sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Seikkailua ja sydämen tykytyksiä

Iltaa murut, tai oikeammin yötä. 
Tullut pari yötä nukuttua todella huonosti, kun Helmi-rakkaani oli kateissa. Hän lähti, niinkuin tavallista, perjantai aamuna klo 7 ulos ja sen jälkeen ei sitten enää kuulunutkaan. Hän ei koskaan ole ollut edes kolmea tuntia enempää retkillään ja yleensä aina tässä jossain lähistöllä. Siksi tuntui niin kummalliselta, mihin olisi voinut lähteä.
Voi mikä huoli hänestä oli. Etsimme perjantai-illan ja koko lauantai päivän, tuloksetta. Ronja oli jo aivan pois tolaltaan, mutta lohdutin että varmasti Helmi vielä palaa kotiin. Rukoilimme tytyn kanssa kumpanakin iltana että enkelit toisivat kisun kotiin. La-su välisenä yönä näin unen jossa enkeli ilmestyi minulle. Olin yläkerrassa ja katselin ikkunasta ulos jossa läheni kirkas valo, kun tuli lähemmäksi, siitä muodostuikin enkeli. Kaunista näkyä katselin hetken ja sitten se katosi. Aamulla tiesin, että Helmi palaa kotiin.
Aamupäivällä sitten pari pikkutyttöä oli pyöräilemässä meidän pikkutiellä. He kuulivat maukunaa jostain läheltä ja huomasivat sen tulevan puusta. Hakivat toisen tytön äidin paikalle ja hän tiesi että kyse oli Helmistä, kun olen siitä facessa kertonut (varmaan kyllästymiseen asti!). Mutta onneksi toisaalta olen avoin ihminen. Jos ei Tuija olisi tiennyt Helmin olevan kateissa, ei olisi tiennyt myöskään kenen kisu se siellä puussa nököttää. Oli pihlajassa, ihan lähellä kotia, ehkä kymmenen metriä siihen paikkaan oli matkaa. Hän ei ollut siinä puussa vielä lauantaina, koska kävelimme siitä ohi. Puu on avoimella paikalla. Helmillä on niin kova ääni, että maukuminen kuului melkein kotipihaan asti, kun menin ovesta ulos. Oli vielä niin korkeallakin, että ei edes naapurista hälytetyn traktorin kauha yltänyt sinne. Naapuri otti vielä tikkaat ja laittoi ne kauhaan, kiipesi korkealle, vain kapea oksa tukena ja otti Helmin hartioilleen. No, eihän se siellä pysynyt, vaan hyppäsi ensin traktorin päälle ja sitten maahan ja lujaa vauhtia karkuun, ihan shokissa. Onneksi meni vaan viereisen talon alle. Houkuttelin pois sieltä lenkkimakkaran palalla, mutta kävi vaan hakemassa palan ja nopeasti takaisin. Mietittiin puoliskon kanssa vähän aikaa että mites saadaan kisu kotiin. Mutta apu lähellä! Ronja tuli yökylästä kotiin siinä samassa, pyysin häntä tulla huutelemaan Helmiä. No kissahan tuli heti ulos ja käveli kiltisti Ronjan vierellä kotiin. Juoksi samantien laatikolleen ja sitten syömään ja piiloon nukkumaan, saunan lauteiden alle. Kissa puussa, löydätkö?
Kömpi saunalta hetken päästä, ja meni omaan tuoliinsa nukkumaan. Katoin ettei ollut mitään vaurioita ja annoin olla rauhassa. Nyt nukkuu jo yöunia Ronjan kanssa sängyssä. Ei ole pyytänyt yhtään ulos, eikä kyllä oltais päästettykään. Sellanen seikkailu ja sydämen tykytyksiä tänä viikonloppuna. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin !

Poikakin on jo terveempi, pikkasen oli vielä kuumeen puolella, 37 astetta, mutta menee huomenna kuitenkin jo kouluun. Otti Pamolia yöksi, niin eiköhän se siitä. Silmätulehduskin on jo parempi, vaikka tippoja laitetaankin tiistaihin asti. Joten hyvissä merkeissä alkaa meidän viikko :) 

Mukavaa uutta viikkoa sinullekkin ja kauniita unia :) 
Rakkaudella Elina 

4 kommenttia:

  1. No voi helmi parka. Mitä lie kauheuksia kokenut, joku varmaaan ajanut takaa, koira, susi tai joku muu peto! Mutta eipä saanut kiinni. Onni että löytyi, ja on nyt kotona turvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kyllä on niin kamala huoli kun lemmikki karkaa, melkein samanlainen tunne, kuin että lapsi katoaisi.

      Poista
  2. Hyvä juttu kun Helmi löytyi! Matkallakin ajattelin, että kyllä kisuli tulee takaisin hyvään kotiin, mutta eihän sitä aina tiedä mitä tapahtuu. Tien vieressä jossain pohjoisessa oli musta, kaunis kissa kuolleena...No, Helmi sai paljon suojelusta ja rukouksia ympäri Suomen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mailis :) Meidänkin naapurista on jäänyt kaksi kissaa auton alle. He asuvat vähän lähempänä Kolmostietä, Helmi ei sinne asti onneksi lähde.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)