maanantai 11. elokuuta 2014

Siipiensuojassa

Eilen superkuu iltana, olin aivan upeassa "Rummutuksen voima ja entiset elämät"-sessiossa Pirkkalassa. Tuija Orelma järjestää näitä ja paljon muutakin kotipihassaan olevassa kodassa "Siipiensuojassa". Ihan oma taianomainen tunnelmansa siellä ja varsinkin nyt kun oli superkuu yö ja aivan valtaisat energiat. Illalla kyllä suoraan sanoen aika kuumakin tunnelma, kun Tuija oli laittanut puita palamaan keskellä olevaan "nuotioon", tulihan vie pois huonoja energioita. Eilen oli vielä aika hellepäiväkin, joten aluksi saimme saunan lämmöt, mutta kun annettiin tulen hiipua pois, oli jo miellyttävämpää oleskelua. Muuten kota on aivan upea kokonaisuus ja viileämmillä ilmoilla siellä voi pitää tultakin. 
Meitä oli seitsemän naista jotka kaikki halusimme matkata menneisiin elämiin. Tuija kertoi aluksi illan kulusta, aikaa oli varattu 17-21. Ensin rentouduimme. Rummutuksen voimalla menimme yhä syvemmälle rentoutukseen. Sitten visualisoimme oman voimapaikkamme, matkasimme veneellä meren yli jonnekkin, mihin nyt jokainen sitten oli menossa. Siellä kohtasimme henkilön joka olimme ollut entisessä elämässä. Tuija kuljetti meidät turvallisesti matkalle ja takaisin, elämyksiä ja kokemuksia rikkaampana. Lopuksi Tuija vielä kävi jokaisen kanssa matkan yksityiskohtaisesti läpi ja kertoi palautteena mitä hän aisti ja näki matkasta. Omasta matkastani voin tähän hiukan kertoa, en ihan kaikkia yksityiskohtia kuitenkaan, on niin henkilökohtaista. Minulle se oli neitsytmatka, joten se ei ollut kovin tarkkaa enkä nähnyt sitä pitkään. Ehkä vähän häiritsi ryhmän läsnäolo ja kuumuus, loppuajasta hiukan palasin takaisin, eli rentoutus väheni, ainakin minulta, luulen että jos olisin yksityisistunnossa saisin paremmin vielä kaikkea esiin. Tuija kyllä sanoikin että ei kannata ryhmäsessiossa alkaa etsimään mitään kovin vaikeaa aihetta itsestään, enkä usko että kukaan niin tekikään. Mutta aivan upea koko ilta ja samanhenkistä seuraa! Ihan parasta! Taas monta kokemusta rikkaampana ja uusia ihmisiä tavanneena.
Minun matkani alkoi voimapaikastani, joka on ollut lapsuudesta asti sama. Aina kun visualisoin voimapaikkani, se on paikka jossa vietin lapsuudenkesiä mummun kanssa. Olenkin kertonut tästä teille, isä osti sen kesämökkipaikaksi ja myi sen sitten selkäni takana, minua 16 vuotta nuoremmalle siskolleni, joka ei koskaan ollut siellä mummun asuessa. Ja kun hän sen osti, sain kiellon mennä sinne. Se on elämäni tärkein paikka! 
Sieltä rannalta siis lähdin, vanhalla tummanruskealla ruuhella. Siellä makailin veneen pohjalla ja katselin kauniita pilviä. Nousin maihin meren rannalla, se oli erittäin kivikkoinen ranta. Kompuroin sieltä ylös pieneen kylään jossa oli tori. Siellä minä seisoin, tarinaniskijä ja yrteillä parantaja, keskellä toria, isot myyntivankkurit vieressäni, olin ilmeisesti jonkinlainen kauppamies. Vuosisadasta en ihan tarkkaan tiedä. Ihmisiä oli paljon ja kaikki kuuntelivat tarkasti, kun kerroin mihin kaikki yrttiliemet auttavat. Sitten Tuija pyysi siirtymään eteenpäin. Näin seuraavaksi ison rovion ja minä siinä reunalla köytettynä, pussi päässä. Halusin äkkiä sieltä pois ja sen takia minulle varmaan tuli niin kuumakin. Juoksin veneelle ja palasin hiljalleen takaisin voimapaikkaani ja lopulta tähän vuoteen. 
                                                      Tuija Orelma
Kun oma vuoroni tuli keskustella Tuijan kanssa, hän kertoi että näkee minut paljon kärsineenä, kilttinä tyttönä, jota pidetty ns. sylkykuppina. Kaikki luontaishoidot ovat sieltä elämästä siirtyneet tähän elämään, siksi niin kovasti niistä nautin ja tunnen että olen nyt ihan omalla polullani. Hän myös kertoi näkevänsä että minulla on tarve välillä matkustaa, eli että kävisin tekemässä hoitoja myös muualla kuin kotonani. jne. Paljon muutakin tuli esiin, mutta jääkööt ne nyt salaisuudeksi. 

Tämä kiinnosti senkin takia, että aloitan itse regressio hoitajan koulutuksen nyt syyskuun alussa. Odotan innokkaana mitä tuleman pitää, ainakin paljon uutta ja ihanaa tietoa. 
Lähdin ajelemaan kotiinpäin n. 21.40, näin superkuun jo heti siinä lähteissä. Todella kirkas, vaikka oli vielä aivan vaaleansininen taivas, se jo näkyi hyvin. Kotiin tullessa olikin niin pilvistä, etten saanut kuusta kuvia, mutta se ei nyt haitannut. Hyvillä mielin menin nukkumaan, mahtavissa energioissa. 

Niin taidan tehdä nytkin. Hyvää Yötä ja palaillaan taas, uusin jutuin!

2 kommenttia:

  1. Kiitos ihana Elina läsnolostasi ja upeaa saada sinut matkaan myös regressiohoitajaksi valmentavaan koulutukseen <3
    Upea uusi hoitaja siis vamistumassa tämän hoitomuodon pariin, hienoa Elina ja tervetuloa <3

    Enkelein Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija :) Innolla odotan uusien asioiden oppimista :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)