taas alkaa, koulu, nyt ammattikoulu, 5.8.  Ronjalla alkaa 11.8. Reppu on vielä hankkimatta, se pitää kuulemma olla joku merkkijuttu, jota en nyt tässä muista..

Mukavaa illan jatkoa ja uutta viikkoa :) Hyviä unia sitten kun niiden aika on :) 


lauantai 26. heinäkuuta 2014

Valvomista kesäyössä

Lämmintä riittää, tykkään kyllä lämpöisestä, mutta nyt ollaan sietokyvyn rajoilla! Mulle riittäis sellanen +20-25 astetta hyvin. Ei oikein jaksaisi tehdä mitään. Vaikka mitäpä sitä on pakko mitään tehdäkään. No, parin kuukauden päästä tällaiset helteet on muisto vain.. 

Tytyllä on vähän huono olo. Oli aika monta tuntia kaverinsa kanssa rannalla, johtuisiko nyt siitä. Yrittää sohvalle saada nukahdettua, mutta vatsaa kuulemma särkee, ei halunnut mennä vielä yläkertaan, kun siellä on paljon kuumempi kuin täällä alhaalla. Ollaan kotosalla vaan kahdestaan, kun poika lähti kavereiden kanssa ajelmaan, soitteli juuri että menee myöhään kun lähtivät Häijään nesteelle syömään. Paha väli se Häijään tie, paljon peuroja ja hirviä. Ihan vapisuttaa kun ajattelen..rukoilin paljon enkeleitä mukaan.. 
No nyt näyttää Ronja jo nukkuvan, löysi hyvän asennon. Mun pitää yrittää raahata sylissä yläkertaan kun itekin menen :) 
Käytiin sairaalassakin puoliskoa katsomassa, Ronja ei halunnut lähteä kun oli kaverin kanssa niin kivaa, mutta teinipoika oli kanssani. No, eihän sinne pakko ole lähteä ja aikakin tulee pitkäksi. Pyysin kaverin äitiä vähän katsomaan tytyn perään, asuvat ihan naapurissa. 

Mies oli vähän pirteämpi, mutta ehkä vähän nyt huokuu jo toivo kotiinpääsystä. Häntä hiukan harmitti se, että eilinen ilo aamun laskeneesta kuumeesta ei ollut pitkä, koska tänä aamuna sitä oli taas yli 38, olivat antaneet lääkkeen ja iltapäivällä sitten 37.7. Kun olimme siinä, kävi hoitaja joka sanoi etteivät nyt anna kuumelääkettä lisää, ennenkuin näkevät alkaako taas nousta huippulukemiin. Seuraavat pysyykö kuume itsestään alhaisena, vai tarvitaanko laskemiseen aina lääkettä. Tulehdus on vielä olemassa. Mies itse sanoi että ehkä pääsee alkuviikosta kotiin, mutta yritin rauhoitella että katsotaan nyt ensin miten tuo kuume menee. Kun oltiin lähdössä pois, hän pyysi antamaan peiton päälleen, alkoi taas viluttaa ja tuli vähän huono olo, siitä pääteltiin että kuume oli noususuunnassa. Nyt ei soiteltu enää illalla, ajattelin että antaa nyt hänen nukkua, joten en tiedä miten lämmön kanssa sitten on. Sitä on ollut nyt viime maanantai-illasta asti. Huomenna sen kuulen, jännittää taas miten kaikki menee. Yritän silti saada nukuttuakin hiukan.
Mietittiin pojan kanssa että jos leikattais pitkät heinät, kohdista joihin ei pääse ruohonleikkurilla, se kun jäi silloin viikko sitten tekemättä. Miehen veli toi alkuviikosta siimaleikkurin, jolla työ piti tehdä. No, minä tai poika, emme kummatkaan ole koskaan sitä käyttäneet, minä en edes ole katsonut millainen härveli on kyseessä, joten oli aikas vaikeeta aloittaa. Naapurin mies kävi hiukan näyttämässä autotallissa kuinka se käynnistetään ja sitten kun tulimme sairaalasta sanoin pojalle että kokeillaanpa nyt, osataanko. No kyllähän poika sen käynnistämisen haltsasi, ryyppy, vetokäynnistys, virtanappi, kaasu jne. , minä en olisi kyllä siinä pärjännyt. Hienosti hoiti homman ja saatiin heinät kaadettua. Olinpas taas ylpeä pojastani ja vähän itestänikin. Hyvä me!

Tässäpä tämä päivä! Hyvää Yötä sinulle. Minä vielä valvon, en pysty nukahtamaan ennenkuin poika on turvallisesti kotona. 

perjantai 25. heinäkuuta 2014

On ilo

Ihan mukava kesäpäivä ollut tämä perjantai :) 

Yksi mun muruista, Mira, täyttää tänään 34 vuotta! Onnea hänelle :) 

Viime yönä sain paremmin nukutuksi, väsymys jo painoikin aikalailla. 
Puoliskolla oli taas iltapäivällä 39 kuumetta (5.päivä), oli todella väsynyt ja kertoi että joka paikkaa särkee, kun ei pysty kunnolla syömäänkään, saa edelleen vaan keittoja ja sanoi että nyt ne alkaa tulla jo ulos korvistakin. En yhtään ihmettele. Tänäänkin jotain juusto-parsa keittoa joka laitettu ihan soseeksi. Kyllä iso mies, joka tykkää piffeistä, perunasta ja leivästä, varmaan on jo kyllästynytkin, kun ei saa "kunnon ruokaa". Aamuisin saanut jotain kiisseliä ja kahvia. Kun siihen lisätään vielä korkea kuume, niin ei yhtään maistu. Mutta kaippa lääkärit tietävät koska voi kiinteämpää ruokaa alkaa syömään. 

Ilon asioita ovat ne, että aamukierroksella lääkäri oli sanonut että tulehdusarvot ja munuaisarvot ovat vielä korkealla, mutta matalammalla kuin edellisenä päivänä, eli laskusuunnassa. Hänelle oli, iltapäivällä mitatun korkean kuumeen takia, vaihdettu uusi antibiootti tiputukseen ja nyt kun yöhoitaja oli kymmenen aikaan käynyt mittaamassa, sitä oli enää 36.9 !! Ihanaa :) Jospa ne uudet lääkkeet nyt auttavat tulehdukseen, eikä kuume enää nousisi korkealle. Hän oli itsekin todella onnellinen siitä, laittoi mulle heti viestin, kun ei voinut enää soitella, huonekaveri nukkui jo. Tänään ei käyty katsomassa häntä, kun vanhempi poika meni sinne, asuu Tampereella, on lyhyt matka. 
Kaupassa käynnin ja ruoan laiton jälkeen mulla oli vielä jotenkin paljon energiaa jäljellä. Ajattelin että pikkasen siivoilen paikkoja ja pesen pyykkiä, kun ne nyt kuivaa nopsasti ulkona. Asia johti toiseen, ja kohta huomasin että olin vienyt kaikki matot ja petivaatteet ulos ja pesin lattioita. Poika tomutteli matot telineellä ja Ronja pyyhki pölyjä, tehtiin yhteistyötä. Sitten kun saatiin siivottua kello oli jo puoli yhdeksän. Laitettiin sauna lämpiämään ja nautittiin puhtaasta kodista. :) Mulla on pari eteisen mattoa vielä pesemättä, en laittanut niitä lainkaan lattiaan. En tiedä viitsinkö pestä lainkaan, ovat jo niin vanhojakin, että reunat alkaa repsottamaan, voi olla että katselen uudet, edulliset.

Poika kävi vielä ilta-ajelulla kavereiden kanssa, mä en osaa mennä nukkumaan ennenkuin hän kotiutuu. Nyt kuului tulevan pihaan, joten taidan painua pehkuihin, Ronjan viereen. Hän on nyt nukkunut mun vieressä, kun jostain syystä häntä vähän pelottaa tämä tilanne. Kaippa sekin asia siitä rauhoittuu ja normalisoituu kun mies palaa kotiin. 
Hyvää Yötä ihanaiset :) 


torstai 24. heinäkuuta 2014

Ihana ilta

Ai että kun on ihanaa kun hiukan viileni ilma. Nautiskelin iltateen takaterassilla. Enää on +22 mittarissa ja aurinko laskenut. Päivä olikin todella kuuma, vaikka tykkään lämpöisestä, niin tämä oli jo vähän liikaa. Meillä näytti eniten varjossa +29 ja auringossa +46. Poika vei mittarin auringon puolelle ja nähtiin paljonko lämpöä todellisuudessa siellä on. Huh huh! Tykkään ottaa aurinkoakin, mutta tänään ei kyllä jaksanut yhtään, mieluummin pysytteli varjossa tai sisällä. Meillä ei ole mitään ilmastointia, vain ilmanvaihtolaite, mutta laitan sen yöksi vähän isommalle, vetää viileää yöilmaa sisälle ja päiväksi laitan pois päältä kokonaan, ettei vedä auringon puolelta helleilmaa. Kun ovet ovat kuitenkin läpi talon auki, jotta saadaan läpiveto. Makkareissa on myös ropelli-tuulettimet, kyllä nekin vähän auttaa, vaikka kierrättävätkin vain samaa ilmaa. 

Soittelin puoliskolle sairaalaan, tänään ei käyty siellä, kun tyttären perhe meni. Parempi ettei ole kovin isoa porukkaa kerralla, pieni kahden hengen huone. Siellä on vaan yksi vierastuoli, mutta mies on ikkunapaikalla, niin voi istua ikkunalaudallakin. Hänellä oli kuume edelleen korkealla, 39.2 ja munuaisarvotkaan ei ole laskeneet, ne eivät toimi vielä kunnolla. Liikkuminen on rajoitteista, eli tänään pääsi itse kävellen suihkuun, mutta muuten ei saa lähteä huoneen ulkopuolelle, maksan repeämän takia, lääkäri sanoi että voi uudelleen revetä, jos kovasti liikkuu. Ei nyt ihan lähipäivinä pääse kotiin, mutta eipä sillä kiirettäkään, hyvä hoito lähellä koko ajan. 
Tänään ei onneksi meidän tarvinnut autoilla minnekkään, sai vaan lötkötellä päivän. No tosin, pesin taas pyykkiä, ja laitoin ruokaa, mutta muuten ollut aika helppo päivä. Ronja kävi kaverin kanssa kylillä, kävivät pizzalla ja kaupoissa ja sen jälkeen uimaan, joten tuli kotiin vasta illalla kahdeksan aikaan. Poika oli moottoripyöräilemässä myös illalla, päivälläkin yritti, mutta oli liian kuuma, kun en päästä ilman suojavarusteita lähtemään. Vähän hän välillä kapinoi, mutta sitten näytän taas isänsä takkia, joka repesi ihan riekaleiksi, mutta kaikki suojat olivat ehjät, eli se pelasti paljon. Vaikka ymmärrän että näillä keleillä tulee kuuma, vaikka on vaan suojatakkikin päällä, niin en silti päästä lähtemään ilman sitä. Muutenkin pelkään koko ajan kun hän on jossain pyöränsä kanssa. Nyt vielä enemmän, isänsä onnettomuuden jälkeen. Mitäs te olette mieltä asiasta? 

Taidanpa tänään mennä vähän aiemmin nukkumaan, josko saisi nyt nukuttua, eikä tuo naapurin papparainen nyt taas huomen aamulla alkaisi nurmikkoa leikkaamaan aikaisin. 

Hyvää Yötä murut, huomiseen :) 



keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Omassa rauhassa

Kiitos, kiitos, kiitos teille kaikille jotka blogiani käytte lukemassa. Bloggeri näyttää kuinka monta on käynyt, ihan päivittäin ja eilen oli huikea määrä, melkein 200 lukijaa! Itku tuli taas tältä pillittäjältä, niin ihanalta se tuntui. :) 

Eräs lukija kyseli, että enkö julkaise kommentteja. Kyllä julkaisen! Ne vaan tulevat ensin minulle tarkistettvaksi, roskapostin takia. :) 

Tänään ollut vähän toistoa muihin päiviin, paitsi tein taas muutamia hoitojakin, reikiä ja kuumakiveä. Sitten kaikki kotityöt ja pyykkiäkin piti pestä. Soittelin vävylle josko tulisi käyttelemään siimaleikkuria meidän heinikkoon, lupasi tulla. En uskalla sitä pojalle vielä antaa, kun ei ole koskaan käyttänyt. Nurmikon osaa kyllä ajella, mutta tämä homma on tarkempaa. Näin kun toinen on poissa, huomaa kyllä miten paljon sitä yhdessä tehdään kaikenlaista tähän kotielämään liittyvää, nyt on tuntunut todella kiireeltä kun on tehnyt kaiken yksin. Pojallakin aina paljon asiaa kun tulee ajelemasta, haluaisi puhua kaikenmaailman moottoripyörä juttuja, mutta kun en ihan kaikesta ymmärrä. Onneksi voi soitella isälleen sairaalaan. 
Iltapäivällä lähdettiin taas ajelemaan lasten kanssa Taysiin, meiltä on sinne noin reilu 40km matka, joten ei mikään kovin pitkä. Puolisko siellä makaili, katseli telkkaria. Oli saanut uuden huonekaverin, näytti aika vanhalta mieheltä ja nukkuikin melkein koko ajan kun siinä olimme. Puolisko on edelleen nestelinjalla, eli soseutettua keittoa saa vaan ja jotain kiisseleitä. Hän tykkää kyllä kovasti keitoista ja toivoo niitä aina kotona ruoaksi. Lapset taas eivät tykkää yhtään ja kumpikin sanoi, että toivovat nyt iskän saavan vähäksi aikaa tarpeekseen keittoruoista. Kuumetta oli vieläkin, 39.3. Oli noussut niin korkealle, että laittoivan panadolia suoraan suoneen. Saa myös kipulääkkeen ja suolaliuosta tippuu koko ajan. Hoitsu oli sanonut että kuume johtuisi verestä jota on vielä suolistossa, sitähän vuoti sinne maksasta aika paljon. Munuaisarvot olivat vielä korkealla ja suola-arvot päinvastoin, matalalla, hänelle tuotiin sitten lisäsuolaa keittoon laitettavaksi. No, saa parannella itseään siellä rauhassa, me kyllä pärjätään kotona. Meillä on niin upeat naapuritkin, että sieltä jo soittivat et jos tarvitaan vaan jotain apua, niin aina voi soittaa. Eikö ole ihanaa!? Eipä me nyt tässä ihmeitä tarvita, ainoa on nurmikko ja heinien leikkaaminen, mutta sekin onnistuu.
Iltasella kun tultiin sairaalasta takaisin, tuntui että nyt on kyllä tältä mummilta voimat lopussa tämän päivän osalta. Yöt ovat menneet huonosti nukkuen, hiukan sitä aina kuitenkin murehtii, vaikka tiedän että miehellä on hyvä hoito lähellä. Kuumat päivät verottaa myös osansa. Onneksi meillä on autossa ilmastointi, ilman sitä oltais ihan pulassa. Kotiin tullessa avasin telkkarin, nostin jalat tuolille ja kaadoin lasillisen kylmää valkkaria lasiin, siinä sitten vierähti pari tuntia, vain nauttien. Sanoin lapsille, että puuhailevat hetken ihan omiaan ja antavat mun olla rauhassa ja se kyllä auttoi, kumpikin ymmärsi yskän, nyt on äitee/mummi väsynyt. 
Huomenna torstaina me ei mennäkkään sairaalaan, kun sinne menee muita, ei ole kiva jos on ihan valtavasi porukkaa kerralla pienessä huoneessa. Perjantaina mulla on taas hoito HOK.ssa iltapäivällä, joten seuraavan kerran menen lauantaina, elleivät nyt sitten sitä ennen laita miestä sieltä pihalle. Trendihän on että heti vaan ulos, kun kynnelle kykenee. Kuumeisena he eivät sieltä kotiuta, ja pitäähän elintoiminnotkin olla kunnossa. Mutta katellaan ja kuulostellaan. 

Hyvää Yötä ja nukkukaa hyvin. Viinilasillinen alkoi muakin väsyttämään enemmän, jospa nyt saisi nukuttua koko yön...

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Aamu on tulossa

Yön valtakunta on jo hereillä, kello niin paljon taas.
Kävin vilkaisemassa facessa kavereiden päivityksiä ja sitten tänne postailemaan. 

Muutaman tunnin tein tulkintoja ja välitys hoitoja tuossa iltasella. Oli niiiiin energiaa antavaa olla enkeleideni kanssa yhteyksissä ja leijua jossain korkeissa sfääreissä, meditatiivisessa tilassa, johon ei muiden äänet kuulu :)
Aloitin aamun terapiassa. Nyt terapeutin loma loppui ja aloitamme taas viikoittaiset käynnit. Nyt se osui juuri nappiin, oli niin paljon asiaa purettavana. Minä kun en ole mikään hiljaisin ihminen, puhuin koko se kolmen vartin ajan. Aika meni hujauksessa. Tänään nimittäin tuli uusia murheita. Huumeaddikti tyttäreni ilmoitti olevansa taas psyk.sairaalassa, ja kun pääsee sieltä pois, menee naimisiin. Edellinen liitto kesti kolme kuukautta! Huhhei! Tiedän tämänkin "miehen", lainausmerkeissä sen takia että voiko sellaista edes mieheksi sanoa. Vuosia ollut huume- ja sekakäyttäjä. Oli joskus tyttäreni kanssa samassa asuntolassa ja tapasivat siellä. Joskus soitellut mullekkin ja pyydellyt rahaa itelleen, aivan sekaisin, ei meinannut saada selvää puheesta, luuli soittavansa äidilleen. Kerran kun tytär oli myös sairaalassa, tämä laittoi mulle rahanpyyntö viestin, tyttäreni nimissä, omasta puhelimestaan. Pyysi laittamaan omalle tililleen, niin sekaisin oli, että oikeesti luuli mun uskovan että tytär siellä tekstailee..tämähän avioliitto tästä vielä puuttuikin..yritin kyllä tyttärelle jutella, mutta eihän se auta. Olen vaan suruissani, kun tällaiset asiat vievät häntä yhä syvemmälle huumeviidakkoon. Enkeleitä rukoilen joka ilta hänelle, samoin kuin kaikille muillekkin lapsilleni. 
Mutta ihanaakin tapahtui! Puolisko oli tänään saanut käydä suihkussa, tosin autettuna. Vielä ei saa poistua huoneesta, eikä turhia sängystä nousuja, vaan pitää suurimmaksi osaksi makoilla, koska on vaara vielä että maksa alkaisi uudelleen vuotaa jos kovasti rasittaa. Mutta sentään pääsi pesulle, sekin piristää. Oli silti väsyneen oloinen kun soittelin. Kuumetta nyt toista päivää, melkein 39 astetta ja antibiootti menee tippana koko ajan. Aamulla kun soittelin lääkärille, hän sanoi että nyt tutkitaan juuri mistä kuume johtuisi. Puolisko kertoi, että siellä oli tullut tänään laput, että sairaalassa on parhaillaan sairaalabakteeria (oliko joku MRS tms., en muista!) ja jokaiselta otetaan kolmen päivän ajan testit, näin varmistetaan onko se tarttunut vaiko ei. Suusta ja nenästä tikuilla näytteet. Enkeleille ilmoitin ettei sitten meidän isännälle sitäkin, kiitos. Eilen he jäivät sinne miehen vierelle, kun pyysin että auttavat häntä parantumaan.
Meidän piti mennä miehen kanssa tällä viikolla paikalliseen kesäteatteriin, mutta se nyt jää, viimeiset näytökset menossa. Samoin meidät on kutsuttu kaksiin rippijuhliin ensi viikonloppuna, mutta peruutin meidän menon niihinkin, ja ymmärsivät kyllä oikein hyvin. En tykkää yksin mennä, kun ei ole nyt oikein juhlatuulella. Toisen kerran!

Lasten kanssa ajeltiin shoppailemassa Ylöjärven Elossa, poika ajeli sinne kevarillaan ja me naiset mentiin autolla. Poika löysi repun itelleen, edellinen olikin jo neljä vuotta vanha. Samoin löydettiin hänelle t-paitoja ja pitkähihaisia paitoja ja pari hupparia. Kaikki on käyneet pieniksi, kun mies kasvaa kohisten. Ronjalla oli kaveri mukana, sillain on aina parempi, saavat kahdestaan käydä kaikki kaupat läpi. Olikin löytänyt pari kivaa puseroa, toinen neule ja sitten farkkupaitiksen. Ja tietystihän huulikiiltoa piti ostaa, niitä on vasta muutama kymmenen hyllyssä :) Piristi kyllä kummasti kun kaupoilla kierteli. Emme käyneet sairaalassa kun puolisko oli niin väsynyt, menemme taas huomenna. Tuossa äsken tekstailtiin hyvän yön toivotukset ja suukot.
No niin, nyt lopettelen, muuten tulee niin pitkä postaus, ettei kukaan jaksa lukea!
Kirjoitusta tulee yhtä paljon kuin puhetta :) 

Hyvää Yötä ja kuullaan huomenissa!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kiireitä

Rakas päiväkirjani! (huom. luin taas Aku Ankkaa sairaalassa :) 

Niin tässä ollaan yömyöhään, kun aamupäivä meni ruokakaupoilla ja poikaa kevari-inssistä odottaessa - hän sai kortin -  iltapäivä kului sairaalassa ja loppuilta puhelimessa, tuttavat soittavat, ihan kivaa se on kun muistetaan. Puolisko on nyt siirretty osastolle, mutta oli kuumeessa, ilmeisesti johtuu niistä kaikista ruhjeista ja vammoista joita hänellä on, keho reagoi niihin tällä tavalla. Sai antibioottia suoneen ja suun kautta panacodia, hän ei yleensä käytä lääkkeitä, niin nehän väsyttää, nukahteli vähän väliä. Ylös ei ole vielä saanut nousta, hoitaja nosti eka kerran istumaan, mutta oli se aika vaikeaa, kun oikealla kädellä ei pysty yhtään tukemaan ja selkääkin pitäisi vähän varoa ja koko kroppa kipeänä ja ne kaikki letkut. Munuaiset ei vielä toimi kunnolla ja maksan toimintaakin seurataan kokeilla. Hän jaksoi istua vain ihan lyhyen hetken ja sitten takaisin selälleen. Voi tulla kyllä pitkä toipuminen, kun ei ole ihan pikkupojasta enää kyse. Sanoinkin että varmaan paikallislehdessä on tiistaina ilmoitus, että "keski-ikäinen mies moottoripyörällä"...hän nimittäin täyttää tänä vuonna viisikymmentä, on kiva vähän kiusata siitä :) Niin, siis tänään jo vähän naurettiinkin..

Hauska juttu oli sekin, että samaan huoneeseen oli tänään tuotu vanhempi mies Hämeenkyröstä..ettekä ikinä voisi kuvitella kuka hän on..sen naisen isä joka juoksi talostaan ulos kolaripaikalle, hälytti ambulanssin ja soitti mulle :) Sattumiahan ei elämässä ole, vaan jokin tarkoitus tälläkin asialla on, en vaan vielä tiedä mikä, mutta kyllä se selviää myöhemmin. 
Huonompi asia on se, että nyt saan olla sitten sydän syrjällään pojan takia, äsken tuli vasta kotiin, en pysty mennä nukkumaan ennenkuin tiedän että on tullut ehjänä kotiin. Hän laittoi kyllä ihan kiltisti kaikki varusteet päälleen, takin ja housut ja tietysti kypärän. Pidin siitä eilen hänelle "pienen" luennon ja näytin isänsä takin, joka on ihan riekaleina, mutta kaikki takin sisällä olevat suojat ovat ehjiä. Eli sekin yksi pelastava osa tätä koko juttua.

Tänään ei taas muuta asiaa olekaan, kun nyt elämä ja ajatukset pyörivät hetken Taysin ja Hämeenkyrön välillä. Näin hieno suihkulähde on sairaalan edessä.
Hyvää Yötä ja kauniita unia sinulle.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kiitos

Huh, viime yö meni valvoessa, en nukkunut silmällistäkään, puhuin välillä hoitajien ja välillä lääkärin kanssa ja odottelin kun tutkimuksia tehtiin ja taas niistä ilmoitettiin puhelimitse jne. Tänään käytiin lasten kanssa miestä katsomassa. Siellä hän vielä oli teholla, mutta tilanne oli stabiili ja siitä sitten vain ylöspäin! Kaikenlaisia pieniä ruhjeita ympäri kehon ja myös kehon sisällä. Välitin hänelle parantavaa energiaa ja pyysin enkeleitä hänen suojakseen ja vahtimaan tervehtymistä. Kaikki tulee kuntoon ja elämä jatkuu. Kiitos, kiitos, kiitos.

En tiedä miten kauan joutuu sairaalassa olemaan, mutta sanoin siellä että pitäkää hänet niin kauan että on sitten varmasti kaikki kunnossa, vaikka toipumiseen kotona meneekin vielä aikaa. 
Kyllä asia on pyörinyt koko päivän mielessä, ei oikein mistään töistä tule mitään. Tiskialtaan sain juuri äsken tyhjennettyä koneeseen ja poika hienosti hoiti kaikki polkupyörät pihasta lukkojen taakse. Nyt on sitten mopoilemassa kavereiden kanssa ja minä täällä sydän kylmänä odottelen kotiin. Huomenna on hänellä kevarikortin inssiajo. Pelkään jo etukäteen niitä kevarilla ajeluita. 

No, nyt pitäisi ensi yönä uni maittaa meille kaikille, kun on tänään saanut oman mielen rauhoittumaan ja tietää että puolisko on hyvissä käsissä. On kyllä ihan mahtava henkilökunta Acutassa.

Nyt ei muuta kuin hyvää yötä ja kauniita unia sinulle!


lauantai 19. heinäkuuta 2014

Ei postausta

Nyt en pysty kirjoittelemaan, juuri ilmoitettiin että mies on ajanut moottoripyörällä kolarin, hirvi tms. tullut tielle. 

Laiskotellen

Iiiiiihana laiskottelu päivä! Ruokakin oli valmiina kylmiössä, ei tarvinnut sitäkään valmistaa. Olen ollut vaan ihan relax. No tosin pyyhin pölyt ja pesin peilipinnat ja veskit, jokainen perjantai teen sen. Menee jo rutiinilla!
Poika lähti aamulla auttelemaan mummunsa talon maalin rapsimisessa, serkkujensa kanssa siellä käynyt hommissa muutamana päivänä. Ronja taas lähti kaverin synttäreille kahdeksi ja puolisko tuli töistä vasta neljän jälkeen, joten mulla oli siinä aivan ihana hiljainen hetki. Ja siitä käytin osan, varmaan arvaattekin, no meditointiin.
Laitoin piikkimaton lattialle ja siihen selälleen ja hiljentyminen. Todella upea kokemus!

Oletko muuten kokeillut piikkimattoa? Laittaa veret kiertämään, joskus kävellytkin siinä päällä, se sattuu ihan hirvittävästi jalkapohjiin, mutta tuo erittäin lämpimän ja virkeän tunteen.

Piikkimaton ja hiljentymisen jälkeen sohvalle, kirja käteen ja jalat kohti taivasta. Ahhh..hiljaisuus ja yksinäisyys! Ei siis yksinäinen vaan yksin. Niistä hetkistä todella nauttii kun on 19 vuotiaana aloittanut lapsiperheenä elämisen ja edelleen se sama jatkuu ja olen 55 vuotias. Voit uskoa että ne yksinolon hetket on ruhtinaallista ylellisyyttä!!
Hiukan piti facessakin käydä ja muutama tulkinta tehty iltasella, niitä on tilattu jo alkuviikosta. Lisätilauksiakin on tullut, niitä yritän tehdä viikonloppuna, ihan intuition mukaan!

Hyvää viikonloppua ja mukavaa lauantai päivää sinulle.
Hyvää Yötä :) 


torstai 17. heinäkuuta 2014

Energiaa ja energiaa

Hohhoi ja ohhoh..mä vaan täällä aina huokailen yömyöhään, kun muut jo nukkuvat.
No, pitkä päivä taas takana, aamusella lähdin kauppaan ja sen jälkeen hoitoja klo 19.30 asti. Ihanaahan se on! Nyt vaan on taas sellanen "kaikkensa antanut" olotila. Oli aivan upeita asiakkaita, ihan nirvanassa kuumakivihoidossa, kiittelivät kyllä kovasti. Karuna reikiä välitin myös lähihoitona, se oli aivan upea tunne itsellekkin, leijuin jossain sfääreissä kun reikienergiat virtasivat. Kaikki lukijat eivät varmaan näihin usko, mutta se on todella upeaa ja rauhoittavaa, myös hoitajalle. 

Huomiselle en ole ottanut yhtään hoitovarausta, pyhitän sen tilatuille tulkinnoille. Saan taas olla rakkaiden enkeleideni kanssa yhteyksissä. 
Tyttö menee kaverin synttäreille iltapäivällä, joten hetken saa hengähdystaukoa hänen ideoistaan. On niin energinen pakkaus, että välillä mummilla menee pasmat sekaisin, kun ideoita satelee. Useimmiten kyllä hyviä sellaisia. Voi jestas miten hienon kortinkin teki kaverille, en viitsi siitä vielä enempää kertoa, mutta ihmettelin vaan mistä noita juttuja putkahtelee :) 

Kauppareissulla poikettiin tytyn kanssa pikaisesti kirjastossa, olin sieltä varannut muutaman kirjan, pari enkelirunoteosta ja sitten "Taivaaseen ja takaisin". Luin tästä kirjasta esittelyn ja tuntui niin mielenkiintoiselta, että varasin sen kaukolainauksena, eli tuli Tampereelta. Kuulemma todella suosittu kirja ollut, kertoi kirjaston-setä. 
Nyt meen kyllä sänkyyn, ehdin lueskelemaan hetken, ennenkuin uni saavuttaa. Ihanaa perjantaita sinulle ja läheisillesi, sekä mukavaa viikonloppua.