keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Omassa rauhassa

Kiitos, kiitos, kiitos teille kaikille jotka blogiani käytte lukemassa. Bloggeri näyttää kuinka monta on käynyt, ihan päivittäin ja eilen oli huikea määrä, melkein 200 lukijaa! Itku tuli taas tältä pillittäjältä, niin ihanalta se tuntui. :) 

Eräs lukija kyseli, että enkö julkaise kommentteja. Kyllä julkaisen! Ne vaan tulevat ensin minulle tarkistettvaksi, roskapostin takia. :) 

Tänään ollut vähän toistoa muihin päiviin, paitsi tein taas muutamia hoitojakin, reikiä ja kuumakiveä. Sitten kaikki kotityöt ja pyykkiäkin piti pestä. Soittelin vävylle josko tulisi käyttelemään siimaleikkuria meidän heinikkoon, lupasi tulla. En uskalla sitä pojalle vielä antaa, kun ei ole koskaan käyttänyt. Nurmikon osaa kyllä ajella, mutta tämä homma on tarkempaa. Näin kun toinen on poissa, huomaa kyllä miten paljon sitä yhdessä tehdään kaikenlaista tähän kotielämään liittyvää, nyt on tuntunut todella kiireeltä kun on tehnyt kaiken yksin. Pojallakin aina paljon asiaa kun tulee ajelemasta, haluaisi puhua kaikenmaailman moottoripyörä juttuja, mutta kun en ihan kaikesta ymmärrä. Onneksi voi soitella isälleen sairaalaan. 
Iltapäivällä lähdettiin taas ajelemaan lasten kanssa Taysiin, meiltä on sinne noin reilu 40km matka, joten ei mikään kovin pitkä. Puolisko siellä makaili, katseli telkkaria. Oli saanut uuden huonekaverin, näytti aika vanhalta mieheltä ja nukkuikin melkein koko ajan kun siinä olimme. Puolisko on edelleen nestelinjalla, eli soseutettua keittoa saa vaan ja jotain kiisseleitä. Hän tykkää kyllä kovasti keitoista ja toivoo niitä aina kotona ruoaksi. Lapset taas eivät tykkää yhtään ja kumpikin sanoi, että toivovat nyt iskän saavan vähäksi aikaa tarpeekseen keittoruoista. Kuumetta oli vieläkin, 39.3. Oli noussut niin korkealle, että laittoivan panadolia suoraan suoneen. Saa myös kipulääkkeen ja suolaliuosta tippuu koko ajan. Hoitsu oli sanonut että kuume johtuisi verestä jota on vielä suolistossa, sitähän vuoti sinne maksasta aika paljon. Munuaisarvot olivat vielä korkealla ja suola-arvot päinvastoin, matalalla, hänelle tuotiin sitten lisäsuolaa keittoon laitettavaksi. No, saa parannella itseään siellä rauhassa, me kyllä pärjätään kotona. Meillä on niin upeat naapuritkin, että sieltä jo soittivat et jos tarvitaan vaan jotain apua, niin aina voi soittaa. Eikö ole ihanaa!? Eipä me nyt tässä ihmeitä tarvita, ainoa on nurmikko ja heinien leikkaaminen, mutta sekin onnistuu.
Iltasella kun tultiin sairaalasta takaisin, tuntui että nyt on kyllä tältä mummilta voimat lopussa tämän päivän osalta. Yöt ovat menneet huonosti nukkuen, hiukan sitä aina kuitenkin murehtii, vaikka tiedän että miehellä on hyvä hoito lähellä. Kuumat päivät verottaa myös osansa. Onneksi meillä on autossa ilmastointi, ilman sitä oltais ihan pulassa. Kotiin tullessa avasin telkkarin, nostin jalat tuolille ja kaadoin lasillisen kylmää valkkaria lasiin, siinä sitten vierähti pari tuntia, vain nauttien. Sanoin lapsille, että puuhailevat hetken ihan omiaan ja antavat mun olla rauhassa ja se kyllä auttoi, kumpikin ymmärsi yskän, nyt on äitee/mummi väsynyt. 
Huomenna torstaina me ei mennäkkään sairaalaan, kun sinne menee muita, ei ole kiva jos on ihan valtavasi porukkaa kerralla pienessä huoneessa. Perjantaina mulla on taas hoito HOK.ssa iltapäivällä, joten seuraavan kerran menen lauantaina, elleivät nyt sitten sitä ennen laita miestä sieltä pihalle. Trendihän on että heti vaan ulos, kun kynnelle kykenee. Kuumeisena he eivät sieltä kotiuta, ja pitäähän elintoiminnotkin olla kunnossa. Mutta katellaan ja kuulostellaan. 

Hyvää Yötä ja nukkukaa hyvin. Viinilasillinen alkoi muakin väsyttämään enemmän, jospa nyt saisi nukuttua koko yön...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)