lauantai 26. heinäkuuta 2014

Valvomista kesäyössä

Lämmintä riittää, tykkään kyllä lämpöisestä, mutta nyt ollaan sietokyvyn rajoilla! Mulle riittäis sellanen +20-25 astetta hyvin. Ei oikein jaksaisi tehdä mitään. Vaikka mitäpä sitä on pakko mitään tehdäkään. No, parin kuukauden päästä tällaiset helteet on muisto vain.. 

Tytyllä on vähän huono olo. Oli aika monta tuntia kaverinsa kanssa rannalla, johtuisiko nyt siitä. Yrittää sohvalle saada nukahdettua, mutta vatsaa kuulemma särkee, ei halunnut mennä vielä yläkertaan, kun siellä on paljon kuumempi kuin täällä alhaalla. Ollaan kotosalla vaan kahdestaan, kun poika lähti kavereiden kanssa ajelmaan, soitteli juuri että menee myöhään kun lähtivät Häijään nesteelle syömään. Paha väli se Häijään tie, paljon peuroja ja hirviä. Ihan vapisuttaa kun ajattelen..rukoilin paljon enkeleitä mukaan.. 
No nyt näyttää Ronja jo nukkuvan, löysi hyvän asennon. Mun pitää yrittää raahata sylissä yläkertaan kun itekin menen :) 
Käytiin sairaalassakin puoliskoa katsomassa, Ronja ei halunnut lähteä kun oli kaverin kanssa niin kivaa, mutta teinipoika oli kanssani. No, eihän sinne pakko ole lähteä ja aikakin tulee pitkäksi. Pyysin kaverin äitiä vähän katsomaan tytyn perään, asuvat ihan naapurissa. 

Mies oli vähän pirteämpi, mutta ehkä vähän nyt huokuu jo toivo kotiinpääsystä. Häntä hiukan harmitti se, että eilinen ilo aamun laskeneesta kuumeesta ei ollut pitkä, koska tänä aamuna sitä oli taas yli 38, olivat antaneet lääkkeen ja iltapäivällä sitten 37.7. Kun olimme siinä, kävi hoitaja joka sanoi etteivät nyt anna kuumelääkettä lisää, ennenkuin näkevät alkaako taas nousta huippulukemiin. Seuraavat pysyykö kuume itsestään alhaisena, vai tarvitaanko laskemiseen aina lääkettä. Tulehdus on vielä olemassa. Mies itse sanoi että ehkä pääsee alkuviikosta kotiin, mutta yritin rauhoitella että katsotaan nyt ensin miten tuo kuume menee. Kun oltiin lähdössä pois, hän pyysi antamaan peiton päälleen, alkoi taas viluttaa ja tuli vähän huono olo, siitä pääteltiin että kuume oli noususuunnassa. Nyt ei soiteltu enää illalla, ajattelin että antaa nyt hänen nukkua, joten en tiedä miten lämmön kanssa sitten on. Sitä on ollut nyt viime maanantai-illasta asti. Huomenna sen kuulen, jännittää taas miten kaikki menee. Yritän silti saada nukuttuakin hiukan.
Mietittiin pojan kanssa että jos leikattais pitkät heinät, kohdista joihin ei pääse ruohonleikkurilla, se kun jäi silloin viikko sitten tekemättä. Miehen veli toi alkuviikosta siimaleikkurin, jolla työ piti tehdä. No, minä tai poika, emme kummatkaan ole koskaan sitä käyttäneet, minä en edes ole katsonut millainen härveli on kyseessä, joten oli aikas vaikeeta aloittaa. Naapurin mies kävi hiukan näyttämässä autotallissa kuinka se käynnistetään ja sitten kun tulimme sairaalasta sanoin pojalle että kokeillaanpa nyt, osataanko. No kyllähän poika sen käynnistämisen haltsasi, ryyppy, vetokäynnistys, virtanappi, kaasu jne. , minä en olisi kyllä siinä pärjännyt. Hienosti hoiti homman ja saatiin heinät kaadettua. Olinpas taas ylpeä pojastani ja vähän itestänikin. Hyvä me!

Tässäpä tämä päivä! Hyvää Yötä sinulle. Minä vielä valvon, en pysty nukahtamaan ennenkuin poika on turvallisesti kotona. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)