perjantai 1. elokuuta 2014

Yksin vaan ei yksinäinen

Istuskelen yksin koneeni ääressä, tai en ihan yksin, onhan mulla Helmi-herra seurana. Hämeenkyrössä alkoi tänään Hämyvestarit. Ronja meni sinne kaverin ja kaverin äidin kanssa musaa kuuntelemaan, ainakin Kaikuranta ja Happoradio ja monta muuta. Poikakin lähti kavereiden kanssa ajelemaan, ovat varmaan myös aitojen ulkopuolella kuuntelemassa. Sielläkin on aina väkeä. Jos ei välttämättä halua nähdä esiintyjää, niin ulkopuolella kuulee musiikin todella hyvin, ilmaiseksi. Liput on ennakostakin 30 egee. Minä en jaksanut lähteä, tai ei ole nyt sellaista fiilistä kun puolisko on sairaalassa. Soiteltiin ensin aamulla ja kävin iltapäivällä katsomassa, yksin, lapset eivät nyt lähteneet mukaan. Kiva oli yksinäänkin ajella Tampereelle ja olla ihan rauhassa miehen luona, varsinkaan Ronja ei oikein jaksa siellä istua. 
Nyt tuli vähän takapakkia, kun alkuviikon ultrassa löytyi se märkäpaise, tai nestekertymä, millä nimellä sitä nyt sitten kutsutaan. On maksan vieressä. Alettiin antamaan heti antibioottia, mutta sitten eilen vielä viipalekuvattiin, kun ei kuume laskenut, katsottiin onko kertymä iso ja olihan se, tänään operoitiin. Laitettiin paikallispuudutuksessa dreeni kylkeen, eli letku josta märkää valuu pois pussiin. Samalla annetaan antibioottia suoneen ja piikkinä kipulääkettä. Kuume on vähän laskenut, mutta tulehdusarvot hiukan nousseet eilisestä, olivat nyt 101 (norm.5-10). Hänet siirrettiin myös eri osastolle, eli kaksi kerrosta ylemmäs, siellä on asiantuntijoita tähän vaivaan. Kävin siis uudella osastolla tänään. Puolisko oli kyllä aika maissa ja väsynyt. Hoitajakin kävi siinä ja puolisko kysyi poispääsystä, sai vastaukseksi ettei tiedä yhtään, sitten kun märkää ei enää valu ja tulehdusarvot laskevat. Kyllähän se tietty masentaa, kun viime viikon lopulla puhuttiin jo, että pääsee alkuviikosta kotiin ja sitten tulikin uutta vaivaa. Huomenna tulee täyteen kaksi viikkoa sairaalassa. Hoitaja siinä vähän vitsaili, että vaikka pääset kotiin, ei heti voi moottoripyörän selkään hypätä. Minä siihen vastasin, että ei kyllä enää koskaan, jos minulta kysytään! 

Olen itsekin ollut aika väsynyt, mutta pitää vaan yrittää kannustaa miestä, että kyllä ne sitten päästävät pois, kun on tervehtynyt. Onneksi sain tänään käydä terapeutin luona juttelemassa, sai uutta energiaa ja voimaa. Ollut myös jonkinverran hoitoja tänään, siinä aina unohtaa hetkeksi asian, kun saa asiakkaan kanssa olla tekemisissä, keskittyä juuri siihen hoitotilanteeseen. 
Nyt sitten vaan odottelen lapsia kotiin. Taidan kohta mennä sänkyyn lueskelemaan kirjaa, saa hetken rauhassa keskittyä. Huomenna taas sairaalakeikka. Mukavaa viikonloppua sinulle ja läheisillesi. 

Hyvää Yötä, kauniita unia :) 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)